Älkää ostako koiraa MISTÄÄN kennelistä! Ei rekattua,eikä rekkaamatonta!
Ostakaa ihmiseltä jolla on kotonaan vai yksi koira,eli pentujen emä!
Vain tämän kaltainen kasvatus muoto on oikea.Pennut ja emo saavat riittävästi huomiota ,ja oppivat sosiaalisiksi,toisin kuin piha-tarhassa laumassa kasvavat.
Suurella osalla kasvattajista on monta koiraa ,se ei ole välttämättä hyvä. Ja muistakaa pyytää isä koiraa näytille kun käytte pentuja katsomassa.
Ostakaa ihmiseltä jolla on kotonaan vai yksi koira,eli pentujen emä!
Vain tämän kaltainen kasvatus muoto on oikea.Pennut ja emo saavat riittävästi huomiota ,ja oppivat sosiaalisiksi,toisin kuin piha-tarhassa laumassa kasvavat.
Suurella osalla kasvattajista on monta koiraa ,se ei ole välttämättä hyvä. Ja muistakaa pyytää isä koiraa näytille kun käytte pentuja katsomassa.
Vastaukset 68
Vanhimmat
ongelma tuossa että pitäis pyytää se isä näytille jos se isukki asuu toisessa päässä maata,tai jopa ulkomailla.
Mlonilla kasvattajilla, niin kun minulla, on kotonaan useampia koiria. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pentuetta, emoa sekä myös muita koiria hoidettaisi ajan kanssa, laadukkaasti.
Kotonamme asuu tällä hetkellä kolme koiraa. Yksi eläkeläinen, yksi parhaassa iässä oleva narttu joka on parhaillaan kantavana, sekä yksi nuori junnu, tulevaisuuden lupaus.
Mikäli kasvattaja perustaa kasvatustyönsä vaan yhden koiran varaa kerrallaan, ollaan hyvin nopeasti metsässä koko kasvatuksen kanssa. Minulla on sijoituskodeissa tällä hetkellä 5 sijoitusnarttua joista käytän jalostukseen ehkä kolmea.
Sana "kennel" ei tarkoita koirien tuotantolaitosta. Meillä on kennelnimi, on ollut vuodesta 89 asti ja parhaimmillaan meillä on ollut kotona 8 koiraa. aika riitti todella hyvin koirien hoitamiseen, olin siihen aikaa itse kotona koirieni kanssa.
Mikäli minulla ei aika riittäisi koirilleni niin en usko että ne omaisivat nitä tuloksia ja meriittejä mitä niillä on - joka koirallamme on ollut ennen 3 vuoden ikää palveluskoirakokeista vähintään ykköstulos ja näyttelyistä myös joku tulos.
Tässäpä tätä kenneltoimintaa parhaimmillaan, kasvatamme rekisteröityjä rotukoiria ihmisille kotikoiriksi, ennenkaikkea harrastuskavereiksi.
Muuten, isäkoiran näytille pyytäminen voi olla hiukan vaikeaa kun se harvoin asuu samassa talossa (teiroasi mukaanhan jos talossa on kaksi koiraa niin sieltä ei edes koiraa kannata ottaa). Meillä isäkoirat asuvat lähimmillään 300 km päässä, kaukaisimmat ovat pitkin eurooppaa.
Järjestää tämän isä-koiran näytön vaikka pidemmältäkin. Ei mene muuten metsään kasvatus vain yhdellä koiralla, vaan hyvin. Ja tienisti mielessäkin se on ihan sama onko yksi koira,tai viisi narttua kantavana...niistä kun ei mitään jää jos oikein toimii.
sen uroksen näytöstä päättäminen edes olisi nartun omistajan vallassa.
Jos sinä astutat koirasi vaikkapa saksalaisella uroksella,niin miten ihmeessä sen näytön käytännössä järjestäisit.
Jos haluaa,pennun hankkija voi ihan itse käydä tutustumassa siihen urokseen.Ottaa vain yhteyttä ensin ja sopii asian.
Ei kuule voi vaatia että sen uroksen omistaja reissais pitkin maata koiransa kanssa,kyllä pennun ostajankin pitää panostaa tiedon hankkimiseen ja vanhempiin tutustuminen on yksi sellainen asia.
Mitähän mahdoit nyt tarkoittaa tuolla että vain yksi koira on oikea määrä.sehän tarkoittaa jopa sitä,ettei edes yhtä pentua voisi itselleen jättää.Kasvatus nyt kumminkin on myös sitä että kasvattaa itsekkin oman koiransa jälkeläisiä.
Ja sitä yhtä narttuako astutetaan kerta toisensa jälkeen? Ei kuule ole eettistä eikä oikeaa kasvatusta.
Minulla on kennelnimi. Kotona uros ja kaksi narttua joista toinen on pennunnut. Sijoitusnarttu asuu lähellä. On varmasti koirilla, niin vanhoilla kuin nuorilla, emoilla ja pennuilla niin hyvät oltavat kuin käytännössä on yleensä mahdollista järjestää. On siistiä, hyvinhoidetut tarhat, piha aidattu, yöpyvät sisällä, sairaudet hoidetaan, ulkoilutetaan, harrastetaan. Koirat ovat iloisia ja sosiaalisia, terveitä. Jalostustyötä tehdään harkiten, kennelliiton ja rotujärjestön ohjeita noudattaen.
Ei se, että on kennelnimi tarkoita, että koirat tai niiden jalostus ovat hunningolla.
Hyvin tyytyväisiä ovat pennun ostajat olleet. Sekä olosuhteisiin, että pentuihinsa.
Perustele mielipiteesi paremmin ja tiedon eikä luulon pohjalta.
Ei todellakaan ,sääntönä vois pitää että kahdet tai kolmet pennut/koira. Silloin koira määrä pysyisi oikeissa mittasuhteissa.
