Ikävä painaa

Varmasti😢❤️

Samoin minulla on kova ikävä v. 2023 kuollutta isääni ja kolme vuotta sitten kuollutta äitiäni, jonka hautajaisista tuli kuluneeksi eilen tasan kolme vuotta.
Sitä ennen kuoli anoppini v. 2021 ja edellisinä vuosina kaksi kissaani vuoden välein. Surua on riittänyt viime vuosina... ja oma terveyskin reistailee nykyään.

Elävät kuolleet ja ikä painaa.

Dead or alive? Vaikea sanoa.

Mulla on. Ikävä mun kuollutta veljeä. 🪽T

Ikävä tulee joskus aivan yllättäen. Tavallaan iskee yllättäin.
Vaikka asian on käsitellyt , siitä ei ikinä pääse ylitse. Ikuinen ikävä on.
Ja tälläinen tuo yksinäisyyttä vaikka perhe onkin.

Me kaikki olemme kuolleita. Tämä on vain simulaatio.

Toisin kuin vielä jonkin aikaa sitten uskottiin ja kerrottiin, suru ei lähde määräajassa eikä välttämättä helpota vielä useammankaan vuoden kuluessa. Se ei ole suoraviivainen prosessi alkuineen ja loppuineen ja siksi se painaa ihmisen nöyräksi, pudottaa polvilleen. Suru on kuin aaltoileva meri, joka myrskyn tyynnyttyäkin voi vetää hetkeksi syvyyksiin. Silti suru muuttuu ja elää. Raskaimmankin surun keskellä voi olla lohduttavia hetkiä, jopa ilon hetkiä. Ne hetket ovat kuin pieniä kynttilöitä, joissa on kaikki se valo, joka auttaa kestämään tuskan, epätoivon, surun

Sytytämme kynttilän haudalla tai kotona, sillä on tärkeää muistaa. Lupa surra, lupa muistaa.


https://youtu.be/6P4RWI-LbrE?si=5BmZXc7KlGUgeuiw
The Very Best of Enya

Näinhän siinä käy kaikille, joilla elossa. Itseäni huolettaa tai oikeastaan edes huoleta oma hyvinvointi.

🕯https://youtu.be/gsVAvG2XT78?
si=mxI94P5D3A78q-kw
🕯The music Goodbay

Ludovico Einaudi: Oltremare
https://youtu.be/6R3fYEFCZz8?si=9YbzrRa9Z_FTYYdb

Menetin ystävän yli 10 vuotta sitten. Ei suru tai ikävä lähde, ne vain muuttaa muotoaan. Ei ole enää niin syvää ja synkkää surua vaan enemmän loputonta ikävää, kun toinen ei ole täällä. Edelleen ajattelen häntä joka viikko ja välillä suru pyyhkäisee yli niin, että itken.
Otan osaa suruusi ja siihen mitä käyt läpi.