Tällä palstalla annetaan abortille vaihtoehdoksi adoptiota ja sitten haukutaan ne, jotka sitä ehdottelevat. On terveydenhoidon ja sosiaalihoidon syytä, ettei lapsen sijaishuollosta tiedetä tarpeeksi. Olen ymmärtänyt, että adoptio on yhteiskunnalle halvin vaihtoehto silloin, kun äiti ei kykene hoitamaan omaa lastaan. Kerrotaanko aborttia suunnitteleville äideille sitä, että heillä on mahdollisuus olla äitejä, vaikka he olisivat kuinka huonossa elämäntilanteessa tahansa? Että lasta ei tarvitse lopettaa tai antaa kokonaan toiselle, vaikka ei kykene itse hoitamaan lastaan. On valmiit turvaverkot sille, että jokainen lapsi hoidetaan, vaikka oma äiti olisi siihen voimaton. Abortti vain on kunnalle se kaikkein halvin vaihtoehto, siksi terveydenhuolto on keksinyt julman, mutta kauniilta kuulostavan aivopesuiskulauseen: 'Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna.' Sitten hymyillään, koska on käsketty hymyilemään ja kysytään äidiltä: 'Oletko sinä nyt ihan varma, että jaksat tässä elämäntilanteessa ottaa lapsen vastaan.' Tämän voisi kääntää lauseeksi: 'Ethän sinä nyt varmasti synnytä lasta, josta joudumme maksamaan ylimääräistä.'
abortti on kunnalle halvin
raha ratkaisee
4314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsen pois?
lastaan aina hoitamaan. Lasta ei tarvitse antaa adoptoitavaksi, vaan voi hakea apua lapsen hoitoon ja voi antaa lapsen väliaikaisesti sijaishoitajalle, jos vaikka itse sattuu sairastamaan, eikä ole muita auttamassa. Meillä kun on tämmöinen pienperheyhteiskunta ja sosiaaliyhteiskunta, niin on ihan luonnollista, että sosiaalihuolto auttaa lasten hoidossa. Kyllä lapsista pitäisi aina olla vastaamassa enemmän ihmisiä kuin joku yksi pariskunta. Kaikillehan voi elämässä sattua vaikka mitä.
taistelu lapsen tapaamisesta.Sijaisvanhemmat aina alkavat omimaan lasta,koska usea itse lapseton.Sijoitus on palkallinen adoptio.Tiedän,että sijaisvanhemmat muuta väittävät,mutta asiasta voi lukea sijaisvanhempien palstalta.
jos käytäntö on tuollainen. Kun minun lapseni olivat pieniä, niin minulta meni jossakin vaiheessa ihan hermo, koska mies oli ilkeä ja itse olin sairas ja minulla oli kovia kipuja. Joskus minulle piti soittaa ambulanssi yöllä. Yhtenä kuukautena läimäytin esikoistani ruokapöydässä harva se päivä ja ravistelin häntä useasti. Toinen lapsi oli vasta vauva ja esikoinen oli yhden vanha. Ajattelin kertoa asiasta neuvolassa, mutta hälytyskello myös soi ja turvauduin vain ystäviin ja sukulaisiin. Ehkä jos olisin kertonut neuvolassa kaiken peittelemättä, niin ne olisivat ajatelleet, että kaikki on kymmenen kertaa pahemmin kuin on oikeasti ja ne olisivat vieneet lapset minulta.