Ei ole todellakaan mitään mieltä tuo koira määrän lisääminen myöskään rotukoirissa..
Miksi muuten puolustelette monen koiran kenneleitä?, näissähän on juuri se vaara että homma lähtee käsistä. Toivottavasti ostajat osaavat katsoa mistä pennun hakevat.
Miksi pitäisi saada itselleen pentu,jos se on pennutuksen kriteeri, niin kannavampaa oli ostaa muualta pentu.
haluaa itselleen sen rodun HYVÄN edustajan,ja pennuttaa hyvillä geeneillä varustetun narttunsa yhtä hyvällä uroksella,niin eihän siinä ole mitään järkeä että ne kaikki pois myy ja ostaa sen koiransa muualta.
Mietippä tätä:
Mulla on metsästyskoiria,on tällä hetkellä hyvin pelaavia,ulkomuodoltaan hyviä terveitä koiria.
Aion alkaa etsiä narttupentua kun saan tuon nuorimman koulutettua koska haluan näiden vanhentuessa samoilla perintötekijöillä varustettuja koiria koska tiedän mihin ne pystyvät.Tai ainakin on parempi mahdollisuus saada se koira jonka kouluttaa jatkamaan näiden työtä.
Jos pistäisin kaikki pennut pois niin haaskaisin sen työn mitä teen kun valitsen sen nartun,koulutan valmiiksi,käytän kokeissa ja näyttelyissä.
Haluan sen koiran nimenomaan itse valitsemastani yhdistelmästä jonka terveys,luonne ja käyttöominaisuudet ovat tiedossani.
Muutaman vuoden päästä on pirtti koiria täynnä, ja mahdollisuus luiskahtaa pentutehtaan puolelle!
Se on aivan mahdollista...kun on liikaa koiria..
niitä ei jaksetakkaan enää hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla..ei menestytä enää näyttelyssä..tulee vahinko pentuja..ja hups..menee kasvattajan oikeudet..ja siitä se alkaa.
voi olla tuvan täydeltä koiria jos teettää 2-3 vuoden välein yhden pentueen?
Ja miten niitä vahinkopentuja niin vain tulee,ei koira ole tuulipölytteinen.
Jos nyt miettisit vähän omia juttujasi.
Mulla on nyt kolme koiraa,parin viikon päästä kaksi,molemmat uroksia koska viimeisin narttuni on ollut pilven reunalla jo muutaman vuoden.
Kun hankin sen nartun kestää pari vuotta ainakin ennenkuin näen onko siitä jalostukseen,ellei ole niin ei pentuja tehdä,silloin on tuo tällä hetkellä keskimmäinen koira jo iäkäs.Kun se lähtee ikuiseen jahtiin hankin sen uuden nartun,josta taas odotan muutaman vuoden voiko pennuttaa.
Tämä rotu on taatusti sellainen,että eivät jää käteen,vaan valitsen todella tarkasti mihin pennut luovutan.Ottajia näille kyllä on huomattavasti.
Tuntuu siltä että haluat haastaa riitaa etkä silti oikein tiedä mistä nyt vänkäät.
Jos alkaa "keräämään" koiria ,esim pitämällä aina pentueesta yhden itsellään määrä kasvaa,ja kohta niitä on monta.Ei tarvitse olla tuulipölytteinen jos vahinko sattuu..ja sitäpaitsi puhun yleensä koirakasvatuksesta,en sinun koiristasi! Täällä näkyy olevan vallalla tapa että otetaan aina kaikki hyvin henkilökohtaisesti.
Tahtoisin sanoa vielä tosta että joka pentueesta pidetään pentu itsellään.
Minä jätän kotiin todella harvasta pentueesta pennun. Pyrin sijoittamaan kuitenkin jokaisesta pentueesta sen lupaavimman nartun. Aina kuitenkaan en katso näitä sijoitettuja narttuja sopiviksi jalostukseen joten jätän ne käyttämättä. Voin myös vuokrata jonkun myymistäni nartuista jalostuskäyttööni. Pennunostajat, jotka aktiivisesti harrastavat koiransa kanssa, eivät ole vielä tähän mennessä panneet pahakseen. Ovat todella otettuja että halua käyttää juuri heidän koiraansa jalostukseen. Siinä ilmeisesti tuntee myös koiran omistaja onnistuneensa.
Kasvattaja kun kasvattaja, sekä ihan tavallinen koiranomistaja omaa senverran älyä että tajuaa juoksujen aikana eristää narttukoiran erilleen uroksista. Mikäli aivokapasiteetti ei tähän riiitä, mielestäni henkilö ei ole sopiva omistamaan koiraa.
riitele vaan yritän sulle selittää kasvatuksen periaatteita.
Mulla ei ainakaan ole 30 vuoden aikana koirilleni tullut yhtään ainoaa vahinkopentuetta.
Kuinka ihmeessä sulla on kasvattajista noin negatiivinen kuva.
Ethän loukkaannu,mutta kysyisin sun ikääsi.Ajattelin sitä että ehkä olet nuoruuden ehdoton ja siksi et halua hyväksyä erilaista ajatusmallia.
En ole enää nuoruuden intoinen ..ikää on jo pitkälti päälle 50w.En ole kasvattaja vastainen, olen ylisuurien koira-siittoloiden vastainen..koira määrää ei tarvitse hillittömästi lisätä, ei rotu- eikä sekarotuisten....ps.minulla on yksi koira, jolla on ollut yhdet pennut, jotka,harkitusti,ja huolella olen saanut ensiluokkaisiin koteihin.
Myönnä, että kennelnimen omaaminen ei automaattisesti johda huonoon koirajalostukseen ja -pitämiseen kuten alkuperäisessä viestissäsi väitit.
