Vakipano vai miesystävä?

.. sen olen huomannut. Olin naimisissa 15 vuotta ja sitä ennen seurusteltiin parisen vuotta. Ei silloin kolmekymppisenä tullut edes miettineeksi, että alkaisi suhdetta, jolla ei olisi tulevaisuutta jo heti alkuunsa... mutta ehkä tällaisella kaveripohjallakin alkavalla suhteella voisi olla omat hyvätkin puolensa.

Voisin olla vakipanosi, vaikka olet naimisissa...

Minulla on erosta aikaa kohta 8 v. Muutama vuosi sitten alkoi tuntua että tällainen pelkkä tarpeiden hoitokin ois parempi kuin ei mitään . Kokeilin , eikä se sovi minulle . En osaa olla tunteeton . Kipeän sydämen koikeiluistani sain...

alkuperäiseen kysymykseen: tokihan minä haluaisin oman kullan, miehen, jonka kanssa jakaa arki, mutta kun sopivaa ei ole kohdalle osunut -rima tuntuu nousevan kokoajan- en ole pitänyt mitään kiirettä. En tiedä millainen olisi tilanne, jos tätä ystävyysseksisuhdetta ei olisi, olisinko vaipumassa epätoivoon vai en, mutta sen tiedän, että tällaisenakin seksielämäni on suht hyvää.
Ollaan mietitty sekin, että jos jompi kumpi ei halua, asiasta voi ja pitää kertoa. Itseasiassa siinä vaiheessa kun tiesin hänellä olevan pidemmän suhteen, en kysellyt seuraa, nyt hänkin on vapaa kuten minäkin, niin emme loukkaa toiminnallamme ketään.

Minulla on ollut ihana miesystävä jo kolme vuotta. Tapaamme usein, mutta mitään sopimuksia seurustelusta, uskollisuudesta tms. ei olla tehty. Nautimme toistemme seurasta valtavasti - sängyssä ja sen ulkopuolella. Hyvin kirjoitit tuon viimeisen kappaleen - samat sanat!

Että vakipano olisi hyvä juttu vapaillemiehille.
Vaikipano oikeestaan on vielä yhdenillan suhteitakin selvempi merkki, situtumiskyvyn puutteesta ja itsekyydestä. Ja tarkoitan molempia sukupuolia.

Joskus naiset kiusallisesti tekeytyy näissä asioissa uhreiksi.
Mutta oikeasti nämä vakipano-muijat on yhtä ongelmallisia itsekkäitä kuin todeliset "häntä-heikitkin", jotka kiertää omaa kehäänsä ovelta ovelle.

Sinulla on kyllä oikea asenne kun et suostu vakipanoksi,, mutta jos olet yksinäinen kannattaa varmaan tarkastaa mitä tuo "kaikki" sana sinulle tarkoitaa.

Uskotko M44 toipuvasi joskus niin, että uskaltaudut uudelleen "kunnon" suhteeseen? Itse olen törmännyt niin paljon näihin näppinsä polttaneisiin miehiin, jotka eivät uskalla alkaa minkäänlaiseen suhteeseen vaikka tuntuvat seurassani viihtyvän ja sanovat, ettei kenenkään kanssa ole ollut näin hyvä olla. Miksi näin? Haavoittuvatko miehet aina lopullisesti?

Nedine kirjoitti:

Uskotko M44 toipuvasi joskus niin, että uskaltaudut uudelleen "kunnon" suhteeseen? Itse olen törmännyt niin paljon näihin näppinsä polttaneisiin miehiin, jotka eivät uskalla alkaa minkäänlaiseen suhteeseen vaikka tuntuvat seurassani viihtyvän ja sanovat, ettei kenenkään kanssa ole ollut näin hyvä olla. Miksi näin? Haavoittuvatko miehet aina lopullisesti?

Lue lisää

Nedine miehet valitettavan usein haavoittuvat paljon pahemmin kuin mitä päälle päin näkyy... :(

Vaikea uskoa, että olet tilanteessa, missä haet uutta vakipanoa sen tähden, että edellinen alkoi haluta sitoutua, vai mitä tarkoitat?
Ehkä tarkoititkin, että edellinen alkoi haluta vähän toisentyyppistä paneskeltavaa.

Olet jotenkin irstaan ja pinnallisen tuntuinen edes kenenkään miehen vakipanoksi.

Miehet eivät osallistu koko keskusteluun....taitavat olla järkytyneitä neljäkymppisten naisihmisten kovan tuntuisesta tyylistä puhua noista vaki muista panoistaan.

conzuela kirjoitti:

Vaikea uskoa, että olet tilanteessa, missä haet uutta vakipanoa sen tähden, että edellinen alkoi haluta sitoutua, vai mitä tarkoitat?
Ehkä tarkoititkin, että edellinen alkoi haluta vähän toisentyyppistä paneskeltavaa.

