ja haavoittunut, liian monen rankan vuoden takia. Säikyn yhä siitä mitä ympärilläni voisi tapahtua! Ja jo nyt pelkään sitä, että joudunko yhä kokemaan kautta rantain kertomista töissä ollessani. Kaipaan tuttuja työkavereita ja niitä pieniä ihania lapsia. Se työ siinä työpaikassa oli minun suurin unelmani. Enää en osaa unelmoida mistään muusta kuin hiljaisuudesta ja siitä, että vielä joskus voisin paljon paremmin!
Olen hyvin hauras
Anonyymi-ap
5160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en usko että pystyisin vielä suhteeseen kenenkään kanssa. Mietin asiaa uudellen vuoden päästä, koska ei ole oikein ketään kohtaan, etten voisi olla läsnä kokonaan kenenkään muun ihmisen elämässä niin kuin suhteessa pitäisi olla.
Menen illanviettoon, tai ehkä en mene, miten minusta sillä hetkellä tuntuu. Mutta vain tanssimaan, en etsi sieltä ketään! En halua aiheuttaa kenellekään pahaa oloa omalla rikkinäisyydelläni ja jaksamattomuudellani!
Lääkärin kanssa juttelua sinä kaipaat. Ihan hyvällä sanon.
Jos olet siis se sama vain lyhyttä tummatukkaista miestä kaipaava ei oman lapsen ikäistä kelpuuttava ja puhut jostain projekteista yms.
Samaa suosittelen sinulle jos ja kun et ymmärrä, että et vii ohjailla kuvaa tietystä ihmisestä jonkun rupisen palstan trollausten kautta, eli se puhallus oli ja meni jo jäljelle jäi kiusallinen hiljaisuus ilmassa