Vastuuntuntoiset kasvttajat eivät teetä nartuillaan kuin kolme-korkeintaan neljä pentuetta sen elinaikana. Käytännössäkin useampi pentue on mahdottomuus; niitä ei saa rekisteröityä. Monet rotujärjestöt suosittavat ettei yli 7v. narttua enää pennuteta.
Koiramäärä ja siitä vastuullisella tavalla huolehtiminen riippuu paljon myös perhesuhteista. Itselleni kolme koiraa kotona on juuri sopiva määrä. Sijoitusnarttu asuu muualla, pentuaa meillä. On kenneleitä, joissa myös muut perheenjäsenet huolehtivat koirista. Silloin useammankaan kanssa ei tule ongelmia ja koirat savat hyvän hoidon.
Oikeassa olet siinä, että on myös kennelnimen omaavia, joiden kasvatus/jalostusperiaatteita täyty vähintäänkin ihmetellä. Siinä ja siinä-kenneliiton ohjeiden rajoilla.
Jassu,mua jäi vaivaamaan tuo että pitäis se uros olla siellä pentujen luona.Tiedätkö että jos sen vieraan koiran hinais sinne synnyttäneen nartun reviirille sattais ahdistua se mamma todella pahasti.
Ei ne koirat katsos siinä kiimahöyryissään mitään elinikäistä rakkaussuhdetta solmi.
Eipä välttämättä sitä urosta tarvii nartun kotona päiväkausia pitää, voihan ohjata heidät katsomaan urosta sinne omaan kotiinsa,ja se on neuvottelu kysymys uroksen omistajan kanssa,ja ymmärrä oikein,ajattelen vain koiran ostajan ja pennun parasta..kaikki pitää olla rehellistä ja selvää.
miten järjestäisit tapaamisen, jos narttu on Suomessa ja sille on tuotettu spermaa vaikkapa Indokiinasta tai Honolulusta, niin olisiko se tapaaminen silloinkin vain pelkkä neuvottelukysymys?
Mieti nyt hyvä ihminen kahteenkiin kertaan ensin ja kirjoita vasta sitten tuota soopaa!
ymmärrä mitä epärehellistä siinä on että se isukki saattaa todellakin asustaa satojen kilometrien päässä.Katsos kun vastuullinen kasvattaja ei käytä sitä lähinnä asuvaa urosta vaan PARASTA vaihtoehtoa joka on saatavilla.
Se paras vaihtoehto saattaa toki olla samallakin kylällä,mutta aikamoinen ihme olisi jos urosta nartulle etsiessään löytäis sen parhaan vaihtoehdon ihan naapurista.
Jos olen pentua valitsemassa niin sehän on itsestään selvää että voin soittaa halutessani myös uroksen omistajalle,ellei sielä indokiinassa siis asu,ei tuo kiinankieli oo mitenkään vahva mulla.
Minähän en esimerkiksi olisi niin tyhmä,että urosta näkemättä livenä, tilaisin spermaa.
Kyllä täytyy olla jonkunlainen tietämys uroksesta,pelkkä kuva,spermaputki ja omistajan sana ei minulle riitä.
Ja onhan tätä minun rotua niin paljon suomessa ettei onneksi ole tarvinnut ulkomailta hakea.
..tarkoittaa: kanta on terve,vaikka maa on pieni. Ja suomessa ei paljon yli tuhannen kilometrin matkoja tule.
.kaikki on kiinni viitsimisestä...rahaa säästämättä.
eli et nyt tosiaankaan ymmärrä yhtään mitään!! Luuletko, että sitä spermaa tilataan kuin tavaroita Hobby-Hallin luettelosta? Sperman saanti on kuule pitkäpitkäpitkä taival! Siksi toisekseen kyllähän sun tulisi tietää uroksesta huomattavasti paljon enempi kuin vain se pelkkä näkeminen...huoh.
Tiedän toki miten sen asian kanssa mennään!!
Mutta en paljoa perusta niin epävarmalle jutulle,oli sitten miten tutkittua hommaa tahansa.
No eihän se uros nyt pelkällä katsomisella selviä,täytyyhän ne tutkitut faktat löytyä.
Sinulla on anteeks, vaan erittäin epämiellyttävä tapa pitää muita ihmisiä ,itseäsi tyhmempänä!
ei pidä esittää asiaa sitten niin, ettei siitä saa sellaista käsitystä!
No en minäkään sitä spermaa lähtisi tuottamaan todellakaan, sillä kuten mainitsit niin on epävarmaa ja lisäksi se on vielä niin hirvittävän tyyristäkin, eikä se keinosiemennyskään ihan ilmaista ole. Luotan kyllä vielä siihen "pylly vasten pyllyä" jne ;=)).
Kyllähän se kasvattaja on yleensä sen uroksen livenä nähnytkin, esim. jossain näyttelyssä tai kokeessa ja sen näkemänsä perusteella päättää tilata siltä spermaa. Mutta ei voi vaatia, että pennunostajien tulisi nähdä uros, joka asuu eri maassa ja voihan se uros olla jo kuollutkin (sperma säilytetty pakkasessa). Tietysti ostajan on järkevää nähdä uros (tai sen jälkeläisiä), mutta ei ole kasvattajan velvollisuus järjestää tapaamista.
Muuten olen aika pitkälti kanssasi samaa mieltä. Johonkin aiheeseen vasta kirjoitinkin, että en pidä siitä, että joillain kasvattajilla on kymmenkunta ja yli pentuetta vuodessa, eli käytännössä pennut koko ajan. Homma haiskahtaa kovasti liiketoiminnalta. En voi uskoa, että kaikki yhdistelmät ovat oikeasti hyviä ja tarpeellisia rodun eteenpäin viemiseksi.