Olet jotenkin irstaan ja pinnallisen tuntuinen edes kenenkään miehen vakipanoksi.

Miehet eivät osallistu koko keskusteluun....taitavat olla järkytyneitä neljäkymppisten naisihmisten kovan tuntuisesta tyylistä puhua noista vaki muista panoistaan.

Lue lisää

Miten niin ei osallistu ?

M44 kirjoitti:

Miten niin ei osallistu ?

Tuo iso M siis tarkoitti miestä.
Hyvä vaan kun asiaan saadaan miesnäkökulmaakin, vaikka alan epäillä että härskeimmät "vakipanijat" ovat tässä ketjussa miehiä.

conzuela kirjoitti:

Tuo iso M siis tarkoitti miestä.
Hyvä vaan kun asiaan saadaan miesnäkökulmaakin, vaikka alan epäillä että härskeimmät "vakipanijat" ovat tässä ketjussa miehiä.

edustat!! Galleriasivusi ei kerro mitään???

kumpaa sukupuolta kirjoitti:

edustat!! Galleriasivusi ei kerro mitään???

mutta galleriasivuilleni en katsonut aiheelliseksi laittaa mitään tietoja itsestäni.
Nyt saat : Nelkyt ja risat, ruskeaverikkö, tykkään miehistä mutta en puhuisi mielelläni vakipanoista, enkä koko asiasta julkisesti.
Sellainen vähän vanhanaikainen siis.

conzuela kirjoitti:

Vaikea uskoa, että olet tilanteessa, missä haet uutta vakipanoa sen tähden, että edellinen alkoi haluta sitoutua, vai mitä tarkoitat?
Ehkä tarkoititkin, että edellinen alkoi haluta vähän toisentyyppistä paneskeltavaa.

Olet jotenkin irstaan ja pinnallisen tuntuinen edes kenenkään miehen vakipanoksi.

Miehet eivät osallistu koko keskusteluun....taitavat olla järkytyneitä neljäkymppisten naisihmisten kovan tuntuisesta tyylistä puhua noista vaki muista panoistaan.

Lue lisää

Miehet ei osallistu keskusteluun...jne..hmmm..

Kaikki aiheet ei vaan kiinnosta enkä halua päteä sillä saralla et kommentti pitäis olla aivan kaikkeen.

Sitä paitsi en ees usko kaikkien kirjottavan koko totuutta. Näitä saman tapasia juttuja olen ukko porukassa ihan tarpeeksi kuullut. Seksi alkaa olla palstan aiheena jo kyllästyttävä.

Naiminen usein vielä kännissä ilman rakkauden tunnetta vieraan ihmisen kanssa...Mitä se on?
Se on pelkästään omien tarpeiden tyydyttämistä..
Se on tunnetta kertakäyttö kulttuurista..
Se on sitoutumiskammoa..
Se on samaistumista eläimiin, nehän kuksii milloin minkäkin eri partnerin kanssa..
Ja näitä vakipanoja onkin oikeesti useita..!!

Minulla on muita keräily kohteita kuin uusia sulkia hattuuni..

ollikolli-63 kirjoitti:

Miehet ei osallistu keskusteluun...jne..hmmm..

Kaikki aiheet ei vaan kiinnosta enkä halua päteä sillä saralla et kommentti pitäis olla aivan kaikkeen.

Sitä paitsi en ees usko kaikkien kirjottavan koko totuutta. Näitä saman tapasia juttuja olen ukko porukassa ihan tarpeeksi kuullut. Seksi alkaa olla palstan aiheena jo kyllästyttävä.

Naiminen usein vielä kännissä ilman rakkauden tunnetta vieraan ihmisen kanssa...Mitä se on?
Se on pelkästään omien tarpeiden tyydyttämistä..
Se on tunnetta kertakäyttö kulttuurista..
Se on sitoutumiskammoa..
Se on samaistumista eläimiin, nehän kuksii milloin minkäkin eri partnerin kanssa..
Ja näitä vakipanoja onkin oikeesti useita..!!

Minulla on muita keräily kohteita kuin uusia sulkia hattuuni..

