Mitä tapahtuu jos kuormittuu liiasta työstä?
Voiko ihminen tehdä liikaa töitä?
Anonyymi-ap
32363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Oliko noin 56 tuntia viikossa se raja
niin burnout käy toteen.
Nuoremmilla varmaan enempi tunteja.
Elimistö alkaa prakaamaan
Riippuu mitä tekee!
Taitaa olla aika yksilöllistä tämäkin.
Voihan ihminen tehdä jaksamiseensa nähden liikaa töitä niin että fysiikka pettää tai että on pitkään rättiväsynyt. Myös henkisesti voi kuormittaa itseään liialla työllä eli ajattelee liikaa, ehkä jopa väärin ja on liian tunnollinen ja huolehtii turhista.
Stressi voi aiheuttaa monenlaisia oireita; pääkipua, vatsaväänteitä, ihottumaa, nukahtamis- tai nukkumishäiriöitä, muutoksia ruokahaluun ja painoon (kumpaankin suuntaan, riippuu ihmisestä) jne.jne.
Ihminen on kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen
Voiko joutua psykoosiin?
En tiedä. Voi joutuakin jos on alttiutta tuollaiseen.
Kuolla pois.
Kyllä voi,silloin on paras kun lähtee Tellukan kanssa satulattomalla pyörällä lenkille.
et pääse mukaan....
matu on alerkkinen hielle jos sitä tulee saa sairas lomaa
Muita heikkopäisiä?
Työn vaativuus suhteessa omaan kykyprofiiliin.
Jos tuo suhde synkkaa niin ylikuormituksen raja on korkealla.
6 vuotta oli viikottainen työaikani noin 60 tuntia.
Arkipäivät menivät 20:n duunarin metallipajan tuotannon vastuussa alusta loppuun saakka. Normaalin työajan jälkeen hoidin konttorihommat.
Ei ongelmia.
Toisessa, vastaavan kokoisessa ja vastaavassa tehtävässä tuli unihäiriöitä. Elettiin lama-aikaa ja pajan puolelta oli irtisanottava 1/3 osa porukasta. Pidin koko sakille yleisinfon ja sen jälkeen jututin kunkin irtisanottavan henkilökohtaisesti.
Lomautuskuviot oli käyty läpi jo aikaisemmin mutta paraskaan ennuste ei luvannut kysynnän paluuta ennalleen.
Yhdelläkään irtisanottavalla ei ollut omaa tuottamusta ratkaisuun vaan kyse oli monitaitoisuudesta ja perhesuhteista.
Tuon revohkan aikana tuli pahat unihäiriöt. Heräsin öisin noita tilanteita koskeviin uniin.
Kävin kertaalleen kaupungin mielenterveystoimistossakin mutta ne vain levittelivät käsiään ja viittasivat lähestyvään kesään.
Aikaisemmin, yhden uuden valmistuslinjan sisäänajovaiheessa minut pantiin nuorimpana valvomaan linjan toimintaa ensimmäisen vuorokauden ajaksi. Kyllä nuorena valvoi mutta valppaus kyllä heikkeni. Onneksi ei liikaa. Olin sopinut käyttöhenkilöstön kanssa hälytysrajoista.
Fyysinen kuormittuminen on kaikkein helppo. Kun ei jaksa niin ei jaksa!
Voi. Itse nukuin kaksi vuorokautta putkeen joskus kauan aikaa sitten, kun elämässä oli liikaa kaikkea. Aloitin lomani ylipitkällä levolla.
Tähän voisi vielä lisätä, että em . sisälsi opin: jos pääsi ei ymmärrä, että pitää huilata ja ottaa rennommin edes vähän aikaa, niin kroppa, elimistö pitää siitä huolen eli tekee stopin.
Joo, töitä en tiä vaekka jiätysin.
'Hyvin' ymmärretty. Kantsisi siis ruveta tekemään jotain, ettei ihan kaikki pysähdy.
