Miksi juuri Mari kuolee? Miksei kukaan muu?

Riikka oli juuri saanut ratkaistua vaikean jakokulman, kun opettajan puhelin pirahti.
”Haloo.”
Tauko.
”Hyvä on. Lähetän hänet heti kotiin. Kiitoksia.” Puhelin suljettiin.
”Riikka, äitisi soitti. Sinun pitäisi mennä nyt kotiin.”
”Miksi?” Riikka ihmetteli ja alkoi samalla pakata reppuaan. Penaali, kirjat...
Mitä ihmettä oli tekeillä? Riikka ajatteli pukiessaan takkia ylleen. Hän työnsi kengät jalkaansa ja lähti.
”Mistä tuossa oli kyse?” Riikka kysyi kotiin tultuaan. Äiti odotti häntä kalmankalpeana eteisessä. ”Riikka, nyt ei ole aikaa jaaritella! Hyppää autoon, niin kerron.”
Riikka laittoi reppunsa eteisen lattialle, nojaamaan seinään, ja kiirehti Volvoon. Äiti käynnisti auton ja lähti ajamaan pois kylältä.
”Mitä on tapahtunut?!!” Riikka huusi. ”Miksi veit minut koulusta?”
”Riikka.” Äiti kuulosti pohjattoman surulliselta. ”Muistatko ystäväsi Marin, joka oli Helsingissä? Hänen piti palata tänään.”
”Joo…” Riikka muisteli. Viehkeä, punatukkainen tyttö joka seurusteli Koivulan pojan kanssa. ”Miten niin?”
”Mari on joutunut auto-onnettomuuteen, Riikka. Hänen autonsa pusertui puun ja tukkirekan väliin. Lääkäreiden mukaan Mari ei elä enää huomenna. Hän lensi puun ja auton väliin. Sinun täytyy sanoa hyvästit hänelle.”
Riikka alkoi itkeä. Shokki lamaannutti hänet. Mari, rakas Mariko kuolee? Riikka ei voinut hyväksyä sitä. Se ei voinut olla totta. Se Mari, joka kuolisi vielä tänään, olisi joku muu Mari. Riikka yritti lohduttaa itseään, vaikka tajusi, että se oli hänen Marinsa.

***

Onnettomuuspaikalla oli ambulansseja – ja tukkirekka. Riikka ei voinut ajatella, että rekka puristi koko ajan Maria lähemmäs kohti kuolemaa.
He hyppäsivät pois autosta ja juoksivat puun luo. Ainoan puun, mikä lähistöllä näkyi.
Se oli ’punapää-Mari.’ Valkoisen Toyota Corollan pelti rutisti Maria, Mari oli puoliksi pellin päällä ja puoliksi sen alla. Hänellä on varmasti tuskia, Riikka tajusi. Verepunaiset hiukset olivat levinneet valkoiselle pellille ja kasvot painuneet peltiä vasten. Riikka otti Marin sormuksen. Kun tytön poikaystävä Jani tulisi, Mari antaisi sormuksen Janille.
”Mari.” Riikka huhuili ystäväänsä. ”Muistatko? Minä tässä, Riikka.”
Mari kohotti heikkoa katsettaan hieman ylöspäin ja tähyili Riikan kasvoja. ”Minuun sattuu”, Mari voihkaisi ja luhistui jälleen. Riikka tiesi, ettei saisi menettää toivoaan.
”Olen pahoillani. Hän ei voi selvitä.”
Riikka säpsähti ja katsoi miestä, jonka silmät hehkuttivat pohjatonta surua. ”Olen lääkäri Tammela. Ystäväsi selkäranka on murtunut ja kallo täynnä vakavia vammoja.”
Miksi JUURI MARI? Riikka halusi kirkua, hän halusi potkia ja purra Tammelaa, kunnes tämä tajuaisi, ettei Mari saisi luovuttaa! Mari ei saa kuolla! Marin täytyy jatkaa elämää. Hän on vasta 16, Riikan teki mieli takoa se tyhmien lääkärien päähän.
Riikka etsi katseellaan rekan ajajaa. Minä haluan kysyä häneltä, miksi hän ajoi Marin päälle, Riikka suunnitteli ja meni erään lääkärin luokse.
”Anteeksi?”
”No?” murahti lääkäri.
”Missä on rekan kuljettaja?”
Lääkäri viittoili erääseen telttaan, joka oli pystytetty hieman kauemmas. Riikka meni telttaan.
”Kuka teistä ajoi onnettomuusrekkaa?” hän kuulutti 6 noin 20-50-vuotiaalle miehelle.
”Mä.”
Nurkassa oli nuori & hyväkuntoinen mies. Kun Mari kuolee, hän jatkaa elämistään, Riikka ajatteli katkerana ja lähti miestä kohden. ”Onko sinulla selitystä?” hän tivasi. ”Mari on paras ystäväni! Ja nyt hän kuolee. Miksi et, herra Jumala, voi katsoa minne ajat?”
Mies murahti jotain. ”Ei se mua silloon kiinnostanu. Se tyttö kaahas Toyotallaan alle, perkele!”

*

Jatkuuko? (Ja anteeksi kirosanat).