Lue lisää

että eivät osallistu kun selkeää miesnikkiä en ollut havainnut.
Nythän tilanne on toinen kun näin nimimerkkisi, jonka sukupuolesta ei voi erehtyä.*Hymyilee*

Minä olen kanssasi aivan samaa mieltä tuosta naimisesta kännissä ja ilman rakkautta.
Siksi en sellaista harrastakaan, mutta jospa nämä vakipanijat ovatkin vaikka raittiita:)
Olisiko lieventävä asianhaara? :D

conzuela kirjoitti:

että eivät osallistu kun selkeää miesnikkiä en ollut havainnut.
Nythän tilanne on toinen kun näin nimimerkkisi, jonka sukupuolesta ei voi erehtyä.*Hymyilee*

Minä olen kanssasi aivan samaa mieltä tuosta naimisesta kännissä ja ilman rakkautta.
Siksi en sellaista harrastakaan, mutta jospa nämä vakipanijat ovatkin vaikka raittiita:)
Olisiko lieventävä asianhaara? :D

Lue lisää

Tässä kiireen keskellä en ehtinyt pohtimaan enempää :))
Palataan astialle myöhemmin,lähden muksujen kanssa just viikonlopuksi mökille :))

conzuela kirjoitti:

että eivät osallistu kun selkeää miesnikkiä en ollut havainnut.
Nythän tilanne on toinen kun näin nimimerkkisi, jonka sukupuolesta ei voi erehtyä.*Hymyilee*

Minä olen kanssasi aivan samaa mieltä tuosta naimisesta kännissä ja ilman rakkautta.
Siksi en sellaista harrastakaan, mutta jospa nämä vakipanijat ovatkin vaikka raittiita:)
Olisiko lieventävä asianhaara? :D

Lue lisää

MMiäs :)

M44 kirjoitti:

MMiäs :)

kyllä minä vaan selkeästi tunnistettavaa sukupuoli-identiteettiä peräänkuuluttaisin.
Joku Olli Kolli on erittäin maskuliininen nikki ja kiinnostavammaksi vielä tekee kun mies julistautuu kunnon hepuksi, joka ei nikistään huolimatta kulje kollina paneskelemassa kaikkea mikä liikkuu, vaan nytkin lähti vaimon ja muksujen kanssa mökille.

conzuela kirjoitti:

kyllä minä vaan selkeästi tunnistettavaa sukupuoli-identiteettiä peräänkuuluttaisin.
Joku Olli Kolli on erittäin maskuliininen nikki ja kiinnostavammaksi vielä tekee kun mies julistautuu kunnon hepuksi, joka ei nikistään huolimatta kulje kollina paneskelemassa kaikkea mikä liikkuu, vaan nytkin lähti vaimon ja muksujen kanssa mökille.

Lue lisää

että kyseisellä nimimerkillä on vaimo matkassa?

conzuela kirjoitti:

kyllä minä vaan selkeästi tunnistettavaa sukupuoli-identiteettiä peräänkuuluttaisin.
Joku Olli Kolli on erittäin maskuliininen nikki ja kiinnostavammaksi vielä tekee kun mies julistautuu kunnon hepuksi, joka ei nikistään huolimatta kulje kollina paneskelemassa kaikkea mikä liikkuu, vaan nytkin lähti vaimon ja muksujen kanssa mökille.

Lue lisää

Mistä sinä luit että ko.mies lähti vaimonsa kanssa mökille..
Tämä nyt ei ole pääasia,vaan se,miten herkästi aletaan tuomitsemaan. Minusta kukaan ei kovin irstaalta vaikuta, mutta tuomion pasuunoita jo viritellään, ikäänkuin asioista keskusteleminen ei olisikaan sallittua, vain yhteinen samaantahtiin päännyökyttely ja hymistely.

Luen myös vähän surulla teidän ei-asiasta edes kunnolla tietävien arvioita miten suhde ilman lupauksia,yhteistä arkea on pelkästeen kylmä,kova hyötysuhde. Joku sentään puhui samaa kieltä, seksiä tarvitsee myös eronnut nainen,vaikka pahasti siipensä polttaneena ei haluakaan seurustella "perinteisesti".
Minä ystäväni kanssa emme vain jostain syystä halua jakaa arkea,vaan mielummin nautimme toisistamme harvakseltaan mutta lämmöllä ja tunteella. Jos tätä on vaikea uskoa, niin voi lohduttautua sillä, ettei tämä uskonasia olekaan, vaan ihan tätä oikeaa elämää. Minä kuitenkin luotan ystävääni hän minuun meillä tämä kulkee näin. Ihan turha pohtia sitäkään,että mitä jos vuosien päästä on näin ja näin.. Mistä sitä tietää. Kaikki aina sanoo, että carpe diem, kuinka moni elää sen mukaan ? Minä ja ystävämme elämme: palaamme toistemme syliin silloin kun se kummallekin parhaiten sopii.

