suru on se, kun en saanut itselle mieluista vakituista työpaikkaa! Tulen ihmettelemään sitä loppuelämäni ajan, miksi minulta ei kysytty mitään siitä, mikä on minulle tärkeää! Olen täysin varma siitä, ettei kukaan haluaisi kohdeltavan itseään niin kuin minua kohdeltiin! Minut heitettiin keskelle arvoituksia vuosien ajaksi, joista en ymmärtänyt mitään! Sellaista toimintaa en usko kenenkään pitävän hyvän maun mukaisena! Sen takia traumatisoiduin syvästi ja se tulee olemaan suruna sisälläni jonkin verran varmasti loppuelämäni ajan! Se kaikki kautta rantain kertominen oli jotain niin kuvottavaa, etten meinannut jaksaa edes elää! Olen yhä hyvin rikkinäinen ja suren sitä, ettei edes sitä otettu huomioon, että olisin saanut tehdä töitä rauhassa! Minun tunteista ei välietty ollenkaan ja se vuosien ajan jatkunut sama toistuva esitys kuvotti minua joka kerta, kun jouduin sitä kokemaan. Hiljaisuus olisi ollut ehdottomasti parempi vaihtoehto, koska se olisi saanut minut voimaan paremmin!
Loppuelämän
Anonyymi-ap
2124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi jopa käydä niin, etten enää koskaan pysty luottamaan keneenkään ja se estää sen etten halua enää parisuhdetta kenenkään kanssa! Kyse on niin monista rankoista vuosista ja jatkuvasta häirinnästä ja sen takia ei ole helppoa luottaa ihmisiin! Tulojen menetys oli kuin rangaistus kaikesta siitä, kun en pystynyt tekemään töitä sen jatkuvan esityksen takia ja se jatkui niinäkin vuosina vaikka olin jo ymmärtänyt kaiken!
Siksi olen kokenut projektin olleen viimeisten yli kuuden vuoden ajan kiusaamisprojekti. Odotan korvauksia, koska en olisi koskaan antanut lupaa projektille! Inhosin sitä ihan joka ikinen päivä ja olin kauhuissani, koska kukaan ei tuntunut ymmärtävän sitä miten huonosti minä voin ja voin yhä! Ja nyt nukkumisrytmi ihan sekaisin ja sekin liittyy projektin aiheuttamaan tuskaan ja ahdistukseen!