Luin foorumia tylsistyneenä. Silmä luomet alkoivat painua kiinni. Kello näytti paljoa ja huomenna olisi koulua... jälleen kerran...
Selasin samaa foorumin sivua ylös ja alas ja annoin tekstin vilistää silmissäni.
"Mitä muuta minunkaan elämääni mahtuu?" älähdin itsekseni ja hörppäsin hieman laimentunutta kahvia. Yritin pysytellä hereillä.
En tiedä miksi. Kai yritin hakea jännitystä elämääni siten, kun ei minulla muutakaan ollut.
Selasin sivua taas. Sanoja, viestejä ja otsikoita.
"Jamit 6.7... Onko kukaan koskaan?... viimeisiä sanoja... Lukekaa!!!... Onnellisten ihmisten palsta..."
Pysäytin palkin vierimisen ja tuijotin otsikkoa. Onnellisten ihmisten palsta... Napsautin linkkiä ja sain eteeni viestin, jossa oli toinen linkki. Ei mitään muuta. Linkki näytti epäilyttävältä...
"Joku viirus tietenkin..." aloitin jo edellisen painamista, kun minut valtasi tunne, että ellen paina linkkiä menetän jotakin. Kättäni alkoi hieman vapisuttaa, mutta päättäväisellä otteella hiiri siirtyi linkille. Linkki hohkasi, mutta ei punaisena, niin kuin muut foorumin linkit. Se hohkasi valkoisena.
"www.onnellistenihmistenpalsta.fi/aishiteru..."
Painoin linkkiä.
Hetken näin vain hohtavaa valkeutta. Sivusto oli täysin valkoinen ja se kimmelsi kuin talven ensilumi. Kun silmät tottuivat valoon näin ruudulla sanat:
"Halusin kertoa hänelle eilen kuinka paljon tätä rakastan. Kerron sen hänelle tänään..."
Sitten ruudulla tuntui räjähtävän pommi. Leiskat leimusivat ruudulla hetken aikaa ja mustalle ruudulle ilmestyi valkoisella sanat:
"Mitä jos on liian myöhäistä? Elä, kuin päivä olisi viimeisesi!"
Sitten sivusto vaihtui jonkun teinitytön tekemään vaaleanpunaiseen sivustoon, jonka reunoilla liisi paljon punaisia sydämiä ja sivustolla oli kaikenlaisia sydänten asioita käsitteleviä linkkejä, japaniksi tosin. Sydämeni muljahti.
"Mitä jos on liian myöhäistä?..."
Tunsin sydämessäni pistoksia. Useita, kylmiä ja hikisiä pistoksia. Ne vaativat tekoja.
Käänsin katseeni ruudusta ja tartuin viereisellä pöydällä olevaan kännykään. Näpyttelin nopeasti viestiä tuntien koko ajan pelkoa siitä, että oli todellakin liian myöhäistä.
Lähetin viestin eräälle tytölle, johon olin tutustunut vähä aikaa sitten ja pidin hänestä. Oikeastaan olin ihastunut, ellen peräti rakastunut korviani myöten. Eikä tyttökään tuntunut minua kohtaan kylmältä. Hän oli sanonutkin, joskus pitävänsä minusta, mutta minä en ollut saanut sanottua totuutta.
Nyt oli ehkä liian myöhäistä.
Viestini lähti tasan minuutin yli puolen yön. Pelkäsin, että hän nukkuisi tai muuten ei vain viitsisi vastat. Pitelin kännykkää käsissäni toivoen koko ajan hyviä uutisia...
Kului minuutti...
Toinenkin kai...
En enää tajunnut aikaa tai paikkaa. Odotin.
Sitten kännykkäni värähti. Säikähdin suunniltani ja oli vähällä, etten heittänyt kännykkääni avonaisesta ikkunasta ulos.
"Yksi viesti saapunut?..."
Painoin viestin auki ja olin lentää itse ikkunasta ulos luettuani sen.
