Männistöntie?

Sieltä kuolinpesää siivottiin ilmeisesti ja ollut tyhjillään ennen sitä ainakin 4 vuotta. Tuon ylläpitoa on varmasti laiminlyöty jo pidempään. Ohikulkiessa tulee välillä aika reilu homeen käry, toivottavasti ei rakenteista asti.

Samaa katselin itsekin että talo jäänyt hoitamatta. Itselle tuttu paikka 1990-2000 luvulta kun oma lapsuuden kaveri siellä asui perheensä kanssa.

Kuolinpesä? Ei siellä ketään ole kuollut. Avioero ja talossa useita vesivahinkoja vuosien aikana.

Se on verotettavaa tuloa kuten muukin työ. Nimet tarvitsemme.

Verohallinto Lounais-Suomi

Talo on purkukuntoinen

Talo ei todellakaan ole purkukuntoinen ja hiomallahan se homekin lähtee seinistä ja eikun maalia päälle. Tein juuri itse saman parksiden vehkeillä sukulaisten mökillä. Haju lähtee tuulettamalla.

Ei kaikkea tarvitse nykyään heti purkaa tai pistää jyrän alle. Tuntuu että nykyään kun joku näkee vähän tummempaa läikkää seinässä niin ensimmäinen ajatus on että koko rakennus pitää hävittää maan tasalle. Ennen osattiin vielä korjata. Nykyään ihmiset tuntuvat säikähtävän kaikkea heti.

Moni talo näyttää ulospäin pahemmalta kuin oikeasti onkaan. Kun vähän siivoaa, pesee paikat ja tekee pintaremonttia niin muuttuu yllättävän paljon. Kaikkea ei tarvitse tehdä kalleimman kaavan mukaan. Joskus maalaisjärjellä pääsee pitkälle.

Itselläkin historiaa tuossa talossa kun kävin siellä usein 90-alkupuoliskolla pelaamassa shakkia. Silloisella pariskunnalla oli myös useita kissoja pienessä ulkovajassa. Talvella toki päästivät eläimet sisään. Muistan vieläkin sen kahvin tuoksun ja sen vanhan puulattian narinan kun astui eteisestä sisään. Pöydällä oli melkein aina shakkilauta valmiina ja pelit venyivät helposti useamman tunnin mittaisiksi.

Isäntä oli kova pelaamaan eikä antanut mitään ilmaiseksi. Joskus sain voiton napattua, mutta useimmiten tuli selkäsauna laudalla. Silti sinne oli aina mukava mennä. Emäntä keitti kahvit ja välillä tarjolla oli pullaa tai keksejä, riippuen siitä mitä sattui olemaan. Tunnelma oli rauhallinen eikä siellä ollut koskaan kiire minnekään.

Ne kissatkin jäivät hyvin mieleen. Niitä taisi olla useampi kuin kymmenen, en enää tarkkaan muista. Päivisin ne pyörivät pihalla ja vajassa omissa oloissaan. Ulkovaja oli pieni mutta siisti, ja siellä ne viettivät paljon aikaa. Talvella toki päästivät eläimet sisään, etteivät paleltuneet. Muistan kuinka ne makoilivat patterin vieressä tai sohvan käsinojalla aivan tyytyväisinä. Eikö muuten ollut homeesta tietoakaan.

Pihapiiri oli muutenkin omanlaisensa. Vanhoja omenapuita, vähän pusikkoa siellä täällä ja se tuttu soratie, jota pitkin aina käveltiin pihaan. Keväällä piha oli mutainen ja syksyllä lehdet peittivät melkein kaiken. Silti paikka tuntui aina jotenkin kodikkaalta. Ei mikään hieno tai viimeisen päälle laitettu, mutta sellainen missä oli eletty pitkään.

Sen takia vähän ihmetyttää nämä puheet, että rakennus olisi täysin menetetty. Toki en tiedä tämän päivän kuntoa, siitä on vuosikymmeniä aikaa kun viimeksi siellä kävin. Mutta pelkästään kuvien perusteella moni vetää nykyään aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kuvat voivat näyttää pahalta, vaikka todellisuus olisi toinen.

Voi siellä toki olla korjattavaakin, en sitä kiistä. Vanhoissa taloissa yleensä aina on. Mutta vanha talo on vanha talo, eikä se tarkoita automaattisesti että se olisi käyttökelvoton. Moni rakennus on nähnyt paljon pahempiakin aikoja ja silti ne seisovat edelleen.

Itselle tuosta paikasta tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen ne pitkät shakki-illat eikä mikään home tai purkaminen. Jokaisella vanhalla talolla on omat tarinansa, ja tuollakin niitä varmasti riittää enemmän kuin ulkopuolinen osaa arvata. Siksi sitä katsoo ehkä vähän eri silmällä kuin joku, joka näkee siitä vain muutaman kuvan netissä.

Eipä ole mitään kuntoraporttia sinun nähtävillä. Ja 68k on ihan normaali hinta pienestä ja vanhasta asunnosta piikkiön syrjäseudulla.

Suuri tontti,edullinen talo.