Itse tuen mieluummin pienimuotoista kasvatustyötä. Kumpikin koiristani onkin ns suoraan kasvattajan makuuhuoneesta. Kummallakin kasvattajalla muutama pentue kymmenen vuoden sisällä.
Tiedän, että eräällä kasvattajalla olisi erittäin lupaava yhdistelmä tulossa, mutta en ikinä tule kuitenkaan häneltä koiraa ottamaan, koska kaikki yli kymmenen koiraansa asuvat erillisessä rakennuksessa omissa oloissaan. Koirat otetaan esille hoitoa, kilpailuja jne varten. En halua tukea tuollaista koiranpitoa.
Jos kennelissä olisi aikuisia koiria olisi sanotaan nyt vaikka 10 kpl niin miettisin kyllä kahdesti, se alkaa olla jo siinä ja siinä että aikaa riittää kaikkien yksilölliseen hoitamiseen ja seurusteluun päivittäin.
Enkö tätä tässä alunperinkin ole koettanut tolkuttaa..Mutta tuntuu että näitä kouvolan heimolaisia löytyy rek.kasvattajissakin...toivoa sopii että pennun ostajat katsovat mistä kaverinsa hankkivat.
Eli oikeasta rekisteröidystä kennelistä ostamme, jolla on kasvatustyön todistuksena jo useamman sukupolven ja useamman linjan todistusaineistoa, elikkä pentuja, hyvinmenestyneitä ja terveitä.
Sana Kennel ei tosiaankaan Suomessa tarkoita, että koirat eläisivät jossakin kopissa pihanperällä.
Tehtailusta voinee puhua lähinnä joidenkin monia eri rotuja ja sekarotuisia tuottavien koirien omistajien toimista. Rekisteröityneiden kasvattajien pentuemäärät ovat napin painalluksella tai puhelinsoitolla löydettävissä Kennelliitosta. Omassa käsityskyvyssä ja harkinnassa kunkin kohdalla sitten on tehdä päätös, onko ko. kasvattaja ookoo vai ei.
Tervettä järkeä kaikille pennunostajille,
toivoo Muoriska
Kasvattaja tekee ison pohjatyön ennen kun alkaa kasvatamaan ja ennen kun saa mitään mainetta koirapiireissä.
En tiedä kuka tämä Valkealan nainen on, tai siis nimen tiedän mutta en ole ennen kuullut. Onko hänellä ylipäätään ollut kennelnimeä, onko hän pentueita rekisteröinyt?
Ilmeisesti olet melko tietämätön koko kasvatustyöstä - sanot että kasvattaminen onnistuu yhdellä nartulla. Ei onnistu, mitäpä sitten kun nattu on vanha, ei voi enää pennuttaa. Millä sitten jatkat sitä hyvää linjaa?
Normaalilla mielenterveydellä varustettu ihminen, joka on todellakin kiinnostunut harrastamastaan rodusta, ei kuule ihan helpolla lankea tuohon tehtailuun. Tunnen kymmenä kasvattajia ja yhdelläkään heistä ei ole edes yhtä vahinkopentuetta syntynyt. Mikäli sinun olettamukset pitäisivat paikkansa nin minunkin tuttavajoukossani pitäisi näinollen olla pentutehtailijoita.
Vai johtuuko se, että harrastamassani rodussa ei ole näitä pentutehtailijoita siitä, että jotta pennut saa rekisteriin, tulee molemmilla vanhemmilla olla näyttöä pk-kokeista, näyttelyistä ja ennenkaikkea pevisan mukaiset terveystulokset täyttävät koirat?
Meidän pentujen ostajat katsovat kyllä tarkkaan että mistä pentunsa ostavat. Meiltä ei koiraa edes myydä niille, jotka ekana kysyvät hintaa tai että "saadaanko halvemmalla ilman papereita". Meiltä lähtee joka pentu papereiden kera, sopivaan hintaan.
Kukaan pennunostaja ei ole vielä valittanut koirastaan mitään - muutamia ei täydellisen terveitä pentuja joukkoon on mahtunut mutta rodun keskivertoa vähemmän kuitenkin.
On esim. 3 kpl koiria kennelissä, ole vielä tehdas ;) Itselläni on kaksi koiraa (en ole kasvattaja), eri sukupuolta ja todellakin juoksuaikana saa olla skarppina ettei vahinko käy, niin ei vaan saa käydä koska näiden kahden yhdistelmä olisi todella vaikea. Narttu lähtee leikattavaksi mahdollisimman pian että homma helpottuisi ja säästytään kohtutulehdusriskiltä (miksei muuten ihmiset ajattele tätä jos omistaa kahta sukupuolta olevaa koiraa, ei sattuisi vahinkoja ja säästyisi juuri tuolta ikävältä taudilta?) Sitten kun kolmas koira tulee jossain vaiheessa niin se on ehdottomasti uros!
Itse tiedän erään kennelin jossa oli pahimmillaan 30 koiraa (pieni rotu)! Kasvattaja kyllä hoiti koirat mallikkaasti ja kierti näyttelyissä ympäri maailmaa mutta yksilöllinen aika koiraa kohti edes kerran päivässä ei kyllä voi millään riittää :o Ja tämä lauma muuten kasvoi juuri siten että jätettiin pentueesta aina yksi kotiin...
Koitappa näille pässinpäille selittää mitään, eivät nämä tehtailun tukijat mistään eläinsuojelulaista välitä kun "minä tahdon" ja muut itsekkäät syyt näkyy menevän senkin edelle...
