Miksi elämä on tällaista? Onko vain minussa vika kun mikään ei huvita? Ollaan oltu 11 vuotta avioliitossa, josta 3 lasta ja mulla 2 aikaisemmin. Olen yrittänyt lasten takia olla vaan. Mua inhottaa kun mieheni koskee ja tekis sanoa, että ota ne räpylät irti. Paikat ei kostu, eikä miehelläkään aina edes seiso, vaix on vonkaamassa.Yritän kuitenkin rakastella kaikesta huolimatta, vaikkei yhtään huvita. En halua loukata häntä. Tuntuu välillä, että oon vaan tyhjennysreikä, koska yleensä se tapahtuu nopeesti. Ja nykyään ajattelenkin, että tulisi vaan äkkiä, koska se on kuitenkin ohi ennenkuin huomaankaan. Ja nopeaa se on aina ollutkin. Emme puhu asioista, alussa yritin monesti, nyt olen sulkenut suuni, harvoin puhutaan mulle tärkeistä asioista. Ei edes tapella. Vanhemmasta pojastani keskustellaan, tai hän siis nälvii ja sanoo joka asiasta, monesti ihan turhaan. En ole osannu kasvattaa ja milloin kengät väärässä paikassa. Jos ei olisi näitä pienempiä lapsia, tuskin olisin enää tässä mieheni kanssa. Muuten hän on unelmaisä, touhuilee lasten kanssa ym. Minä vaan en tunne enää mitään. Ollako itsekäs vaiko yhdessä lasten takia?
Elämä on tylsää
Mineli68
4957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilanne sama kuin meillä, lähes lapsilukukin sama kuin teillä.
Seksi mieheni kanssa ällöttää minua. Ja sitä mä en tajuu, kun pitää vonkata vaik tappi ei kunnolla seiso. Sit se tökkii päivällä tisseihin sormella, luulee sitä hauskaksi esileikiksi, mä lähinnä ällöän vaan enemmän.
Porno filmejä ja lehtiä lukee ja tyydyttelee itseään, sekin saa minut vaa entistä kylmemmäksi.
En halua mieheltäni muuta kuin eron, niin paljon häntä inhoan.
Itse en kyllä pidä eroa ihan mahdollisena tai ainakin hyvin hankalana juuri lasten takia. Ja kyse ei todellakaan ole siitä muuten seksissä, ettenkö ollenkaan haluaisi. Mutta mieheni kanssa kun ei oikein suju, jos on koskaan sujunutkaan. Mutta jotenkin siihen vaan on tyytynyt. Haaveilen kuumasta seksistä jonkun ihanan miehen kanssa, jota rakastan ja hän myös minua. Hieroo, hemmottelee, tuo kukkia, käydään lavatansseissa ja nautitaan elämästä. Mutta taitaa lasten takia jäädä vain haaveeksi. Mutta haaveitahan pitäisi ollakin, jotta jaksaa. Mutta nyt on liian voimakas tunne, että pitää ne myös toteuttaakin.
Sinun pitää ymmärtää että mieskin tarvitsee oman aikansa, ei hän voi elää sinulle 24 tuntia vuorokaudessa. Katsoin juuri dokumentin televisiosta jossa jenkkinaiset selittivät seksistä ja kokemuksistaan. Siellä sitten yksi vähän tukeva nainen itki kun mies tekee aloiteen väärin (hyväilee rintoja ja suukottelee kaulalle) ja kysyttiin että minkälainen on oikea aloite, tämä sitten vastasi että kukkia, illallinen ja suihku. Ja tuo on siis pelkkä ALOITE. Jokin suhteellisuudentaju näissä asioissa pitää olla.. sellainen kiva kallis helliminen joka jättää reiän tiukkaan perhe budjettiin voi olla ihan kiva pari kertaa vuodessa, mutta kuinka pitkälle se sitten kantaa. Käsitän kyllä että hierominen ja lavatanssi on vähän eri sarjassa kuin illallinen ja kukkia mutta mielestäni hemmottelu on niin laaja käsite että siihen voi hyvinkin sisältyä vaikka mitä.
Ymmärrän kyllä hellyyden kaipuusi ja sen että tunnet olevasi vain "tyhjennysreikä" mutta sen takia asioista pitääkin puhua.
Sun pitää vähän ravistella miestäsi ja sanoa että miten asiat on.. voi hyvin olla että miehesi miettii samoja asioita mutta ei vaan uskalla niistä puhua, niin on käynyt minullekin ja olin todella ilahtunut kun kerrankin muuten niin hiljainen avovaimoni otti asian puheeksi, puhuttiin kaikki kerralla selväksi ja siitä lähtien meillä on sujunut kaikki paremmin.
Oma avovaimoni ymmärtää että minulla on töiden puolesta välistä vähän turhaakin painetta ja ei loukkaannu jos torjun hänen aloitteensa silloin tällöin, olen aina pistänyt muistiin koska hän on aloitteen tehnyt ja aina pyrkinyt hyvittämään menetetyn hetken kun voin, tähän mennessä on toiminut hyvin. Rakastelemme 2-3 kertaa viikossa.
Se on klisee tiedän mutta puheella tämäkin selviää.. joskus miehellä on sellainenkin ongelma että hän ei vaan osaa laittaa tunteitansa sanoiksi tai käsitellä ongelmaansa sanoin, minulla oli vähän tämän kaltainen ongelma.
Meillä ei ole kyllä kumminkaan puolin torjumisia. Miehen ei tartte kieltäytyä, kun en tee aloitetta ENÄÄ ja kun hän tekee n. 2 kertaa viikossa, niin suostun. Vaikka ei tee edes mieli ja tekis sanoo, et lopeta kun yököttää. Mut oon niin pölö, et oon vaan etten loukkaisi toista. Usein olen itkenyt, kun kaikki on niin nopeesti ohi. Olen sen jo oppinut, että hänen kaluunsa on turha koskea, vaikka aikoinaan teki mielikin, koska sit tulee melko pian, ei aina edes kerinny sisään asti. Moni sanoo, et hormoneista kaikki on kiinni, mut ei kyl oikeen tunnu siltä. Ei huvita miehelle enää puhua mistään, kun vaan vittuillaan koko ajan toisillemme ja alussa yritin, mutta ei ollut muka puhumista. Ei pönttö kestä puhumattakaan, mulla ainakaan.