Samaisella palstalla kyseli jo jokin aika sitten nimimerkki "Jake" kuinka kohentaa huonoa kirjallisuuden tuntemustaan ja kehkeytyisikö lukijasta varsinainen kirjallisuuden asiantuntija, jos lukisi kaikkien mahdollisten kirjailijoiden tuotannon. Esittipä samainen nimimerkki vielä sangen kunnianhimoisen kirjailijalistankin ajatustensa tueksi.
(http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000009217929)
Vaikka ajatus onkin hyvä sai se minut miettimään asiaa pidemmälle, sillä itse pidän kirjallisuutta mieluisana tapana sivistää itseäni, avartaa mieltäni ja tehdä nojatuolimatkoja toisiin aikoihin ja paikkoihin, jonne muutoin minulla ei oli mahdollisuutta mennä. Kirjallisuus on minulle rikkaus, joka on avannut minulle tien mielikuvitukseen, ja se puolestaan taas on minulle voimavara. Kuten kaikki elämässä yleensä, kirjallisuuskin elää lukijassaan.
Itse en usko ns. "huonoon" kirjallisuuteen, sillä minusta lukeminen kannattaa aina eikä kukaan varmaankaan edes jaksa kahlata läpi vain kirjallisuuden hienoja klassikoita, vaan jokainen kirjallisuudenlaji on syntynyt täyttämään erilaisia tarpeita. Miten määritellä "huono kirjallisuus" kun kaikki klassikotkaan eivät minusta ole maineensa veroisia vaikka niitä osa lukijoista kuinka ylistäisi. Miksei ihminen saisi valita lukukokemuksensa omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan. Se ainakin tekisi lukemisesta nautinnon pakkopullan sijaan.
Ja onko kukaan koskaan valmis kirjallisuuden "asiantuntija"? Tarvitseeko edes olla? Eikö pikemminkin kannata suhtautua kirjallisuuteen alati muuttuvana uutena tuttavuutena, josta löytyy vuosienkin kuluttua uusia piirteitä ja yllätyksiä. Tällöin mielenkiinto oppimiseen ja lukemiseen säilyisi meillä kaikilla läpi elämän, ja se rakkaat palstalaiset, olisi jo siunaus.
Nämä ovat minun ajatuksiani kun kello lähentelee 12 ja kahvi alkaa tuoksumaan keittiöstä. Aika sulkea Internet ja kaivaa esiin vaikkapa joku hyvä kirja ja jäädä odottamaan millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä mieltä te oikeastaan kirjallisuudesta ja lukemisesta olette. Sana on vapaa ja teidän.
(http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=676&posting=22000000009217929)
Vaikka ajatus onkin hyvä sai se minut miettimään asiaa pidemmälle, sillä itse pidän kirjallisuutta mieluisana tapana sivistää itseäni, avartaa mieltäni ja tehdä nojatuolimatkoja toisiin aikoihin ja paikkoihin, jonne muutoin minulla ei oli mahdollisuutta mennä. Kirjallisuus on minulle rikkaus, joka on avannut minulle tien mielikuvitukseen, ja se puolestaan taas on minulle voimavara. Kuten kaikki elämässä yleensä, kirjallisuuskin elää lukijassaan.
Itse en usko ns. "huonoon" kirjallisuuteen, sillä minusta lukeminen kannattaa aina eikä kukaan varmaankaan edes jaksa kahlata läpi vain kirjallisuuden hienoja klassikoita, vaan jokainen kirjallisuudenlaji on syntynyt täyttämään erilaisia tarpeita. Miten määritellä "huono kirjallisuus" kun kaikki klassikotkaan eivät minusta ole maineensa veroisia vaikka niitä osa lukijoista kuinka ylistäisi. Miksei ihminen saisi valita lukukokemuksensa omien mieltymystensä ja tarpeidensa mukaan. Se ainakin tekisi lukemisesta nautinnon pakkopullan sijaan.
Ja onko kukaan koskaan valmis kirjallisuuden "asiantuntija"? Tarvitseeko edes olla? Eikö pikemminkin kannata suhtautua kirjallisuuteen alati muuttuvana uutena tuttavuutena, josta löytyy vuosienkin kuluttua uusia piirteitä ja yllätyksiä. Tällöin mielenkiinto oppimiseen ja lukemiseen säilyisi meillä kaikilla läpi elämän, ja se rakkaat palstalaiset, olisi jo siunaus.
