Rakastan sua niin paljon, ja se on niin kivuliasta, tuntuu siltä että kuolen

Tekis mieli vaan ampua aivot pihalle itseltäni näiden tunteiden takia, mutta eihän mulla ole edes asetta. Toi sun välinpitämättömyys ja julmuus mua kohtaan, miten et kohtaa mua, vaikka me molemmat rakastetaan toisiamme tosi syvästi, se on nähty oikeassa elämässä, vaikka tuskin tunnetaankaan.

Sydän tuhoutuu sun kanssa, mut kenenkään muun kanssa mikään ei tunnu miltään, se ei oo aitoa ,lohtua vaan, kun et oo vierellä tässä...

Seurustelet vaan joidenkin miesten kanssa, etkä välitä paskaakaan siitä, että mä kärsin, no ethän sä nää näitä kyyneliä tai unettomia öitä. Jos mietit miks välillä oon niin vitun julma ja hankala, se johtuu just siitä, että aina kun oon yrittänyt olla oma itteni sun kaa, se on mennyt melki siihen, että oon joutunut osastolle lääkeyliannostuksesta tai muusta itsetuhoisesta toiminnasta.. kun oot ollut niin yksinkertaisen julma tai yksinkertainen, et oo nähnyt mua, tai mun kärsimystä ja tunteita.

No on mullakin ollut yrityksiä päästä susta yli muiden avulla, mutta en oo sortunut seurusteleen ihmisen kaa, joka ei tunnu omalta! Tiedän miten tuska helpottuu vaan hetken huumassa, ja tarttisin jatkuvasti uuden ihmisen, että voisin jatkuvasti päästä susta yli, vaan palatakseni suhun.

Oot hyvin julma mua kohtaan, rakastan sua äärettömästi, ja pidät mua estettynä ja seurustelet jonkun muun miehen kaa, mieti miltä susta tuntuisi jos tekisin sulle samoin, ja olisit samassa asemassa???