Ja monet suurkasvattajat kulkevat vielä töissäkin.Ihmettelen tosiaan,millä he ehtivät hoitaa kodin,tenavat,työnsä ja vielä ne koirat.Itellä kaks koiraa,kolme tenavaa ja työ ja kiirusta pitää joskus......Tai sitten niitä pentuja tulee niin paljon.ettei tarvi käydä töissä ja sehän on taas sitten jo pentutehtailua,joten ympäri mennään ja yhteen tullaan.
itsekään tiedä, mistä kirjoitat! Soopaa alusta loppuun, valitettavasti!
Näin sanoo kasvattaja,jolla on yhdeksän koiraa!
tuo Issu onkin just siksi pätevämpi kommentoimaan aihetta kuin sinä koska tietää kuinka homman saa pyörimään hyvin.
Jos sinä et pysty huolehtimaan kuin yhdestä koirasta niin älä ihmeessä yleistä.
Minä en ainakaan yhtään oo hankaluuksissa kolmen koiran hoitamisessa vaikka yksi näistä on pahasti sairaana.
vaikka onkin 9, joista 6 narttua ja 3 urosta. Mikä vika koiramäärässäni mahtaa olla? Tässä pyörivät kaiken päivää ympäri haussia perässämme ja nukkuvatkin jopa kanssamme ;)). Jokainen saa oman osansa huomiosta päivittäin. Sattuneesta syystä näyttelyt ovat nyt olleet olemattomissa tänä vuonna :(.
Koira määrien turhassa lisäämisessä,tuskin sinäkään tuota laumaa tyhjänpanttina pidät,jos olet kasvattajanoikeudet saanut.Minua ei haittaa jos jollain on kotonaan koiria,kunhan ei lisäännytä niitä maailmalle liikaa.
Toivotaan tervettä järkeä pentujen ostajilta.
että jos haluan varmistaa sen,että mulla on sinuakin hyödyttäviä hyviä koiria tulevaisuudessakin,on viisainta sitä pennutusta harrastaa.
Koiran aktiiviset työvuodet kestävät suhteellisen lyhyen ajan,joten pakkohan niitä pentuja on hankkia.
tainnut saada liikaa aurinkoa kun en nyt ymmärtänyt miten toi kommentti liittyi siihen,että tuomitset kasvattajat.
Hyvä kasvattaja ei anna sitä pentua kenelle hyvänsä.
Juu, meillä onkin valtaisa tuotantolaitos tosiaan, kun viimeisin pentue syntyi yli vuosi sitten ja niitäkin oli niin hirvittävä määrä, että....kokonaista 4.
Kuules nyt Jassu, et nyt kyllä edelleenkään tiedä, kuin et myöskään ymmärrä kasvatustyöstä höläyksen pöläystä mitään, kunhan nyt olet keksinyt vain uuden sanan...koiramäärän lisääminen.
Ei meillä kaikki ole jalostusnarttuja tosiaankaan, joillakin jo ikääkin sen verran paljon, ettei tulisi mieleenkään niiden kanssa/kustannuksella ruveta leikkimään! Niin ja olenhan minä ne kasvattajaoikeudet ja kennelnimen saanut jo yli 12v sitten, mutta se nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meillä ei voisi olla koiria joita ei käytetä jalostukseen! Turhanpantti on täysin poskellaan oleva sana ja on kotoisin ihmiskehon alemmalta tasolta! Meillä ei yksikään koira ole turhanpanttina, ei edes nuo vanhukset! Jokaisella on oma tarinansa ja jokainen on meille aivan yhtä tärkeä!!
että kasvattaja niille kasvateilleen ne ostajat valitsee, joten mitä mahdoit tarkoittaa tuolla kommentillasi...vai loppuivatko kenties sanat kesken?
Tuli kesäillan päätteeksi hyvä mieli, kun kuvittelen sinua yhdeksän eri-ikäisen koiran ympäröimänä;)
koiraihmisen elämää parhaimmillaan...9 rakasta, uskollista ja luotettavaa ystävää ympärillä.
Noinhan se on ihanaa. Hyvä!
saako olla utelias ja kysyä, että mikä on vaivana??
Jos et yleisesti halua sitä kertoa, niin onhan olemassa se toinenkin vaihtoehto ... gallerian kautta sen saa.
Pentutehtailijat kyllä, ja niitä on toden totta muuallakin kasvattajissa kuin tuolla kouvolassa.
tietysti kysyä.
Poika sairastaa ensiksikin munuaisten vajaatoimintaa,mutta se ei oo ongelma,vaan pahanlaatuiset talirauhaskasvaimet.Sillä on ympäriinsä kystia jotka erittävät sellaista vihreetä ......On lääkkeet menossa,mutta niillä hoidetaan vain akuuttia tulehdusta,ei kasvaimille voi tehdä mitään.
Kaksi viikkoa on nyt kefavet-kuuri ollut menossa ja äsken just putsasin taas visvaa "haavojen" ympäriltä,eli ei pure enää lääke.
Sille puhkee aina uusia "reikiä" lähinnä etulapoihin ja niskaan.Kipuja ei oo yhtään,iloinen poika,väsynyt vain.
Hauta on kaivettu,oma tohtori on lomalla ja toivotaan että poika jaksaa siihen asti kun tohtorin loma loppuu.
Nyt noi nivelkulumat ei vaivaa kun on lämmin,munuaiset on paremmassa kunnossa noiden jatkuvien kuurien takia,mutta tuo kasvainten piru on se mitä ei voida päihittää.
On äidiltään perinyt syöpägeenin,siskopuolista kaksi lopetetiin muutama vuosi takaperin erilaisten pahanlaatuisten kasvainten takia.
Onneksi on keinot olemassa etei ystävän tarvi tuskia kärsiä.
Mutta kyllähän se loppujen lopuksi niin on että ostaja valitsee kasvattajan, jos hän tietää jonkun kasvattajan epämääräiseksi,niin tuskin hän edes soittaa,ja anoo päästä valituksi.
