Oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi tai asioihin?
Koetko erityistä kiitollisuutta tai iloa jostain?
Koetko erityistä kiitollisuutta tai iloa jostain?
Tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta
Anonyymi-ap
23306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyl- kiitti ihan Vtusti
Mitä mä nyt oon tehnyt :-D?
Tässä vuodessa on ollut paljon kaikenlaista. Annoin itselleni alkuvuodesta luvan ihastua uuteen ihmiseen. Vuosi on ollut vuoristorataa tunteineen kaikkineen.
Tälläkin hetkellä koen ikävää, tyytymättömyyttä, surua. Ehkä en vaan kelpaa sinulle😢on helpompia naisia joille käy aina kaikki.
Kenelle naiselle kirjoitat?
Onko se hyvä, jos naiselle käy kaikki?
Vähän droppasit nyt tunnelman.
Alku on kuin omasta elämästäni. Olen hyväksynyt nykyisen tilanteeni. On ikävä mutta en halua ketä tahansa tilalle. Ikävä helpottaa joskus (1-2 vuotta), en tiedä milloin. Enkä koe että en kelvannut vaan tilanne oli vaikea molemmille.
Ai tämä palstaäijän hömelö kommentti vai? Toisille vissiin ihan nääs elämän suala
On niitä naisia joille käy aina kaikki. Minä olen eri planeetalta.
Naiselta
Mulla on tänään syntymäpäivä. Olen kiitollinen siitä ettei sairaus ole edennyt. On uskomatonta että olen selvinnyt tämän ikäiseksi. Onnea minä. Edelleen tunnen yksinäisyyttä elämässä. Saisinpa läheisiä ystäviä enemmän ja sen elämänkumppanin. Olen vahva demi niin ihastun ja rakastun harvemmin. Kiitollisuus elämästä silti. Siitä että sain tuntea teidät ihastukseni kaikki joskus. Olette jokainen jättäneet jonkinlaisen jäljen. Jokaisessa teissä oli jotain arvokasta jota kannan mukanani. Onhan nää vuodet sellainen vedenjakaja. Elämän puoliväli. Olisiko elämällä vielä jotain annettavaa?
<3
Siitä, että saanut elää rikkaan elämän vastoinkäymisistä huolimatta tähän asti.
<3
Siitä että mua on rakastettu niin paljon. Rakastaa ja tulla rakastetuksi siinä se.
<3 ihana tunne
En todellakaan. Suurimmalta osin tämän hetkinen on paskaa ja helvettiä. En koe iloa tai kiitollisuutta, koska jatkuvasti koen joutuvani tyytymään elämäntilanteeseen, jota en alun alkaenkaan halunnut.
Miten tilanne on sellainen, ettet siihen voi vaikuttaa?
Työllistyminen riippuu pitkälti siitä tuleeko palkatuksi. Inhoan rutinoitunutta elämää ja haluaisin uusiak okemuksia ja runsaasti aktiivisuutta. Tiukalla pudjetilla ei kuitenkaan ole varaa muuhun kuin ilmaisiin harrastuksiin ja ulkoilu ei pidemmän päälle kehitä yhtäkään taitoa, joka olisi elämässä millään tavoin hyödyksi tai toisi onnistumisen kokemuksia. Kohtaan enimmäkseen heitä, jotka eivät millään tavoin inspiroi ja ennemminkin korostavat kuinka paskassa tilanteessa olen. Lisäksi sosiaalinen eristäminen eli se ettei juurikaan ole sosiaalisia tilanteita ja kontakteja on tehnyt tehtävänsä.
Tietenkin haen koko ajan töitä ja aloitan opiskelut tammikuussa. tämä muutaman vuoden helvetillinen jakso on kuitenkin jättänyt jälkensä ja saa nähdä miten opinnot lutviutuvat. Toisaalta positiivinen puoli on se ettei opiskelijana tarvitse olla Te-toimiston lieassa ja kertoa heille kaikkea mahdollista elämästään ja suunnitelmistaan. Luotto työvoimaviranomaisiin on nollassa.
Plus painostus henkiselle höpöhöpö- polulle on katkaissut kamelin selän. Ei kiinnosta hittoakaan tuhlata elämäänsä henkisyyshymistelyyn ja sielunpolkuihin ja -suunnitelmiin, koska loppujen lopuksi niille ei ole mi tään merkitystä todellisen ja onnellisen elämän kannalta.
Pari vuotta on vielä kohtuu lyhyt aika... nimimerkillä kokemusta löytyy. Ja helvetillistä rämpimistä se oli, mutta pääsin takaisin töihin.
Kyllä se siitä, kun opinnot sulla alkaa. Varmasti olet jotain hyvääkin tuosta jaksosta saanut, kun joskus katsot taaksepäin.
Ainakaan tällä hetkellä en keksi yhtäkään hyvää puolta, joka olisi jäänyt elämään. Paljon on valunut sormien lävitse ja toisaalta tullut se fiilis, että ei ole myöskään annettu asettua aloilleen tai kasvattaa mitään pysyvää ja merkityksellistä.
Tällä hetkelle tunnen niin paljon vihaa tätä elämntilannetta kohtaan, että verenpaine on tapissaan ja stressipinnat samoin.
kokemuksena myös se, että on vuosia yritetty ruhjoa kuntoon, jossa joutuisin eläkkeelle ja mielestäni ennen aikaisesti eläkkeelle joutuminen olisi suurinta kuviteltavissa olevaa paskaa.
Suomessa on niin hyvät kirjastot, että jos joku jaksaa jotain ruikuttaa, niin on sekin kyllä jonkinsortin ihme.
Lukemisellla on arvonsa, mutta kyllä todellisiakin kokemuksia tarvitaan, jotta elämä olisi merkityksellistä ja onnellista.