Kun näitä juttuja lukee, niin väkisin tulee mieleen, että mitä ja ketä varten koko etiketti on keksitty. Ihmiset jännittävät maha kuralla tilaisuuksia sen takia, että on joku etiketti, jota pitäisi noudattaa. Näyttää myös siltä, että melkein kaikki juhliin osallistuvat tekevät niin, toisistaan tietämättä. Mihin siis etikettiä tarvitaan, kun juuri kukaan ei sitä osaa eikä rakasta?
Eikö nyt kohteliasta ja kunnioittavaa asennetta voisi osoittaa ihan vaan olemalla oma itsensä ja käyttäytymällä ihmisiksi? Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, syökö vierustoveri jälkiruokansa kahvilusikalla vai pikkuhaarukalla.
Eikö nyt kohteliasta ja kunnioittavaa asennetta voisi osoittaa ihan vaan olemalla oma itsensä ja käyttäytymällä ihmisiksi? Minua ei ainakaan kiinnosta tippaakaan, syökö vierustoveri jälkiruokansa kahvilusikalla vai pikkuhaarukalla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Etiketti kehiteltiin kuulemma Ranskassa Ludvig XIV:n eli aurinkokunkinkaan aikaan. Kai se oli alkujaan joku sellainen juttu kun haluttiin opettaa käytöstapoja sikailevalle yläluokalle. Heillä kun huomaavaisuus ei välttämättä tullut luonnostaan, vaan piti laatia erillinen ohjeistus. Ruokahan syötiin silloin käsin ja hyvän ruoan päälle piereskeltiin ja röyhtäiltiin. Sitten käytöstapojen jalostaminen meni kai jossain kohden överiksi ja syntyi jäykkä kaavakokoelma.
Harmi kyllä, vessakäyttäytymiseen ei etikettisääntöjä laadittu, vaan esim. Versailles'in palatsissa oli vain yksi vessa joka sekin muurattiin umpeen käytön puutteessa. Ihmisillä kun oli tapana vääntää skeidat nurkkiin ja rappusten alle eikä tietenkään tietoakaan mistään käsien pesusta tai muusta sellaisesta.
varsinkin se huusijuttu
Toinen juttu on nää saakelin vaatteet "jotka kuuluu" olla siellä ja siellä juhlissa...ainakin sen alkuillan ajan...sanotaan.
Joka hemmetin tyyppi lähtee sillä asenteella että kaikki kattoo,ja jokaine miettii kuinka inhottava tätäkin on pitää "mutta kuuluuhan sitä nyt sen verran"
Juhla-ilmaisun käsitys hämärtyy,kun siihen liitännäisenä tulee heti mielikuvia ihmisistä jotka pukevat kaikkea ei niin mieluista,ja kyselevät ei niin mielenkiintoisilta sukulaisilta ei niin mielenkiintoisia asioita siksi koska ne ovat sukulaisia.
Etiketti ja protokolla on luotu siksi, että tilaisuudet sujuisivat mahdollisimman helposti ja ennalta sovitusti. Nämä asiat on luotu lähinnä sellaisten ihmisten toimesta, jotka joutuvat päivittäin tekemisiin asian kanssa eli lähinnä diplomaattien ja edustushenkilöiden. Kevytversio on käytössä perhejuhlissa ja muissa mitättömissä tilaisuuksissa.
Valitettavasti ongelmia syntyy kun tieto noudatettavista säännöistä puuttuu ja lisäksi eri kulttuurien etiketit sekoittuvat. Tuloksena on yleensä jonkinasteinen kaaos ja tilaisuuden pitkittyminen ym. Etiketti pitäisi opettaa jo alakoulussa ja viimeistään lukioissa tai ammatillisissa oppilaitoksissa pitäisi järjestää kurssi asiasta.
Mitä tulee eri aterimiin, niin niiden käyttö on helposti opittavissa ja uskokaa tai älkää, eri tarkoitusta varten luodut kahvelit toimivat parhaiten siinä mihin ne on suunniteltu. Sellainenkin pikku yksityiskohta kannattaa ottaa huomioon, että jos sillä kahvilusikalla syö jälkiruoan, niin millä kahvi sitten sekoitetaan kun se kahvilusikka lähtikin jälkiruokalautasen mukana tarjoilijan matkaan?
ratkaisee tämän kahvilusikkaongelman yksinkertaisesti pyytämällä uuden lusikan.
