Mietin että jos en olisi yksin, jaksaisi huoletkin paremmin. Jos olisi ihminen, jolta saisin lämpöä, rakkautta ja kannustusta kosketuksen lisäksi. Olisiko liikaa vaadittu? Olen ollut vuosia yksin, särkyneen sydämen ja ihmisten petollisuuden takia. Pyysin Jumalalta, johon uskon (en ole kirkkouskovainen), että saisin itselleni elämänkumppanin. Paha maailma ei tuntuisi niin älyttömän pahalta, jos sellainen olisi. Lisäksi kumppanin tulisi olla tiedostava yksilö, mutta kyllä Jumala senkin tietää.
Tänään kun olin metsälenkillä
Anonyymi-ap
13255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minäkään en ole uskovainen, mutta pidin sponttaanin ruokarukouksen ravintolassa. ”Herran jumala, onko tämä olevinaan pihvi”.
En minäkään ole uskovainen, mutta spontaanisti huudan usein apua: ”Voi jumal auta, kun vituttaa!”.
Ole itse se henkilö, kuka jakaa muille lämpöä, ystävälisyyttää, rakkautta. Rakkautta et löydä muista, vaan itsensä sisältä. Jos se siellä on. Ja jos ei ole, on mahdollinen sitä kasvattaa kasvattamalla ymmärryyskykyä muihin. Muista, että aurinko on aina ja joka päivä. Vaikka on pilvistä, aurinko on aina myös pilvien yläpuolella.
Minähän rakastan ihmisiä ja eläimiä. Täytyy välillä rajoittaa sitä, minkä verran olen kehenkin yhteydessä. Kun jotkut haluaa omia minut ystävänä tms. Olen auttanut ihmisiä paljon. Mutta kysyin, onko liikaa pyydetty että saisin elämänkumppanin? Ja sellaista mitä siihen liittyy.
Kävin tänäänkin metsälenkillä. Siellä voi ajatella vapaasti kaikkea maan ja taivaan välliltä. Omia tuntemuksiaan purkaa. Luonto on aivan ihana lataamo, jonne kaikkien pitäisi päästä käymään, myös sinun ja sinun palstalaisen. m>n
... ja sitten valkotakkiset saivat sinut kiinni ja veivät takaisin lataamoon :)
Et tiedä mistään mitään
Toisten ihmisten asioista
Juurihan tuo tuolla kertoi että halusi metsään lataamoon, mutta valkotakkiset oli toista mieltä..... ja lääkefirma.
Ok. Hienoja rukouksia. Kyllä saat vastauksen noihin rukouksiin. Voimia! Sinua suojellaan kyllä.
Kiitos! Olo on kuin olisi vammautunut jotenkin, kun on niin pitkään ollut yksin. Varmaan jotkin traumat ja ihmispelko on ollut esteenä.
Tänään mietin minäkin, että saankohan vielä rakkautta elämääni ennen kuin kuolen pois. Kauhea liuta pettymyksiä. Rakkaudeton aikakausi myös tämä, jota eletään.
Sepä se. Olen täysin järkyttynyt, millaisia ihmiset ovat ja mihin kykenevät. Todella monesta voisi sanoa tänä päivänä, että "myisi vanhan äitinsäkin". ap