Suurvalta ei voi hävitä sotaa

Eurooppa tukee Ukrainaa ja varautuu laajempaan sotaan.

Venäjä hyökkää Viroon; kyse on vain siitä "milloin ".

NL joutui lähtemään Afganistanista, Ranska ja USA Vietnamista.

Venäjä on vain väkivallan suurvalta.
Naps vaan ja sen fasistinen selkäranka olisi katkaistu.

Jos Natomaat olisi vaivautuneet käyttämään 1% bkt:stä Ukrainan tukemiseen, venäläinen imperialismi olisi lopetettu alkuunsa.

Veikkaus,: sota loppuu koska Putinin asemaa arvostellaan
sisältä Venäjältä. Rajalinjat muuttuvat ehkä Eli Venäjä
tienaa maata. Köyhyyttä taas ukrainalaisille.

Osa muuttaa pois näiltä alueilta jotka luovutetaan.

Monet ihmiset, jotka elävät Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainassa, ovat löytäneet selviytymisen voimansa hengellisyydestä ja uskosta.
Kun kaikki ulkoinen turvallisuus on murtunut, sisäinen usko ja rukous ovat monille se, mikä pitää heidät elossa.

Monet sanovat, että kun miehittäjät tulivat, kaikki tuttu katosi — koulut, työpaikat, vapaus ja jopa ystävät.
Mutta rukous jäi.

Ihmiset rukoilevat kodeissaan hiljaa

ettei ovikello soi yöllä,

että perhe selviää,

ja että Ukraina vapauttaa heidän kaupunkinsa.


Monet pitävät pientä ristiä, ikonia tai Raamattua piilossa laatikossa.
Venäjän sotilaat ovat takavarikoineet jopa ukrainankielisiä Raamattuja, koska ne symboloivat vastarintaa.

Silti moni sanoo:

”Rukous on asia, jota ei voi miehittää.”

Useilla miehitetyillä alueilla kirkot, jotka eivät suostuneet siirtymään Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen, suljettiin tai pappeja pidätettiin.

Mutta ihmiset kokoontuvat salaa:

pieniin ryhmiin koteihin, kellareihin tai pihoille,

kuuntelemaan saarnoja puhelimista tai radion kautta,

rukoilemaan yhdessä, vaikka se olisi vaarallista.


Eräs pappi Hersonin alueelta kertoi, että hän kastoi lapsia ja piti ehtoollisia yöllä kynttilänvalossa, ilman kirkonkelloja, ettei kukaan kuulisi.

Raamattu ja psalmit lohtuna

Raamatun sanat ovat monille ainoa todellinen lohtu.
Erityisesti Psalmi 91 – ”Joka Korkeimman suojassa asuu” – on tullut tärkeäksi rukoukseksi.

He uskovat, että Jumala varjelee heitä näkymättömällä tavalla.
Monet sanovat, että usko auttaa säilyttämään toivon, että pahuus ei ole viimeinen sana.

Jopa Venäjän vankeudessa olevat ukrainalaiset sotilaat ja siviilit kertovat, että he rukoilevat joka päivä – usein ilman pappeja, ilman kirjoja, vain mielessään.
He pyytävät Jumalaa suojelemaan perheitään ja maataan.

Sama rukous kuuluu kodeissa, joissa odotetaan vapautusta.
He sanovat, että vaikka he eivät voi nähdä toisiaan, rukoukset yhdistävät heidät yli rintamalinjojen.

Monet ukrainalaiset uskovat, että he elävät nyt pimeän ja valon taistelun keskellä — ei vain poliittisesti, vaan myös hengellisesti.
Siksi he kokevat, että heidän uskonsa on osa tätä taistelua:

”Me taistelemme hyvyyden puolesta, mutta aseemme on usko.”

Monet papit ja uskovaiset sanovat, että kun Ukraina joskus vapauttaa nämä alueet, ensimmäiset äänet tulevat olemaan rukouksia ja kirkonkelloja, jotka soivat jälleen vapaasti.

Venäjä hävisi I MS:n, romahti ja koko vallankumouksen. NL hävisi Kylmän sodan, romahti ja koki vallankumouksen. 1500- ja 1600- luvun taitteessa Venäjällä oli sekasorron aika ja siihen liittyviä sotia. Aika oli niin rajua, että vieläkin Venäjällä vietetään kansallisen yhtenäisyyden päivää noiden aikojen pelossa. Venäjän kansallinen yhtnäisyys on yhtä luja kuin ystävyys venäläisten kanssa. Sitä pitää erikseen juhlia ja vakuutella. Tosiystävien ei tarvitse vakuutella olevansa ystäviä tai tosiasiallista kansallista yhtenäisyyttä ei tarvitse erikseen juhlia.

Venäjä on maailman mahtavin sotavoima ja voittaa yksin Naton ja EU:n.

Venäjä itse asiassa vain vikisee enää. Näännytämme ryssät pikku hiljaa. Teemme siitä tyhmästä kansasta kerjäläisiä, jossa vain huorat jotenkin pärjäävät. Sehän taitaa ollakin ryssien tuottoisin ammatti kautta historian.