Olen ollut sinkkuna yli 8 vuotta, vuosien saatossa on ollut toisinaan sutinoita mutta kukaan ei ole "vienyt jalkoja alta". Nyt oon tavannut kuukausi sitten mukavan miehen, joka on kaikkien näiden vuosien jälkeen jotenkin "kolahtanut" ja kovaa.
Mies vaikuttaa myös kiinnostuneelta. Huomioi, koskettaa, puhuu kauniisti ja kysyy useasti näkemistä.
Olemme tavanneet vasta muutamia kertoja ja jokaisella kerralla vietetty yöt yhdessä. Hän viestittelee päivittäin, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Hän kyselee päivän kuulumisia.
Toisinaan mies myös jotenkin vetäytyy ja jättää avaamatta viestit, käy kuitenkin paikalla watsapissa. Vastaa kyllä sitten, mutta toisinaan voi mennä muutamia tuntejakin.
En ole tapaillut elämässäni juurikaan, joten en ymmärrä deittailuelämästä paljoa. Olen myös yliajatteleva ihminen, eli sabotoin herkästi itse itseäni. Ajattelen nytkin, että olenko jotenkin tyhmä tai sokea, tai olenko ymmärtänyt miehen ihan väärin, koska vietimme perjantai-lauantai yön yhdessä ja lauantaina aamupäivällä lähdin kotiin ja tämän jälkeen miehestä ei ole kuulunut yhtä viestiä lukuunottamatta. Eilen illalla viestitin, että minulla on ollut kiireinen päivä, tarkoituksena oli soittaa mutta en viitsinyt, kun mietin että jos hän nukkuu kun oli kovin väsynyt. Vastauksen sain viestiin aamulla, että kaikki hyvin, katsoi eilen jalkapalloa ja vietti päivänsä sängyssä. Tämän jälkeen emme ole viestitellyt. Toki ei sitä viestitellä tarvitsekkaan kokoaikaa, mutta itse kiinnostuneena pidän päivän kulun ja kuulumisten vaihtelusta.
En halua alkaa ahdistella toista, etenkään kun olemme tavanneet vasta muutamia kertoja. Emme ole puhuneet tilanteestamme, eli en myöskään tiedä mitä hän ajattelee. Itse kiinnostuneena toisesta en viestittele tai näe muita ja mielestäni olen tuonut sanoilla ja teoillani julki kiinnostukseni sekä olen ajatellut että myös hänen tarvitsee olla kiinnostunut, kun kehuu, koskettaa, haluaa nähdä eikä malta pitää näppejään erossa.
Mitä pitäisi ajatella? Lähinnä nyt ajattelen tuota hiljaiseloa viestittelyissä toisinaan. En haluaisi tuhlata aikaani ja tulla satutetuksi ja tavallaan olen niin innoissani ja ihastuksissani, etten ehkä ajattele selkeästi.
Olemme molemmat kolmekymppisiä ja mies on englantilainen sekä asunut vasta vajaan vuoden suomessa, jos sillä merkitystä.
Mies vaikuttaa myös kiinnostuneelta. Huomioi, koskettaa, puhuu kauniisti ja kysyy useasti näkemistä.
Olemme tavanneet vasta muutamia kertoja ja jokaisella kerralla vietetty yöt yhdessä. Hän viestittelee päivittäin, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Hän kyselee päivän kuulumisia.
Toisinaan mies myös jotenkin vetäytyy ja jättää avaamatta viestit, käy kuitenkin paikalla watsapissa. Vastaa kyllä sitten, mutta toisinaan voi mennä muutamia tuntejakin.
En ole tapaillut elämässäni juurikaan, joten en ymmärrä deittailuelämästä paljoa. Olen myös yliajatteleva ihminen, eli sabotoin herkästi itse itseäni. Ajattelen nytkin, että olenko jotenkin tyhmä tai sokea, tai olenko ymmärtänyt miehen ihan väärin, koska vietimme perjantai-lauantai yön yhdessä ja lauantaina aamupäivällä lähdin kotiin ja tämän jälkeen miehestä ei ole kuulunut yhtä viestiä lukuunottamatta. Eilen illalla viestitin, että minulla on ollut kiireinen päivä, tarkoituksena oli soittaa mutta en viitsinyt, kun mietin että jos hän nukkuu kun oli kovin väsynyt. Vastauksen sain viestiin aamulla, että kaikki hyvin, katsoi eilen jalkapalloa ja vietti päivänsä sängyssä. Tämän jälkeen emme ole viestitellyt. Toki ei sitä viestitellä tarvitsekkaan kokoaikaa, mutta itse kiinnostuneena pidän päivän kulun ja kuulumisten vaihtelusta.
En halua alkaa ahdistella toista, etenkään kun olemme tavanneet vasta muutamia kertoja. Emme ole puhuneet tilanteestamme, eli en myöskään tiedä mitä hän ajattelee. Itse kiinnostuneena toisesta en viestittele tai näe muita ja mielestäni olen tuonut sanoilla ja teoillani julki kiinnostukseni sekä olen ajatellut että myös hänen tarvitsee olla kiinnostunut, kun kehuu, koskettaa, haluaa nähdä eikä malta pitää näppejään erossa.
Mitä pitäisi ajatella? Lähinnä nyt ajattelen tuota hiljaiseloa viestittelyissä toisinaan. En haluaisi tuhlata aikaani ja tulla satutetuksi ja tavallaan olen niin innoissani ja ihastuksissani, etten ehkä ajattele selkeästi.
Olemme molemmat kolmekymppisiä ja mies on englantilainen sekä asunut vasta vajaan vuoden suomessa, jos sillä merkitystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa sithän mulla ole vie edes hätää mä olen sinkku vasta 2019 loppuvuodesta asti yhtä naista tapailin siinä välissä jokusen vuoden vuoden tai pari hän katsoi fiksummaksi mulle valehdella varmin tapa päättää suhde mun kanssa ilman hänen lapsiaan olisin jättäny asian niikseen jo aiemmin mutta kerkesi neiti ainakin kiintymään muhun joho lyhyessä ajassa varmaankin siksi että kohtelin kuin omaani koska muistutti käytökseltään ja luonteeltaan hyvin paljon omaani ja vanhin poika taas oli hyvin paljon kaltaiseni miksi ymmärsin häntä ja hänen käytöstään en tiedä kerkesikö kiintymään mu ainakin oli siskolleen mustasukkainen keskimmäinen taas vaikeammin lähelleen päästävä enemmän ehkä kiltti äitin poika
Syytä ehkä ottaa huomioon kulttuuri erot mitä itse seurannu ni ovat tottuneet nuorena briteissä bilettään ja vaihtaan kumppania useammin kun sukkiaan jos alku kiinnostus laimenee alta vuoden ei välttis etsi mitään vakavampaa mu iän ja pettymysten/kokemuksen myötä ja arjen huomioiden moni asia ihmisen käytöksessä saattaa muuttua suosittelisin luottamaan omiin vaistoihin ja ihminen kyllä käytöksellään kertoo millainen on halusi tai ei