Etiketti on juuri siksi, että kaikki sujuu. Tarjoilijan ei tarvitse laukata tuomassa yksittäisiä ruokailuvälineitä, jos kaikki osaavat ottaa oikean. Muuthan siinä sitten odottavat kahvin kaatoa esimerkikiksi, kun tarjoilijat hyppäävät lusikoiden perässä.
"Kevytversio on käytössä perhejuhlissa ja muissa mitättömissä tilaisuuksissa."
Nämä "kodin mitättömät juhlat" ovat juuri se hyvä tilaisuus opettaa lapsille pöytätapoja ettei sitten kun yllättäen, kun joutuu arvojuhliin, ei tarvitse jännittää millä mitäkin syödään ja mistä juodaan. Voi keskittyä pöytäseuraansa ja nauttia tilaisuudesta.
Jos kotona arkiaterialle ei aina katettaisikaan viimeisen päälle, mutta jouluna, uutena vuotena ja pääsiäisenä pitäisi ainakin olla kaikki ruokailuvälineet asiallisesti pöydässä.
Arkiaterialle kattamisen voisi mainiosti antaa lasten tehtäväksi, jolloin he samalla oppisivat miten veitset ja haarukat asetetaan, mihin tulee keittolusikka ja mihin ne jälkiruokien haarukka ja lusikka.
Pöytätavat kunniaan myös suomalaisissa kodeissa, ainakin Englannissa ne on.
Etiketti on itse asiassa sama asia kuin hyvät käytöstavat. Kun tuntee etiketin perusteet, ei tarvitse jännittää. Jännittäminen syntyy siitä kun pelkää toimivansa väärin ja muiden huomaavan tämän. Kahvikuppineuroosi on sitten toinen asia, johon on saatavilla apua. Sehän on siis ylivoimaista pelkoa sosiaalisissa tilanteissa, joka purkautuu punasteluna, hikoiluna, käsien vapinana (josta tulee tuo sana kahvikuppineuroosi, kun kahvikuppi kilisee ja kolisee).
Jos kotona on opetettu ja korostettu (ei kouluissa ja ammattioppilaitoksissa) hyviä tapoja ja toisten huomioonottamista, ei minusta ongelmaa pitäisi olla.
Jos ongelma on se millä aterimilla pitää syödä ruokansa monen lajin illallisella niin hyvä muistisääntö on tässä. Aterimet on katettu siten että aina reunimmaiset (veitsi ja haarukka) tai oikeanpuoleinen (lusikka) ottamalla käyttöön, selviää mukavasti. Jälkiruokaa varten aterimet on katettu yleensä lautasen yläpuolelle (joko lusikka tai lusikka ja haarukka). Kahvilusikka lienee löytyvän sitten kahvitassilta.
Ja jos oikein menee vaikeaksi menee, niin kurkkaamalla silmäkulman alta naapuria selvinnee ropleemi helposti.
Ei oikein löydy sittenkään vastausta siihen, että mitä HYÖTYÄ siitä on kenellekään, että kaikki käyttävät aterimet "oikeassa" järjestyksessä tai noudattavat täsmällisesti jotain pukukoodia.
Tai, mitä HAITTAA siitä on, jos joku tekee hieman eri tavalla, kunhan käyttäytyy ihmisiksi.
Siksi että jatkuva kokkareilla, kutsuilla ja aterioilla velvollisuudesta käyminen on rasittavaa. Helpoimmalla pääsee kun kaikki sujuu sovitun kaavan mukaan. Jos joku alkaa sooloilla, niin pieleen menee ja tylsistä juhlista ei pääse ajoissa pois, törttöilyllä kun on yleensä kertautuva vaikutus ja aikaa kuluu kun törttöilijä säätää osuuttaan ja juoksuttaa henkilökuntaa hakemaan lisälusikoita.
kovaa tuntuu olevan tuo seuraelämä.
Onneksi ei tarvitse tuollaista kärsiä.
Vaikka mielestäni turha kaavamaisuus ja kireäpipoisuus tekee juhlista vieläkin tylsemmät.
