se etten saanut vakituista työpaikkaa silloin kun siihen hain! Kaikki sen jälkeen tapahtunut kautta rantain kertominen melkein tappoi minut! Kärsin vuosien ajan valtavasta stressistä, ahdistuksesta ja jopa kauhun tunteesta! Puhkesi sairauksia ja kotoa ulos lähteminen ahdistaa yhä! Ajatelkaa kyse ei ole vuodesta vaan paljon enemmistä vuosista! Jos olisin saanut vakituisen työpaikan. olisin välttynyt lähes kaikilta todella ahdistavilta vuosilta! Se vaikutti siten, etten pystynyt tekemään töitä ollenkaan! En voi koskaan kiittää yhtäkään sellaista ihmistä, joka antoi luvan projektille, enkä voi kiittää yhtäkään sellaista ihmistä, joka on ollut osallisena projektissa! Yksikin vuosi sitä oli jo liikaa! Vakituinen työpaikka olisi ollut pelastus, lähes kaikilta niiltä minua syvästi vahingoittaneilta elämäni rankimmilta vuosilta! Ja kaiken kauheuden jälkeenkö minun pitäisi auttaa henkilöä, josta en pidä ollenkaan! EVVK!
Kyllä harmittaa
Anonyymi-ap
6188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuleeko teille projektille luvan antaneille koskaan mieleen se, kuinka paljon elämääni on häiritty ja aiheutettu sairauksia ja tehty työkyvyttömäksi ja aiheutettu pelkotiloja ja stessi on jatkunut vuosien ajan. Millä oikeudella annoitte luvan, kysymättä toiselta osapuolelta mitään siitä mikä on juuri hänen näköistään elämää! Olen täysin varma, ettei kukaan teistä olisi koskaan halunnut joutua itse vastaavaan tilanteeseen! Olen ollut täynnä syvää surua koko projektin ajan, koska olen kokenut, että minua on kohdeltu valtavan epäoikeudenmukaisesti! Ja tuloje menetykset, koska työkyky meni pilalle joka ainoassa työpaikassa jatkuneen valtavaa stressiä aiheuttaneen kautta rantain kertomisen ja esityksen ajan! Ihme että olen ylipäätään hengissä, niin valtavan ahdistavilta kaikki ne vuodet tuntuivat!
Kiusaamallako luulitte saavanne hyvää aikaan. Tutkikaa sisintänne ja miettikää miten pahalla muka voisi saada hyvää aikaan!
Ja sekin mahdollisuus vietiin ehkä kokonaan, etten enää voi nauttia läheisyydestä kenenkään kanssa! Osaatteko edes yhtään hävetä miten valtavan monia vuosia pilasitte elämästäni!
Olen toivonut jo kauan, että kunpa kaikki olisi ollut vain pahaa unta! Mutta joka päivä se kauhea todellisuus kautta rantain kertomisen muodossa iski päin kasvoja! Ja yhä syvemmälle pimeyteen minä vajosin ja siellä yhä olen ja tulen ehkä olemaan loppuelämäni ajan!
Ikääkuin minua ei olisi ollutkaan, koska toistuvista pyynnöistä huolimatta esitystä ei lopetettu! Sielu hätää täynnä olen jotenkin yrittänyt selvitä päivästä toiseen ja iltaisin toivoin kuulevani talossa pelkkää hiljaisuutta, mutta sekään toive ei ole vieläkään toteutunut! Ihmettelen miten ylipäätään olen yhä hengissä! Ihminen joka on voinut kauan todella huonosti, ei jaksa uusia asioita eikä tutustua uusiin ihmisiin ja rikkinäinen ruumis ei pysty haluamaan ketään lähelle. Koska se rikkänäisyys ei saa hyvää oloa aikaan, ei henkisesti eikä fyysisesti! Eikä ehkä enää koskaan, koska rankat vuodet veivät sen mahdollisuuden! En voi koskaan kiittää yhtäkään ihmistä siitä, että elämäni tuhottiin ottamatta huomioon lainkaan sitä, mitä minä olisin elämältäni halunnut! Kaiken a ja o, on aina se mitä ihminen itse kokee tarvitsevansa, se ei ole koskaan se, mitä muut luulevat tietyn henkilön elämältään haluavan! Ja kun niin kuitenkin toimitaan mitään hyvää ei tapahdu koskaan! Antaisin mitä vaan, jos minun ei olisi koskaan tarvinnut kokea elämäni ehdottomasti kauheimpia vuosia!
Itkrn öisin koska tuntuu siltä, etten enää koskaan saa takaisin sitä elämää, jossa ei ollut kautta rantain kertomista! Olen syvällä mustassa aukossa, josta tuntuu mahdottomalta päästä ylös. Siihen että pääsisin sieltä ylös tarvitaan monia hiljaisia vuosia, vailla mitään odotusta siitä että haluaisin tutustua keneenkään! Ja korvauksia tietenkin. Taitaa mennä vähintään vuoteen 2030 ennen kuin kuin koen jaksavani tutustua keneenkään! HILJAISUUS KAIKKIALLA ON PAKOLLISTA! Sellaisia oireitakin ollut, että tähänkö elämäni päättyy ja se kaikki on seurausta siitä valtavasta stressistä ja joka päiväisestä esityksestä, jota olen aina inhonnut valtavasti! Oletteko tyytyväisiä siitä, miten valtavan huonoon kuntoon olen projektin takia mennyt? Siltä se on tuntunut, koska kautta rantain kertominen ei ole vieläkään loppunut! Ainoa toive on se, että projektin on loputtava, muuten voin yhä huonommin ja huonommin..