Kyllähän se ostaja voi valita kasvattajan.. mutta
kasvattaja sen ostajan sitte kuitenkin vaitsee.
Minä en ainakaan myy pentua, ellei ostaja keskustelujemme jälkeen ole mielestäni tarpeeksi vakuuttava.Kaikki suomeen myymäni pennut vien itse uuteen kotiin, että näen minkälainen on pennun uusi kotiympäristö.
toisinkinpäin, sillä sana einiinhyvistä ostajaehdokkaista leviää kasvattajien puskaradion kautta kulovalkean lailla!
Tottakai pitää ostajaa tentata,ja täytyypä todella omata psykologisia taitoja, minä en tosin ole vienyt pentua,mutta yhteisymmärryksessä olemme sopineet vierailustani,kuin myös heidän vierailustaan meillä,siis enemmän kuin sen hakureisun aikana.
On myös tiettyjä ihmisryhmiä joille en ole myynyt pentua,tunnistin jo puhelimessa ,mutta netissä ei voi tarkempaa sanoa.
Tiedän tuon munuaisten vajaatoiminnan, sillä yksi nartuistani sairastui siihen akuutisti viikkoa ennen laskettua aikaa....menetin 5 pentua ja viikko leikkauksen jälkeen jouduin lopettamaan myöskin nartun, sillä lääkityksestä huolimatta arvot pysyivät edelleenkin yli 10 kertaisina normaaleihin ylälukemiin nähden. Se oli varsin kova paikka mulle tuolloin, kun kaikkeni tein, eikä mikään auttanut. Onko pojalla ne kystat ensin isohkoina patteina ja kun ne pehmentää ja puristaa, niin tulee talia kuin julmetun ison mustapään olisi puristanut? Äitini edellisellä cavalla sellaisia oli pitkin kroppaa ja tuolloin hoidoksi annettiin vain pehmennys, puristus/tyhjennys ja jälkidesinfiointi. Tuo Kefavet (Kefalex) on tosi hyvä, mutta kuten kaikki antibiootit, niin myöskin tuossa saattaa olla, ettei välttämättä pure niihin "pöpöihin", joita on olemassa. Oletko koittanut sitä yleisimmin määrättyä, eli Synuloxia?
Meillä on noita ikäviä asioita ollut tässä nyt varsin monta muutaman vuoden sisään ja tiedän kyllä tasan tarkkaan, miltä se tuntuu! Voimia sulle ja pojalle!!!
olivat ensin just sellaisina "finneinä" ja niitä jo muutaman vuoden on tyhjäilty,mutta nää nykyiset on sellaisia,että kehittää muutamassa päivässä kudokseen ison paukuran joka puhkeaa tosi äkkiä,vihreää mätää ja veriheraa joka paikka täynnä joskus kun puhkee herran pyöriessä matolla.
Meillä oli tuo Synulox-kuuri just lopunut kaks viikkoa ennen juhannusta ja juhannuksena taas mässähti.
Yksi suuri kysta leikattiin maras-joulukuun taitteessa selästä takaa ja näytti siltä että koiralla on tavallinen vanhan koiran vointi,mutta tammikuusta asti tämä on jatkunut koko ajan nopeutuvassa tahdissa.
Oli puhetta lääkärin kanssa siitä,että kun yhden poisto on ihan ok,niin nyt kun noita on joka puolella ja lisääntyy viikottain ei oo mitään mieltä enää leikata,pitäis yli puolet koirasta avata.
Kyllä tämä tästä,varmistelen pojalle aina hyviä päiviä ja enää ei kaloreita vahdita kun pitää antaa niitä mukavia hetkiä sille kun vielä voi.
ne eivät juurikaan muuttuneet sisällöltään miksikään, ehkä aavistuksen enempi vain tuli verta joukkoon. Olivat iljettävän näköisiä, kuin kraatereita, kun kaikki töhnä oli puristeltu pois. Koira kuoli äitini syliin sydänvikaan; lääkäri oli kyllä määrännyt sydänlääkityksen, mutta oli unohtanut nesteenpoistolääkityksen kokonaan. Nyt tämä nykyinen täyttää joulukuussa 10v ja on edelleen kuin juniori, eikä sydämessä minkäänlaisia sivuääniä.
Tee se, anna pojan nauttia niin kauan kuin se vielä on mahdollista....joskus pitäisi osata taikoa, vaan kun ei voi muuta tehdä kuin parhaansa, toivoa parasta ja varautua pahimpaan.
Ihanko olet nuo vinkkisi itse oivaltanut???!!!
Minulla on pienimuotoinen kotikenneli, kaikki koirat asuu meidän kodissamme, ulkoiluun heillä on iso hoidettu puistomainen piha, sekin meillä on yhteinen. (Talvella piha aurataan.)
Enimmillään on koiria ollut yhtäaikaa kuusi, pentuja yhdet tai kahdet vuodessa. Tällähetkellä koiria on vain neljä. Kasvattamani rotu on turkkikoira, joten sekin rajoittaa koiramäärää,
että kerkiää ja jaksaa hoitaa myös turkit kaiken muun lisäksi.
Pennunostajat pääsee kyllä kotiimme ja näkee kaikki medän "asukit", mutta isää eivät näe täällä,
minä olen sitämieltä jos pennun ostaja haluaisi nähdä myös uroksen, hän saa itse omalla kustannuksllaan matkustaa katsomaan urosta, ei kukaan ole vielä edes kysynyt miten uroksen voisi nähdä, kuva ja kertomukseni uroksesta on riittänyt.
Suht terveitä ja pitkäikäisiä koiria olen ostajille onnekseni saanut myydä, yhtään valittajaa ei vielä ole ollut, kaikki on olleet erittäin tyytyväisiä koiriinsa.Valioita on kasvateistani tullut reilut parikymmentä, ja agility & toko menestyneitäkin muutama.