Huumorilla ja hyvällä tahdolla saadaan asiat pyörimään paljon keveämmin.
Sinulla varmaan on poikkeuksellisen hyvä itsetunto, etkä nolostu mennessäsi minihameessa iltapukujuhlaan. Monen mielestä etenkin vieraassa seurassa on helpompi pukeutua niinkuin 'kuuluu'.
Luulenpa, että etiketin noudattamista joutuvat jännittämään ne, jotka pyrkivät itseään ylempiin seuroihin. Ne jotka niihin ovat syntyneet ovat saaneet nämä opit jo äidinmaidossa ja ainoastaan nauttivat, kun asiat menevät sovitun kaavan mukaan. Yksityiset ja pienemmät juhlat ovat erikseen ja niissä voi olla enemmän mielenkiintoisia yllätyksiä.
kun se yleensä menee pieleen, vaikka ymmärränkin laittaneesi tuon pelkäksi esimerkiksi.
Minihametta kun en päälleni pue mistään hinnasta enkä iltapukujuhlissa en toistaiseksi vielä ole ollut. Mitä tulee itsetuntoon...no siitä en halua edes puhua.
Tuntuu, että sinun mittapuusi mukaan kaikki seurapiirit on minulle niitä 'ylempiä'. Mitä voin, kun olen syntynyt alhaiseen kastiin.
Jos se kahvilusikka menee keittiöön vahingossa jälkiruoan kanssa, voi hyvin pyytää tarjoilijaa tuomaan uuden, jos sitä tarvitsee. Naapuri on fiksu, kun ei huomaa mitään.
On se voinut jäädä kupista jo tarjoilijalta!
Jos mokaa, niin että muut huomaa, pyytää anteeksi ja jatkaa sitten niin kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, selittelemään ei saa alkaa! Eikä pahoittelemaan moneen kertaan.
paremmissakin perheissä.
Ei tosiaan kannata pitää suurta melua lusikasta eikä takertua pikkuasioihin vaan antaa asioiden virrata eteenpäin luonnollisen sujuvasti, tuntisi sitten etkettiä tai ei.
Itse nautin turhien etikettien rikkomisesta.
Tietenkin saarten olkimajoissakin on etikettejä,
mutta ne ovat käytännönläheisempiä.
Naisen hoitamisessa noudatan yleensä etikettejä
Pihvin syön lusikalla.
Etikettiä saa rikkoa, jos hallitsee sen. Noin on joku viisas sanonut. Etikettiä saa siis rikkoa aina. Eihän kukaan voi tietää hallitseeko rikkoja etiketin vaiko ei.
Etikettiä saa rikkoa jos tuntee sen ja tietää miksi rikkoo ja ymmärtää sen mitä tekee.
Sanoit, että ei sillä niin väliä kunhan ollaan ihmisiksi.
Olisko etiketti juuri siksi että tiedettäis, mikä on ihmisiks käytäytymistä ja mikä pellossa elämistä?
Tosiaan kuten joku sanoi, keskiajalla ja sen jälkeenkin syöminen oli kauheaa sikailua, haarukka pirun keksintöä jne. Joten piti kehittää joku koodi ettei kaikki taudit leviäisi pilaantuneen ruoan, likaisten käsien tai yleensäkin huonon hygienian takia.
En minäkään hallitse etikettiä täysin, suurin piirtein kyllä (luulisin). Kotioloissa en tietenkään noudata sitä mutta syön selkä suorassa, haarukalla ja veitsellä enkä röhi tai maiskuttele (siis ainakin kun paikalla on muitakin). Sen sijaan kihlattuni, joka ei ole saanut juurikaan tapakasvatusta perheessään eikä näin ollen taatusti tunne etikettiäkään, ei osaa edes syödä haarukka vasemmassa kädessä.
Pitkän sepustuksen pointti oli siis, että etiketti on olemassa jotta ihmiset osaisivat arvioida, kuinka kauas siitä voi poiketa olematta porsas.
No etiketti on tietysti sitä varten et tietää mitä mikin pullo pitää sisällään! Onhan sillä nyt vähän eroo ostaako kossua vai votkaa.
kuinka en tullut tuota kohta ajatelleeksi.. :כ