Millainenhan sä

Ahkera, kekseliäs, kiltti ja sitkeä.

Tuhma adhd. Nykyään oppinut kanavoimaan energian kaikkeen melkein hyödylliseen.

Olen ollut kuuleman mukaan kiltti ja taiteellinen. Tehnyt omia juttuja.

Joo…aika kuuliainen ja hiljainen

Villi😁 kokoajan menossa. Laiha ruskettunut aina uimassa tai hevostallilla ja persuksiin asti hiukset. Isä kanto mua tukasta siksi se on niin vahva. Olin aika uppiniskanen.

Iloinen ja reipas kiltti. Sitten mua alettiin kiusata ja musta tuli ujo ja pelokas.

Liian kiltti ja herkkä. Millainen sinä olet ollut? Vekkulimainen viikari?

Ihan hirvee 🤣

Pienenä olin sellainen pikku myy mutta jos ärähdettiin kunnolla niin kyllä mä uskoin ja olin kilttikin. Olin ehkä vähän sisäisesti rauhaton/ energinen, olen sitä edelleenkin mutta näin aikuisiällä se ei ole niin vahvaa ja olen oppinut tapoja olla rauhallisempi sisäisesti. Ujokin ja herkkä toki olin, mutta joissain asioissa.

Asiallinen. Aamukakka onnistui jo silloin ilman vertaistukea.

Kiusattu ja irvailun kohde.

Joo. Välillä impulsiivinen, välillä pää jumissa. Ujo tarkkailija, perusidiootti, potkin palloa ja ammuin ilmakiväärillä.

Kyllä. Ja haaveilija, mulla oli hyvä mielikuvitus. Mut olin myös itsepäinen ja tiesin, mitä halusin.

Kaukana herkästä kiltti kaikkialla muualla paitsi kotona tai riippuu mitä kiltillä käsitetään äiskäl oli mun kanssa hermo pinnassa useimmiten

Ujo, herkkä, omantien kulkija. Kaikista uusista oppilaista tuli mun kavereita heti. Vanhoilla kun oli omat piirinsä.

Ujo, vähän poikatyttö (johtui varmaan seurasta), empaattinen, herkkä.

Olin kaikkia muita fiksumpi jo silloin. Opetin aikuisia, otin vastuuta, korjasin maailman epäkohtia, suunnittelin uusia keksintöjä. Mun lempinimi oli nero-boy.

Vanhempansa hakkaama pelkuri
Olin arvailla ja mustelmilla koluski .
Koko kylä pelkäs mun äitiä.
Olin kiltigerkkä ja arka .
Naiselta.

Isän tyttö. Rakastettu, välillä villi ja aika kiltti. Pelleilijä.