Minulla on kolme lasta, vanhin poika täyttää pian 11 vuotta. Olen tässä pohdiskellut, joko hällä alkaisi olla esimurkkuoireita. Tuntuu, että joka asiaan vain nau'utaan vastaukseksi, joojotellaan ja vesiherat silmissä kuljetaan kun mikään ei miellytä. Ruoka on pahaa, huonetta ei siivota ja vastaukseksi vaan karjutaan... Paha vain, että keskimmäinen (pian seitsemän vuotias) matkisi mielellään isoa veljeä, vaikkei ikänsä puolesta vielä tällaiseen tarvisi alkaa. Nuorimmainenkin (kolmevuotias) huokailee kädet puuskassa :) välillä niin että ihan naurattaa.
No tämä oli vain tällainen pohdiskelu. Jään pian kesälomalle ja olenkin tässä miettinyt, että mitenkähän sitä saisi esikoisen vähän paremmalle tuulelle!
Mukavaa kesää kaikille esimurkkujen ja muidenkin kivojen "kiusankappaleiden" vanhemmille!
No tämä oli vain tällainen pohdiskelu. Jään pian kesälomalle ja olenkin tässä miettinyt, että mitenkähän sitä saisi esikoisen vähän paremmalle tuulelle!
Mukavaa kesää kaikille esimurkkujen ja muidenkin kivojen "kiusankappaleiden" vanhemmille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
rakasta, rakasta, rakasta
ja anna tiuskia. Aina välillä sanot, rakas, se on kasvamista. Kyllä se lakkaa ja hellittää, anna tunteilla. älä lannista tai väheksy. Mutta käsiksi älä anna käydä ei tietenkään. Pienemmille voit selittää näitä kasvukipuja.
Lainaa "murkunkasvatusoppaita" se helpottaa sun omaa oloa, tiedät, että et oo väärässä/oikeassa ihan turhaan.
Kyllä se siitä.
samaa mieltä pojan kanssa ruuan pahuudesta jne.Ei ne kauaa jaksa myöntelyä kuunnella.
Laita itsekin naamas väärinpäin ja voihki ja huokaile ja sano että sympatia-inhoat kaikkea.