Kennelliiton kasvattaja palkinnon sain jokunen vuosi sitten.
Näin meidän "kennelissä" elellään.
PS. Kyllä koiran elämään mieluummin KUULUU jos mahdollista niin useampi koira kuin yksi, koirahan on laumaeläin myös.
on kotona tällä hetkellä 7 koiraa, joista yksi 6kk, 4 narttua; yksi astutettu juuri -koiran kasvattajan toimesta koska minulla sijoituksessa = ei siis minun vielä, yksi tuon pennun emä ja kaksi kohdutonta veteraania (yli 10-vuotiaat) ja 2 urosta (sukukypsäinen ja ei-siittiöinen yli 10-vuotias vetsku).
Kasvatan myöskin erittäin pienimuotoisesti (pentue kerran vuosi/ joka toinen vuosi/ joka kolmas vuosi). Koirat asuvat vapaasti kodissani rt:ssa, takapihalla aidattu 40neliöinen aitaus. Liikuntaa saavat myös aitauksen ulkopuolella.
Yhdyn edelliseen kirj. myös, että ostajat saavat kyllä itse omalla kustannuksellaan mennää tutustumaan pentujen isään -kuva saattaa löytyä kyllä multakin jos sellaisen olen siitä ottanut.
Lämmintä kesää itse kullekin, muistakaa viilentää koirianne tällä kuumuudella.
mielestäni se, että kasvattajalla on(ja tarkoitan nyt sitten kennelnimen omaavaa kasvattajaa) vanhoja koiria kotonaan, jotka eivät enää tee pentuja tai ovat muuten jalostukseen kelpaamattomia koiria kertoo vain siitä, ettei kavattaja "heitä" koiriaan käytön jälkeen pois ja sehän kertoo kasvattajasta pelkkää hyvää. kasvattajahan on silloin oikealla alalla, eikä tee sitä rahasta vaan rakkaudesta. joillakinhan on tapana hankkiutua eroon koirasta, joka ei sovikaan suunnitelmiin enää.
Saahan niitä koiria olla,mutta ,se että tehdään pentueita jatkuvasti,vaikkakin eri koirilla...koirien turhaa lisäämistä..siitä en pidä
nyt itsesi kanssa ristiin,nyt sanot että saa olla monta koiraa,laitan tähän sun oman tekstisi muutaman tunnin takaa:
"Ostakaa ihmiseltä jolla on kotonaan vai yksi koira,eli pentujen emä!
Vain tämän kaltainen kasvatus muoto on oikea"
Juu ei vanhoja koiria pois laiteta, ne ovat kunnia
asemassa, rakkaita perheenjäseniä, ainkin meillä
kun kaikki asumme samassa huushollissa.
Kyllä nyt olet niin hakoteillä. Harvoin urosta voi ottaa kasvattajan luokse useiksi päiviksi, jotta uudet pennun omistajat saisivat uroksen nähdä. Ja ketä sitä kuskailisi useiden satojen kilometrin matkoja edestakaisin?
Ja sitten tämä, että saisi olla vain yksi koira. Noh sitten minun pitäisi ilmeisesti lopettaa rakkaat eläkeläiseni, ettei koiria vain olisi yhtään ylimääräistä. Tämäkö on todellakin kantasi asiaan? Kyllä pitää olla vikaa päässä jos oikeasti noin ajattelet! Mutta nyt sitten varaamaan eläinlääkäriaikaa noille vanhuksille, että saadaan ne kaikki hautaan (niitä kun löytyy useampia ja ovat 6-15-vuotiaita) ettei vaan olisi liikaa koiria tuon sinun mittapuusi mukaan.
Jos on yksi koira-sillä-yhdellä-koiralla-teetetään-2-3-pentuetta-sen-jälkeen-se-tietysti-jää-perheen-lemmikiksi-!!!!!Ei kait sitä nyt mihinkään pois laiteta, jos kysymys ei ole pennuilla tienaamisesta,tämä riittää aivan hyvin.
Aiotko todella lopettaa noin nuoret koirasi..sinähän se varsinainen koiranpitäjä olet! Ja minulla sitten ilmeisesti on sellainen vika päässäni,etten halua olla pentutehtailija ja pitää monen koiran siittolaa kotonani.
tuolla kirjoittajalla oli ironiaa viestissään,en kyllä usko että onkoiriaan viemässä piikile.
Oletetaan nyt kuule että minulla olisi 10-vuotias narttu jolla on teetetty aikoinaan kahdet pennut,eli on lisääntymisensä mummu jo lisääntynyt ja viettää eläkepäiviä.
No jospa mulla onkin mummun jälkimmäisestä pentueesta 4-vuotias nartu jolla olisi hyvä geeniperimä,nyt sun mielipiteesi mukaan en saisi teettää tällä nartulla pentuetta säilyttääkseni sen geenistön,eli pitkä jalostustyö menisi ihan hukkaan.
Noh jos kerran en voi viedä sitä piikille, niin sittenhän minulla on useampi eläkeläisnarttu ja jalostusnarttuja muutama, eli sinun mukaasi minulta ei saisi koiraa ostaa? Mieti jos jokainen ajattelisi sinun kanssasi samoin, eihän minulta sitten ostaisi kukaan koiria, koska minulla on koiria enemmän kuin yksi tai kaksi, joten olisi pakko viedä nuo "ylimääräiset" piikille, jotta minulta saisi taas koiria ostaa.
Tätä mieltä siis sinä olet kirjoitustesi mukaan, en minä. Sinä sanoit, että saisi olla vain yksi koira tai ei kannata pentua ostaa. Pakko kai nuo on pois laittaa, jotta minulta voi koiran ostaa.
sitten teetät niin paljon niitä ,toivon ettei kukaan edes ostaisi pentutehtaaltas.
nyt ihan pihalla siitä mikä on aiheena?