Nämä ovat minun ajatuksiani kun kello lähentelee 12 ja kahvi alkaa tuoksumaan keittiöstä. Aika sulkea Internet ja kaivaa esiin vaikkapa joku hyvä kirja ja jäädä odottamaan millaisia ajatuksia tämä teissä herättää ja mitä mieltä te oikeastaan kirjallisuudesta ja lukemisesta olette. Sana on vapaa ja teidän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kielentajuinen Paula-tyttö sanoisi:
(...) kahvi alkaa tuoksua (...)
Kirja on hyvää niin kauan kuin se kiinnostaa.
Tylsä kirja ei ole koskaan hyvä - niin muistaakseni sanoi joku kirjailijakin.
Asiantuntija? Oppineeksi pääsee yliopistosta, paljon puppua ja paljon teorioita, joilla ei sitten lopulta tee juuri mitään, paitsi että niitä voi opettaa heille, jotka eivät vielä ole oppineet tarpeeksi paljon puppua eivätkä teorioita.
Historianopettaja oli kerran tutkinut 1700- ja 1800-lukujen kirjallisuuden julkaisuluetteloita. Nidemäärä oli valtava. Paljon valtavampi kuin se, mikä taltioitiin kirjastoihin. Siilautuuko joukosta hyvä vai huono?
Pienen antikvariaatin peruskokoelma on tarjolla olevan kirjallisuuden eräänlainen peili. Puolet myyvää tavaraa, puolet niitä hyviksikin joskus arvosteltuja, mutta joiden lukeminen on todella takkuista tai Sen hyvän kirjailijan tuotannon B-puolen tavaraa. Ja muutama todellinen klassikko -yleensä huonokuntoisena.
Kirjallisuus on lopulta oman itsensä paras opettaja. Kun viihteen kaava on täysin opittu, se tuottaa lukijalle olon kuin olisi jo lukenut tämän, tai sitten vain äkkiä oivaltaa, ettei kirjoittajalla ole kovin montaa tietä päättää tarinaansa. Sen jälkeen ne, jotka kuitenkin edelleen nauttivat lukemisesta, alkavat etsiä kovempaa purtavaa. Mutta yksi on varma, väkisin ei kannata lukea, paitsi Aapista.
Luepa Huonon kirjallisuuden seuran antilogia: Mallusjokelainen sielunmaisema ja muuta paskaa! Takaan, että mielipiteesi huonosta kirjallisuudesta kerrassaan mullistuvat.
Suosittelen erityisesti novellia Perhe perseestä!
Välillä sorrun lajittelemaan kirjoja mielessään roskaksi ja "kunnon" kirjallisuudeksi, mutta aika nopeasti tajuan, että omat lempikirjani tunkisin muuten roskaksi, jollen pitäisi niistä. Joten joten, huonoksi en kutsuisi(ainakin yritän olla kutsumatta siis) mitään kirjaa, mieluummin sanon etten pidä jostain, tai kirjoitustyyli on kulunut tai muuta sellaista. Ja liika luokittelu varmasti rajoittaisi kirjojen valintaa..
Asiantuntijoista en tiedä, mutta olen huomannut, että mitä vaativampia kirjoja lukee, sitä vaativampia haluaakin lukea. Jotkin parikin vuotta sitten vaikeilta tai syvällisiltä tuntuneet kirjat tuntuu nyt sopivilta lähinnä viihdykkeeksi. Sorrun helposti nirsoiluun, mutta lukemisessa se on mielestäni toisaalta ihan hyvä asia:en tuhlaa aikaani tusinateoksiin, vaan yritän etsiä jotain sellaista, joka vähän auttaa ajattelemista ja avartaa mieltä.
Asiantuntijuudesta olen samaa mieltä; aina löytyy uutta, joka alan asiantuntijaa kenestäkään ei voi tulla. (Harmillista, elelen välillä toivossa että nirsoilulleni olisi jokin oikeutuskin,mutta tuskin sellaista ikinä saan.)