Vanhusten kotihoito Helsingissä on tosi kuormittavaa. Mikään ei tunnu riittävän, teki niin tai näin. Ei ole aikaa asiakkaille, eikä paikasta toiseen siirtymiseen. Ei ole taukoja syömiseen tai vessassa käymiseen.
Pitkät päivät, 7.30-22, ovat enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.
Kyllä työ vie voimat ja väsyttää!
Kuukausia jouduin tekemään kolmen maalarin työkohdetta yksin. Kiire jatkuva ja stressi seurauksena,,lopputulos sydänkohtaus.
Hyvä, että selvisit, kun kerran siinä kirjoittelet.
Pöhkö kun suostuit! Mikään pakko ei ole vaikka niin itselle selittäisikin.
Itse tein vaativaa asiantuntijatyötä, johon kuului matkustelua ympäri maakuntaa. En koskaan suostunut epäinhimillisiin työaikoihin tai -tehtäviin eli työtä olisi saanut tehdä vaikka kuinka ja varsinaiseen valmisteluun ei olisi annettu aikaa lainkaan mutta minäpä vain otin sen. En suostunut kiireeseen enkä liiallisten työtehtävien kuormitukseen.
Olin hyvinvoiva ja motivoitunut työtekijä koska uskalsin pitää huolta jaksamisestani ja onneksi minulla oli hieno esimies, joka arvosti tätä ominaisuutta.
Mutku kaikilla ei ole sitä hienoa, ymmärtävää ja viisasta esimiestä. Nykyään jo onneksi puhutaan ja sanotaan ääneen, että monet huonosti olevat asiat työpaikoilla ovat kiinni huonosta johtamisesta.
Jos et pysy riittävän nopeana maalarin töissä tulee lopputili. Sellaiseksi mennyt työala.
Valitettavasti näin mutta on jokaisen omalla vastuulla pitää huolta jaksamisestaan, erityisesti ne vähemmän fiksut pikkujohtajat eivät edes ymmärrä mitä työhyvinvointi tarkoittaa
Hyvää työtä arvostaa hyvä pomokin.
No eik sitä jo tuossa iässä tiiä?
Uni maistui kun oli rehkitty.
Kun rehkii itsensä loppuun ei enää nukukaan.
Näimpä , joskus tuli keskiyöllä tehtyä aamutoimet ja lähteä töihin kunnes hokasi mitä kello oikeasti on , sitten pettää terveys joka pysäyttää väkisin ,josta ei välttämättä palaudu koskaan , jää pysyviä fyysisiä vaurioita kuten itselle loppujen lopuksi . loppuelämän kidut sitten köyhyysasteen alle , sinne yhteiskunta sut heittää oman onnesi nojaan , semmoinen on kiitos ahkeruudestasi. Kun todella sairastut ei sua kukaan puolusta vaan polkee niin alas kuin mahdollista kun et jaksa laittaa hanttiin sairauksinesi, myötätuntoa saat mutta sillä ei elä , sitten eristäydyt kaikesta ja jäät yksin , ihmiset kuvittelevat että tässä maassa saisi oikeudenmukaista kohtelua , totuus onkin jotain ihan muuta valitettavasti .
Nykyään on sitäkinettei viitsitä, tyydytään elämään tukiaqislla.
Koraanissa mus talaissa ja sak-ssa on yli työ kielto ettei rasitu
Se on mahdotonta puun ja kuaren välissä.
Tehtiinhän sitä komennuksilla pitkää päivää aamusta iltaan, ja päästiin kotimatkalle aiemmin.
Minusta jaksamiseen vaikuttaa eniten, kuinka ihminen on yleensä älykäs ja hyvä päättämään kaikista eteen tulevista haasteista. Työ on helppoa jos sen osaa täydellisesti.
Ja jos elämä on kuin ruusuilla tanssi, joka hetki, unikin tulee varmaan helposti ja nukkuu ravitsevasti.
Itse olen edellisen vastakohta, olen aina joutunut miettimään seuraavaa hetkeä työpaikalla. Nukun myös hyvin huonosti. Joka ilta mietin, kuka ääliö on keksinyt nukkumisen.