Tässä talossa

asuessa olen kokenut valtavaa turvattomuuden tunnetta ja vuosi vuodelta se on vain pahentunut! Enää en pysty nukkumaan öisin kuin vain pieniä jaksoja kerrallaan. Pimeys pelottaa minua ja sisin on äärimmilleen virittynyt siihen, minkälaisia ääniä joudun ehkä taas kuulemaan yläkerrasta tai samalta käytävältä. Jos näin jatkuu vielä kauan, se vie minulta hengen. Olen ollut projektin alusta asti yhä enenevässä määrin kauhuissani. En ole koskaan aikaisemmin ennen projektia kokenut mitään vastaavaa tunnetta, kuin mitä olen kokenut useamman viimeisen vuoden aikana. Olen mennyt syvästi rikki ja olen myös täynnä syvää surua siitä, miten huonosti minua on kohdeltu vuosien ajan esittämällä kautta rantain, mikä ei ole koskaan sopinut minun sisäiselle maailmalle. Tarvitsen elämääni ikäiseni miehen joko vain ystäväksi, tai parisuhteeseen, jotta voin kokea olevani turvassa. Ystävyys olisi helpompi toteuttaa, koska minun ei ole helppoa löytää sellaista miestä johon rakastuisin. Luulen ettei kukaan ole koskaan ymmärtänyt sitä, kuinka kauheilta kaikki ne vuodet projektin ollessa ovat tuntuneet. En koe olevani turvassa ennen kuin minulla on sellainen ikäiseni uusi ystävä, jonka kanssa koen turvallisuuden tunteita. Kotiin eristäytyminen on ollut pakollista, koska muuten olisin voinut vielä huonommin. Harmittaa se kun tämän asunnon ilmapiiri pilattiin toistuvalla häirinnällä. Haluan että palkkojen menetys korvattaisiin, se olisi inhimillinen teko kaikkien syvästi minua vahingoittaneiden vuosien jälkeen. Tärkeintä ikäiseni uuden ystävän löytymisessä olisi saada kokea olevansa turvassa ja halattavana. Lenkkeily uuden ikäiseni ystävän kanssa tuntuisi turvallisemmalta.