"Mäkin rakastan sua..."
Selasin samaa foorumin sivua ylös ja alas ja annoin tekstin vilistää silmissäni.
"Mitä muuta minunkaan elämääni mahtuu?" älähdin itsekseni ja hörppäsin hieman laimentunutta kahvia. Yritin pysytellä hereillä.
En tiedä miksi. Kai yritin hakea jännitystä elämääni siten, kun ei minulla muutakaan ollut.
Selasin sivua taas. Sanoja, viestejä ja otsikoita.
"Jamit 6.7... Onko kukaan koskaan?... viimeisiä sanoja... Lukekaa!!!... Onnellisten ihmisten palsta..."
Pysäytin palkin vierimisen ja tuijotin otsikkoa. Onnellisten ihmisten palsta... Napsautin linkkiä ja sain eteeni viestin, jossa oli toinen linkki. Ei mitään muuta. Linkki näytti epäilyttävältä...
"Joku viirus tietenkin..." aloitin jo edellisen painamista, kun minut valtasi tunne, että ellen paina linkkiä menetän jotakin. Kättäni alkoi hieman vapisuttaa, mutta päättäväisellä otteella hiiri siirtyi linkille. Linkki hohkasi, mutta ei punaisena, niin kuin muut foorumin linkit. Se hohkasi valkoisena.
"www.onnellistenihmistenpalsta.fi/aishiteru..."
Painoin linkkiä.
Hetken näin vain hohtavaa valkeutta. Sivusto oli täysin valkoinen ja se kimmelsi kuin talven ensilumi. Kun silmät tottuivat valoon näin ruudulla sanat:
"Halusin kertoa hänelle eilen kuinka paljon tätä rakastan. Kerron sen hänelle tänään..."
Sitten ruudulla tuntui räjähtävän pommi. Leiskat leimusivat ruudulla hetken aikaa ja mustalle ruudulle ilmestyi valkoisella sanat:
"Mitä jos on liian myöhäistä? Elä, kuin päivä olisi viimeisesi!"
Sitten sivusto vaihtui jonkun teinitytön tekemään vaaleanpunaiseen sivustoon, jonka reunoilla liisi paljon punaisia sydämiä ja sivustolla oli kaikenlaisia sydänten asioita käsitteleviä linkkejä, japaniksi tosin. Sydämeni muljahti.
"Mitä jos on liian myöhäistä?..."
Tunsin sydämessäni pistoksia. Useita, kylmiä ja hikisiä pistoksia. Ne vaativat tekoja.
Käänsin katseeni ruudusta ja tartuin viereisellä pöydällä olevaan kännykään. Näpyttelin nopeasti viestiä tuntien koko ajan pelkoa siitä, että oli todellakin liian myöhäistä.
Lähetin viestin eräälle tytölle, johon olin tutustunut vähä aikaa sitten ja pidin hänestä. Oikeastaan olin ihastunut, ellen peräti rakastunut korviani myöten. Eikä tyttökään tuntunut minua kohtaan kylmältä. Hän oli sanonutkin, joskus pitävänsä minusta, mutta minä en ollut saanut sanottua totuutta.
Nyt oli ehkä liian myöhäistä.
Viestini lähti tasan minuutin yli puolen yön. Pelkäsin, että hän nukkuisi tai muuten ei vain viitsisi vastat. Pitelin kännykkää käsissäni toivoen koko ajan hyviä uutisia...
Kului minuutti...
Toinenkin kai...
En enää tajunnut aikaa tai paikkaa. Odotin.
Sitten kännykkäni värähti. Säikähdin suunniltani ja oli vähällä, etten heittänyt kännykkääni avonaisesta ikkunasta ulos.
"Yksi viesti saapunut?..."
Painoin viestin auki ja olin lentää itse ikkunasta ulos luettuani sen.
"Mäkin rakastan sua..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo, miksipä ei.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä valkoinen 6½
T. Sherlokki (c) 2005