Kysehän oli siitä voiko pitää enemmän kuin yhden koiran.
Höm höm. Mitähän oikein mahdat tarkoittaa tuolla? Kasvattajat,jotka ovat anoneet itselleen kennelnimen Suomen Kennelliitosta, saavat nimen vasta kun ovat suorittaneet vaadittavan kasvattaja-kurssin ja ovat olleet koirien kanssa tekemisissä monta vuotta,omistaneet useampia koiria ja saaneet kokemusta ja varmuutta koirien kanssa. Monet kennelnimettömät kasvattajat eivät ole kyseistä kurssia käyneet, ja jotkut teettävät vain koirallaan huvikseen pennut, tai "koska narttukoiralla nyt vaan PITÄÄ teettää vähintään kerran sen elämässä pennut".
Eli monilla on asioista aivan vääristynyt käsitys. Tietenkin molempaan kastiin,sekä kennelnimen omistaviin ja kennelnimettömiin näitä tälläisiä ihmisiä voi ja kuuluukin varmasti. Rotukin vaikuttaa. Ei kasvattajaa todellakaan voi määritellä huonoksi sen takia että on kenneli!
Ja haluan nyt huomauttaa,että jos puhut tässä tekstissäsi pentutehtailusta,niin KENNELIT ja PENTUTEHTAILU TIETYISSÄ KENNELEISSÄ ovat kaksi aivan eri asiaa. Ja se,että kasvattajalla on enemmän kuin yksi koira, on vaan hyvä juttu ja suorastaan toivottavaa, sillä koira on ennen kaikkea LAUMAELÄIN,sille parasta seuraa on toinen koira. Ihminen ei ikinä pysty korvaamaan toista koiraa.
Ja tuosta uroksen näkemisestä, hyvin harvoin tarjoutuu pennun ostajalle tilaisuus nähdä pentujen isä ihan luonnossa, mikä tietenkin on harmillinen juttu. Mutta vaikka isää ei luonnossa näkisikään,ei se tosiaankaan maailmaan kaada. Kasvattaja kertoo varmasti mielellään millainen uros luonteeltaan ja tietenkin ulkonäöltään on. Myös uroksen omistajaan voi ottaa itse yhteyttä ja vaikka sopia tapaamisen,jos pentujen isän näkeminen on välttämätöntä. Ei ole edes harvinaista,että uros tulee esim. toisesta maasta astumaan nartun, eikä urosta sen takia pysty näkemään että se asuu eri maassa. Ei se muuta kasvattajaa yhtään sen huonommaksi vaikkei urosta pystyisikään näytille tuomaan.
Itse olen paljon mieltyneempi kennelnimen saaneisiin kasvattajiin, joilla on vuosien kokemus kasvatustyöstä. Tiedän että sieltä saan varmasti hyvän pennun ja neuvoja kun niitä tarvitsen.
Ihan pistää vihaksi ihmiset jotka heti yleistävät kennelien kasvatustavat, joidenkin (aika harvinaisten) pentuja määrättömästi teettävien tai pelkästään esim. näyttelyitä varten koiria kasvattavien kenneleiden takia...Sitäpaitsi, ihan näin tiedoksi että aivan yhtä hyvin voi kennelnimetönkin kasvattaja harrastaa tälläistä toimintaa!
Tiedän sattumoisin juuri tapauksen,jossa kennelnimetön kasvattaja huijaa ostamaan pk. collien 1500 € :lla , koska hän on kasvattaja jolla ei ole kennelnimeä... Ai ai ai.
Suomessahan ei voi nykyään rekisteröidä kuin kaksi pentuetta, ilman kennelnimeä.
Luulen että nämä kahden pentueen "kasvattajat"
eivät viitsi käydä kursseja eivätkä sitten voi anoa kennelnimeäkään,
nämä jatkavat kuitenkin pennutusta rekkaamatta ja myyvät sitten näitä paperittomia rotukoiria....
Aika jyrkästi sanottu.
Toki itsekin vähän katsoisin, millainen kennel on kyseessä ja kuinka paljon koirille on mahd antaa aikaa. Mutta kenneleitäkin on niin monenlaisia ja uskoisin että SUURIN OSA toimii täysin inhimillisesti ja koiria rakastaen.
Oma koira ostettiin KENNELISTÄ jossa emon ja pentujen lisäksi yksi koira. Lisäksi emon omistajan siskolla 2 koiraa jotka kuuluivat samaan kenneliin. Kyseessä siis todellakin erittäin pienimuotoista kenneltoimintaa tyyliin 1 pentue / 1-2 v.
Vanhempani taas hankkivat pennun kennelistä jossa koiria oli n 8 ja samanaikaisesti 3 pentuetta (tämä tosin oli vahinko mutta silti). Kyseessä ei todellakaan ollut pentutehtailu, vaan omistajat ottivat erittäin tarkkaan huomioon millaiseen kotiin pennun antoivat ja järjestävät pennun omistajille ilmaista koulutusta ja pentutapaamisia n 2x/v. Omien koirien kanssa harrastavat runs mm metsällä ja toko-puolella. Asuvat maalla ja koirilla on sisäolojen lisäksi todella suuret aitaukset joissa myös uimismahdollisuudet. Vaikka siis kyseessä suuri kennel, koirilla todella hyvät oltavat.
Mitään yleistyksiä ei siis voi tehdä. Kennelien pitäjät sitä paitsi usein tietävät enemmän rodusta ja ovat pentujen kasvusta enemmän kiinnostuneita. Onhan yksityisissä kasvattajissakin kaikenlaisia ihmisiä...