..oon tällä hetkellä ja ketuttaa nää helteet, vettä pitäis vaan sataa.
Paha olo on koko ajan, itken ja makaan paskasena täällä sängyssäni. Välillä luen toisista masentuneista.
apua pitäis hakee, en vaan viittis mennä tk:hon, yksityinen ois ehkä parempi? Ja kalliimpi?
Jotenkin luotan enempi yksityiseen, kun olen ite julkisella puolella töissä.
Mutta ei tämä elämä oo elämisen arvoista elämää.
Paha olo on koko ajan, itken ja makaan paskasena täällä sängyssäni. Välillä luen toisista masentuneista.
apua pitäis hakee, en vaan viittis mennä tk:hon, yksityinen ois ehkä parempi? Ja kalliimpi?
Jotenkin luotan enempi yksityiseen, kun olen ite julkisella puolella töissä.
Mutta ei tämä elämä oo elämisen arvoista elämää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
samanlaisessa tilanteessa. Oli hullua kun jätti ensimmäisen päivän väliin ettei käynyt pesulla, sitten tuli toinen ja kolmas...jotenkin se pesun aloittaminen muodostui ylivoimaiseksi.
Tuntui, ettei siitä ole mitään hyötyä.
Nyt kun muistelen noita aikoja, ne tuntuu pahalta unelta. Olen niin onnellinen, että ne ajat ovat ohi!
Ei, en ottanut itseäni niskasta kiinni vaan annoin ajan kulua riittävän kauan. Sitten aurinko alkoi taas näkyä ja ilon pilkahdus tuntui sydämessä. Silloin itkin onnesta, kun oivalsin elämän kauneuden. Kaiken sen pitkän, lohduttoman pimeyden jälkeen.
Aivan sama haetko apua yksityiseltä tai kunnalta. Apua kuitenkin tarvitset. Mielialalääkkeiden vaikutus tuntuu vasta parin viikon kuluttua, mutta mitä sitten. Itse olin siinä pisteessä, että kirjoitin keltaisen lapun vessan oveen, käy keskiviikkona suihkussa. Koko päivän katsoin lappua ja siirsin ja joskus myöhään illalla tein sen. Muutaman minuutin suihkun jälkeen minulla oli "normaali" olo, sekin antoi voimaa. Annan vain yhden ohjeen, tee yksi asia päivässä, tilaa lääkäri, käy suihkussa, katso yksi ohjelma teeveestä, tiskaa pari kippoa, vie roskis, näistä asioista voi elämä alkaa.
Hyväksy masennus ja hae apua.
Minulle kävipä niin että masentuneena aloin juuri tuomoisen ettei käy pesulla ym. mutta kun 'otin itseäni niskasta kiinni' juuri tuolla tavalla ja katsoin tiettyyn aikaan tv:stä jotain, tiettyyn aikaan kirjoitin tänne joitain, tiettyyn aikaan söin jotain, tiettyyn aikaan kävin pesulla. siitä tuli pakko- rutiinin omaista ja pinnallista elämää ja todellinen painajainen. Mutta jos se jotakuta todella auttaa siitä vaan.
mutta minä Inhoan Kaikkia rutiineja. hyi.
no voi kai itsekin autaa tossa siassa.
toiminta, josta puhut on yksi tapa .
toinen voi olla positiivisten asioiden luominen, esim. hauska leffa.
PSYKOLOGIT,PSYKIATRIT ON VAARALLISIA ETENKIN KUN ON TUOSSA KUNNOSSA,
ELI VAROKAA SINNE MENOA.
mene ennemmin vaikka scientologia keskukseen vieraileen!
välillä tuntuu siltä että kaikki on ok. Välillä taas kaikki tuntuu itkettävän. En kyllä MILLÄÄN haluais niitä lääkkeitä alkaa syömään, mutta tänä aamuna kun heräsin eka kerran niin olin yhtä hymyä ja onnellinen ja seuraavaksi kun paria tuntia myöhemmin luin aamun lehteä, purskahdin itkuun erään uutisen vuoksi joka puolittain koski myös minua.
Tuntuu että tämä masennus liittyy vahvasti ihmissuhdeongelmiini. Käyn kuitenkin töissä, joten siitä minulle kyllä tulee lukujärjestystä ihan itsestään. Välillä töissä olo helpottaa, välillä ei. Tänään olen menossa töihin ja harmittaa niin vietävästi. Haluaisin jäädä vain kotiin.
Eihän elämä ole yhtä hymyä mutta ei kai sen pelkkää itkuakaan pidä olla?!