Olipa kerran Orimattila

Oli vanhaan hyvään aikaan Orimattila niminen kunta silloisessa Uudenmaanläänissä.
Maaseutupaikkakunnalla oli runsaasti teollisuutta joka työllisti ja toi hyvinvointia kylään. Sivukylillä maatalous menestyi ja talojen isännät hankkivat kilpaa uusia traktoreita ja puimureita sekä laajensivat navettojaan.
Sivukylilläkin palvelut oli kiitettävällä tasolla. Pankkeja ja kyläkauppoja oli ja onnikat kulki jopa muutaman kerran päivässä Helsinkiinkin. Se on ollut monelle iso tapahtuma kun on käynynnä hesassa.
Keskustassa oli menoa ja vilskettä. Erkontiellä oli jopa liikenneruuhkia. Ei ollut tyhjiä liikehuoneistoja kylällä. Lahteen mentiin aina vuoteen 1987 vanhaa tietä myöten. Se oli kokemus kun mentiin virenojan ja pennalan kautta pikkutietä, siinä oli iso mäkikin pennalassa. Nykyään mennään suoraa isoa tietä pitkin eikä siinä ole nostalgiaa lainkaan.
On hieno homma jos olet syntynyt viimevuosisadalla siten että muistat ajat ja muutoksen jonka orimattila on kokenut. Hilskan kauppaakaan ei nuoremmat enää muista, surullista. Opistosta eivät ole kuulleetkaan. Naamabaari on jo ihan ufojuttu monellekin.
90-luvun lamasta alkoi orimattilan alasajo. Ei sitä voi laman syyksi laittaa että orimattila sakkasi pahasti. Nousihan muutkin paikkakunnat 90-luvun lamasta mutta orimattila ei. Se on huonon johtamisen syytä.