Loppuelämän

suru on se, kun en saanut itselle mieluista vakituista työpaikkaa! Tulen ihmettelemään sitä loppuelämäni ajan, miksi minulta ei kysytty mitään siitä, mikä on minulle tärkeää! Olen täysin varma siitä, ettei kukaan haluaisi kohdeltavan itseään niin kuin minua kohdeltiin! Minut heitettiin keskelle arvoituksia vuosien ajaksi, joista en ymmärtänyt mitään! Sellaista toimintaa en usko kenenkään pitävän hyvän maun mukaisena! Sen takia traumatisoiduin syvästi ja se tulee olemaan suruna sisälläni jonkin verran varmasti loppuelämäni ajan! Se kaikki kautta rantain kertominen oli jotain niin kuvottavaa, etten meinannut jaksaa edes elää! Olen yhä hyvin rikkinäinen ja suren sitä, ettei edes sitä otettu huomioon, että olisin saanut tehdä töitä rauhassa! Minun tunteista ei välietty ollenkaan ja se vuosien ajan jatkunut sama toistuva esitys kuvotti minua joka kerta, kun jouduin sitä kokemaan. Hiljaisuus olisi ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto, koska se olisi saanut minut voimaan paremmin!
2124
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Voi jopa käydä niin, etten enää koskaan pysty luottamaan keneenkään ja se estää sen etten halua enää parisuhdetta kenenkään kanssa! Kyse on niin monista rankoista vuosista ja jatkuvasta häirinnästä ja sen takia ei ole helppoa luottaa ihmisiin! Tulojen menetys oli kuin rangaistus kaikesta siitä, kun en pystynyt tekemään töitä sen jatkuvan esityksen takia ja se jatkui niinäkin vuosina vaikka olin jo ymmärtänyt kaiken!

Äänestä
  • Siksi olen kokenut projektin olleen viimeisten yli kuuden vuoden ajan kiusaamisprojekti. Odotan korvauksia, koska en olisi koskaan antanut lupaa projektille! Inhosin sitä ihan joka ikinen päivä ja olin kauhuissani, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän sitä miten huonosti minä voin ja voin yhä! Ja nyt nukkumisrytmi ihan sekaisin ja sekin liittyy projektin aiheuttamaan tuskaan ja ahdistukseen!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

suru on se, kun en saanut itselle mieluista vakituista työpaikkaa! Tulen ihmettelemään sitä loppuelämäni ajan, miksi minulta ei kysytty mitään siitä, mikä on minulle tärkeää! Olen täysin varma siitä, ettei kukaan haluaisi kohdeltavan itseään niin kuin minua kohdeltiin! Minut heitettiin keskelle arvoituksia vuosien ajaksi, joista en ymmärtänyt mitään! Sellaista toimintaa en usko kenenkään pitävän hyvän maun mukaisena! Sen takia traumatisoiduin syvästi ja se tulee olemaan suruna sisälläni jonkin verran varmasti loppuelämäni ajan! Se kaikki kautta rantain kertominen oli jotain niin kuvottavaa, etten meinannut jaksaa edes elää! Olen yhä hyvin rikkinäinen ja suren sitä, ettei edes sitä otettu huomioon, että olisin saanut tehdä töitä rauhassa! Minun tunteista ei välietty ollenkaan ja se vuosien ajan jatkunut sama toistuva esitys kuvotti minua joka kerta, kun jouduin sitä kokemaan. Hiljaisuus olisi ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto, koska se olisi saanut minut voimaan paremmin!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu