On kaunis, varhainen kevätaamu. Kävelen parkkipaikalla olevalle autolleni, linnut sirkuttavat vielä vaimeasti viereissä lepikossa. Yöllä on ollut kosteata, auto on pisaroiden peitossa. Starttaan ja lähden rauhallisesti ajamaan kohti Porvoon moottoritietä. Tänä aamuna ei kiss fm:n aamutiimi mellasta, radio saa olla suljetuna. Muutenkin ajaminen on rauhallista, määrätietoista. Liikenne on olematonta, onhan kello vasta vaille viisi, ihmiset ovat vielä untenmailla, muutamat myöhäiset ehkä kaupungilta tulossa. Saavuttuani moottoritien alkuun alkaa aurinkokin lämmittää kasvoja, kosteus ilmassa tekee maisemasta kauniin näköistä. Olotila on levollinen ja vapautunut.
Kun Sipookin jää taakse kasvatatan nopeutta lähes huomaattani. Auto tottelee pienintäkin antaani komentoa, vauhti kasvaa. Loivissa moottorientien kaarteissa keskipakoisvoima painaa mukavasti penkkiä vasten ja suorastaan houkuttelee painamaan kaasua. Sumuiset peltomaisemat vilistävät ikkunoiden takana ja olotila on onnellinen, näin onnellinen en ole ollut vuosiin. Kun vauhti on kasvanut äärimmilleen tunnen olevani oman elämäni herra, tässä ja nyt ei kukaan voi Minulle mitään, Minulla on nyt ohjat käsissäni. Vielä viimeiset tehonpuristukset autosta ja olen vapaa tästä kaikesta. Nopeus kasvaa, äänet vaimenevat, hallitsen nyt kaiken täydellisesti, kohoan ylöspäin ja kaarran kohti nousevaa aurinkoa, vain tuulen suhina korvissani...
Kun Sipookin jää taakse kasvatatan nopeutta lähes huomaattani. Auto tottelee pienintäkin antaani komentoa, vauhti kasvaa. Loivissa moottorientien kaarteissa keskipakoisvoima painaa mukavasti penkkiä vasten ja suorastaan houkuttelee painamaan kaasua. Sumuiset peltomaisemat vilistävät ikkunoiden takana ja olotila on onnellinen, näin onnellinen en ole ollut vuosiin. Kun vauhti on kasvanut äärimmilleen tunnen olevani oman elämäni herra, tässä ja nyt ei kukaan voi Minulle mitään, Minulla on nyt ohjat käsissäni. Vielä viimeiset tehonpuristukset autosta ja olen vapaa tästä kaikesta. Nopeus kasvaa, äänet vaimenevat, hallitsen nyt kaiken täydellisesti, kohoan ylöspäin ja kaarran kohti nousevaa aurinkoa, vain tuulen suhina korvissani...
Vastaukset 3
Vanhimmat
.. vain tuulen suhina korvissani... Laitan musaa lujemmalla, otan vielä levystä pari unilääkettä, siemasen mukitelineessä olevasta leijonasta huikan. Huuhtelen pari rauhottavaa seuraavalla huikalla. Painan kaasun kohti lattiaa, kierrokset kasvavat, nopeus nousee rajoitinta vasten. Avaan turvavyön, suljen silmäni ja ohjaan kohti kallioleikkausta... elintoiminnot pysähtyvät olen oman elämäni herra.
Itseasiassa en tarvitse tähän pillereitä, tämä voi olla "hauskempaa" ilman niitä, vaikkakin pillerihumala on sinänsä passeli olotila, esimerkiksi aamulla ei ole krapulaa, ainoastaan pienehkä pehmeä tokkura....suosittelen kokeilemaan.
Ihanaa ahh.
Todella tykkäsin tekstistäsi! Olen myös tuntenut tuon saman, vaikken nyt ihanpellit pohjassa. Johtunee kai että minulla on Camaro, ja sen huippu on jossain noin paut, 280 km/t.