Kaikki mikä liittyy termiin mustasukkaisuus on äärettömän pitkästyttävää. Pettämisen mahdollisuus leijuu kaikkialla, eikä sen pohtiminen auta ketään, tilanteesta riippumatta. Yhteiskunta ja luonto on rakentunut niin, että jokaisella naaraspuolisella ihmisolennolla on mahdollisuus pettää vakituista kumppaniaan missä tahansa. Vaikka sitten kauppareissulla keskellä kirkasta päivää, töissä tai roskia viedessä. Mikäli ulkonäkö ei ole parhaasta päästä, niin viimeistään hämyinen baarielämä antaa tämän mahdollisuuden. Miehillä tämä on prosentuaalisesti pientä osuutta huomioimatta tietysti vaikeampaa.
Tämäkin palsta on kuitenkin täynnä kysymyksiä tyyliin "voisiko se pettää?", tai "onko mahdollista että se pettää"?"
Voi pettää ja on se mahdollista. Vastaus ei kuitenkaan ole olennainen, tärkeintä on että itse tietää mitä tekee jos tällainen tilanne tulee vastaan. Etukäteen murehtiminen on oman lyhyen elämänsä tuhlaamista. Mustasukkaisuudesta eroon pääseminen yksinkertaisesti vain periaatteistaan kiinni pitämistä ja luottamusta sekä itseensä että kumppaniinsa. Vaihtoehtoina on joko luottaa tai pelätä koko ajan pahinta. Jokainen tietää, ettei jälkimmäisen mukainen elämä ole elämisen arvoista.
Jokainen palstan lukija ottaa itseään niskasta kiinni, ja pakottaa itsensä arvostamaan itseään ihmisenä. Sitä kautta löytyy myös luottamus kumppania kohtaan, jos on löytyäkseen. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Muutos on kuitenkin aina mahdollinen, jokaiselle.
Tie on vaikea, mutta se on ainoa mahdollinen.
Tämäkin palsta on kuitenkin täynnä kysymyksiä tyyliin "voisiko se pettää?", tai "onko mahdollista että se pettää"?"
Voi pettää ja on se mahdollista. Vastaus ei kuitenkaan ole olennainen, tärkeintä on että itse tietää mitä tekee jos tällainen tilanne tulee vastaan. Etukäteen murehtiminen on oman lyhyen elämänsä tuhlaamista. Mustasukkaisuudesta eroon pääseminen yksinkertaisesti vain periaatteistaan kiinni pitämistä ja luottamusta sekä itseensä että kumppaniinsa. Vaihtoehtoina on joko luottaa tai pelätä koko ajan pahinta. Jokainen tietää, ettei jälkimmäisen mukainen elämä ole elämisen arvoista.
Jokainen palstan lukija ottaa itseään niskasta kiinni, ja pakottaa itsensä arvostamaan itseään ihmisenä. Sitä kautta löytyy myös luottamus kumppania kohtaan, jos on löytyäkseen. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Muutos on kuitenkin aina mahdollinen, jokaiselle.
Tie on vaikea, mutta se on ainoa mahdollinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, kiitos sinulle kuka lienetkin kirjoituksestasi. Annan elämän viedä tästä eteenpäin. Jos pettää niin pettää, koetan sen iskostaa, todellakaan ei kannata surra tätä lyhyttä elämäämme, ja uskon että kyllä sitä sitten löytää uuden kumppanin jos ero tulee. Asiaa puhut. Kiitos siitä :) T:yks tosi mustis, tai siis olin :)
mutta kun otseensä arvostaminen on tosi vaikeaa,mulle melkein jopa mahdotonta=(
kun maailma on tämmöinen..
mutta sun texti oli hyvä!!kiitos
Eipä sitä huomisesta koskaan tiedä! Ja vaikka toiseen luottaa ja uskoo, voi itse olla se joka hairahtaa - tahtomattaankin. You never know!
ihana teksti.
osuit naulan kantaan..ainut ongelma vaan on kun koko elämä on jankutettu ettei susta oo mihinkään, ni sitä alkaa uskoa itse..valitettava tosi asia..minä olen joutunut kokemaan aivan liikaa kaikkea negatiivistä ( pettäminen, väkivalta, äärimmäinen mustasukkaisuus, koulukiusaus, henkinen väkivalta ) ja kaikki tämä on syönyt itsetuntoni, joskus tuntuu että kauppaan menokin on ylivoimainen este..tiedän etten ole ruma ( joskus jopa harkinnut malli-kilpailua ) mutta tunnen itseni rumaksi ( kiitos exien ja kiusaajien ) olen avuton tunteeni kanssa..kumpa joku voisi auttaa..joskus hyvinä päivinä säteilen iloa ja energiaa, kunnes tulee joku takaisku ja taas vaivun syvemmälle pohjamutiin kuin titanic..nykyinen mieheni on kiltti, ihana ja kaikkea mitä toivoa saattaa, mutta en vain pääse eroon alemmuuden tunteestani, ja sen huomaa luottamuksen puutteessa..kumpa joku voisi saada tunteeni normaaleiksi...