Onko täällä oikeita uusperheellisiä?

yli kymmenen vuoden kokemuksella, =))

uusperheen äiti, molemmilla vanhemmilla lapsia edellisistä liitoista sekä myös pari yhteistä. Alkuelo ei ollut niin herkkua kun jokainen etsi omaa paikkaansa ja koetteli toista, mutta vuosien saatossa jokaiselle on löytynyt oma "paikkansa" ja elo sujuu hyvin. Tällaista tavallista arkea pyöritellään ja ollaan ihan onnellisia. Nimim. päivääkään en vaihtaisi pois.

Sorry, et voi käyttää sanaa äiti, jos sulla ei ole omia lapsia!!! Pientä rajaa naikkoset! Vai meinaatko sinäkin omia toisten perheen? Herranjestas..ei se sillälailla käy!

olen uusperheellinen. Hellullani on poika ja minä vielä lapseton. Ollaan tälläinen nuori uusperhe koska minä olen vasta 20 ja helluni 24 joten aika totuttelemista minulla vielä on tähän asiaan, vaikka 2-vuotta olemme jo yhdessä olleet. :)

että ihan oikeitakin uusperheellisiä sentään löytyy.

Asiallinen keskustelu vaan näköjään on mahdottomuus täällä. Johan ehti tähänkin ketjuun tämä tuttu provo :)

Itse en jaksa tällaisiin lapsellisuuksiin lähteä. Senpä takia vietänkin aikaani SUPLI:n todella hyvällä keskustelupalstalla, jossa keskustelu on ihan eri luokkaa. Suosittelen lämpimästi muillekin.

Kiitokset kaikille tähän mennessä vastanneille. Uusperhe-elämä ei ole helppoa, mutta onneksi meitä sisupusseja löytyy :)

Hei

Minäkin olen oikeasti sellainen uusioperheläinen.

Itsellä ei lapsia. Miehellä 2 omaa ja lisäksi entisen vaimon tytär, jota on kasvattanut vauvasta asti.

Ei todellakaan aina maistu makealta ja välillä tekis miettää koko jengi huitsin nevadaan :-)

Kohta kahdeksan vuotta takana minun, sinun ja meidän(3v.) lasten äitiyttä.
Mieheni lapsi tosin on perheessä vain viikonloppuisin ja lomilla.

minä, aviomies, kaksi lasta edellisestä liitostani ja yksi yhteinen. Ja ollaan onnellisiakin jopa.

"Oikea" uusperhe on sellainen, jossa asuu saman katon alla kaksi aikuista, sekä jommankumman tai molempien alaikäinen lapsi tai lapsia.

Kaksi yhdessä asuvaa aikuista eivät tilastoidu minnekään uusperheeksi, vaikka jommalla kummalla tai molemmilla olisi lapsia toisen naisen/miehen kanssa (siis jos lapset eivät asu heidän kanssaan). Myöskään perheitä, joissa asuu vanhempien täysi-ikäisiä lapsi"puolia" ei lasketa uusperheiksi.

Toisin sanoen Angelica5, et ole "oikea" uusperheellinen, kuten en minäkään. (miehen lapsi asuu äidillään).
Itse tosin lasken itseni uusperheelliseksi, joudunhan ottamaan miehen lapsen huomioon elämässäni..

Niin, uusperheellinen olen ihan minäkin, vaikkakin hyvin vasta alkuvaiheessa kaikessa. Kovinkaan paljoa en osaa sanoa elämästä uusperheessä, kun kaikki on vielä niin uutta ja alussa. Ainoa mistä osaan puhua, on se oma kokemus, mitä tässäkin ajassa on jo ehtinyt kertymään. On tullut vastaan niin iloisia kuin surullisia ja hyviä kuin huonojakin puolia, mutta uskon, että ihan samat ongelmat ne meidänkin perheessä kohdataan, kuin missä tahansa muussakin perheessä.

Eli vaikka itse olen aikalailla alkusuoralla uusperheilyn maailmassa, olen siinä mukana kuitenkin koko sydämelläni. Takana noin vuosi, eli minulle itsellenikin aivan uutta. Olen itse lapseton, asun avomieheni kanssa ja hänen kaksi lastaan vierailee viikoittain ja viikonloppuisin.

Itse tunnen olevani täysin vielä hukassa koko uusperheilyssä, mutta rakkautta minulla ja miehelläni riittää ja keskustelutaitoa. Uskon, että saamme perheen toimimaan=)

Viiden vuoden uusperheellisyys päättyi jokin aika sitten eroon; oli sinun lapset ja minun lapset. Me aikuiset kyllä olisimme tulleet kohtuudella toimeen, mutta vaikka olenkin monen mielestä "pikkusieluinen", niin en voi ymmärtää miten kukaan voi kestää toisen murkkuikäisiä lapsia. Minä yritin ja yritin, kunnes tuli seinä vastaan. Pakko oli myöntää, ettei tästä tule mitään. Nyt ollaan ystäviä ja vähitellen kai aika kultaa muistot ja voidaan muistella niitä hyviä hetkiä, joita niitäkin toki matkan varrelle mahtui.

Täälläkin yksi uusperhe sinun ja minun lasten kera.Miehen lapsi vierailee joka toinen viikonloppu ja omani on oikeastaan koko ajan kanssamme. Yhdessä oltu noin kolme vuotta, josta asuttu vuosi yhdes vaihtelevalla menestyksellä. Aika näyttää, miten sopeudumme toisiimme. Totta on, että perustana pitää olla erittäin yhteistyökykyiset ja avarakatseiset aikuiset.

Hei, minä oon ollut uusperheen äitinä 3 vuotta.
Itsellä 2 lasta, mies lapseton.
Ja nyt mulle riitti tätä uusperheen pyörittämistä.
Olen jo pannut asiat rullaamaan eteenpäin virallisilla tahoilla.
Asumme mieheni omistamassa hienossa kämpässä. Olemme ikäänkuin alivuokralaisasemassa.
Meidän arki on jatkuvaa varpaillaan oloa. Ja muutenkin kyttäämistä mitä lapset tekee tai jättää tekemättä.
Ovat ihan kilttejä mukavia lapsia. Saan kuulla kunniani jos he vähänkään ääntä korottavat tai tiputtavat jotain käsistään hienolle tammiparketille.
Että mulle riitti, kiitti.
Ja hyvää jatkoa niille kaikille, jotka on samassa tilanteessa.

minä,minun kaksi,mies ja meidän yksi..
ja kissa.
hyvin menee,ainakin toistaiseksi,en ole pakottanut miestä isompien lasten kanssa touhuamaan,ovat hyvin keskenään keksineet yhteisiä juttuja.
saa nähdä kuin käy kun tuo pienin tuosta kasvaa,itse kyllä sitä mieltä et tasavertaisia kaikki..