Joku sanoi sitäkin,että tällaisessa suhteessa tulee petetyksi, mutta tuokin lienee hätävarjelun liioittelua. Jokainenhan tietää, että ukkomiehet, ja tietysti aviovaimotkin pettävät toisiaan, ei yhteinen arki ole mikään tae tai suoja siltä edes. Näin vapaana naisena uskallan väittää että päinvastoin, ukkomiehet on yleensä ensimmäisenä vonkaamassa, ja ihan vakavissaan ottamassa hotellihuoneen, että pääsee. On vain vastapuolen moraalista kiinni, lähteekö, hoitoja kyllä riittää.
Täysin puhtaalla omallatunnolla voin sanoa, että tähän mennessä olen kiertänyt selvästi parisuhteessa elävät miehet kaukaa. Minä en halua sotkeentua kenenkään elämään. Myönnän, joskus on edessä ollut sellainen herkku, että on ihan harmittanut sanoa ei. Pahimmoillaan tilanne on, kun tietää miten pottumaisesti vaimo kohtelee, mutta toistaiseksi en ole lähtenyt tietoisesti kenenkään liittoja sotkemaan.

Se, onko ystävälläni menossa jotain vakituista vai ei, ei kuulu minulle, koska olemme sopineet kertovamme asioita sen mukaan mikä tuntuu tarpeelliselta. Kuten ensimmäisessä viesissäni varmaankin sanoin, minä en kysele häneltä, eikä hän minulta, me emme kyttää emmekä vahtaa toisiamme. Tällöin voin olla aivan varma että kun tapaamme me molemmat todella haluamme sitä, vapaaehtoisesti, eikä siksi että on joskus pidetty komiat häät ja luvattu jumalan ja tämän seurakunnan edessä, vaikka välttämättä ei niin huvittaisikaan.

Ja viimeinen ilmiömäinen tosiasia: Eipä noita kunnollisia ja täyspäisiä, alkoholiongelmattomia, itseensäluottavia, terveitä miehiä kovin monella oksalla ole. Miksi minä kituisin puutteessa,vai olisiko vähemmän siveetöntä käydä joku kännissä roikkuava ukkomies, jonka kanssa vetäistä pikaiset jonkun hämyisässä nurkassa, lähteä eri teitä toivoen ettei enää koskaan nähdä, tai ainakaan kukaan nähnyt ettei tapaus mene vaimon korviin. Voin kertoa teille, että sellaiseen minä taas en kykene. Siinä tapauksessa mielummin ilman.

kelloon kirjoitti:

Mistä sinä luit että ko.mies lähti vaimonsa kanssa mökille..
Tämä nyt ei ole pääasia,vaan se,miten herkästi aletaan tuomitsemaan. Minusta kukaan ei kovin irstaalta vaikuta, mutta tuomion pasuunoita jo viritellään, ikäänkuin asioista keskusteleminen ei olisikaan sallittua, vain yhteinen samaantahtiin päännyökyttely ja hymistely.

Luen myös vähän surulla teidän ei-asiasta edes kunnolla tietävien arvioita miten suhde ilman lupauksia,yhteistä arkea on pelkästeen kylmä,kova hyötysuhde. Joku sentään puhui samaa kieltä, seksiä tarvitsee myös eronnut nainen,vaikka pahasti siipensä polttaneena ei haluakaan seurustella "perinteisesti".
Minä ystäväni kanssa emme vain jostain syystä halua jakaa arkea,vaan mielummin nautimme toisistamme harvakseltaan mutta lämmöllä ja tunteella. Jos tätä on vaikea uskoa, niin voi lohduttautua sillä, ettei tämä uskonasia olekaan, vaan ihan tätä oikeaa elämää. Minä kuitenkin luotan ystävääni hän minuun meillä tämä kulkee näin. Ihan turha pohtia sitäkään,että mitä jos vuosien päästä on näin ja näin.. Mistä sitä tietää. Kaikki aina sanoo, että carpe diem, kuinka moni elää sen mukaan ? Minä ja ystävämme elämme: palaamme toistemme syliin silloin kun se kummallekin parhaiten sopii.

Joku sanoi sitäkin,että tällaisessa suhteessa tulee petetyksi, mutta tuokin lienee hätävarjelun liioittelua. Jokainenhan tietää, että ukkomiehet, ja tietysti aviovaimotkin pettävät toisiaan, ei yhteinen arki ole mikään tae tai suoja siltä edes. Näin vapaana naisena uskallan väittää että päinvastoin, ukkomiehet on yleensä ensimmäisenä vonkaamassa, ja ihan vakavissaan ottamassa hotellihuoneen, että pääsee. On vain vastapuolen moraalista kiinni, lähteekö, hoitoja kyllä riittää.
Täysin puhtaalla omallatunnolla voin sanoa, että tähän mennessä olen kiertänyt selvästi parisuhteessa elävät miehet kaukaa. Minä en halua sotkeentua kenenkään elämään. Myönnän, joskus on edessä ollut sellainen herkku, että on ihan harmittanut sanoa ei. Pahimmoillaan tilanne on, kun tietää miten pottumaisesti vaimo kohtelee, mutta toistaiseksi en ole lähtenyt tietoisesti kenenkään liittoja sotkemaan.

Se, onko ystävälläni menossa jotain vakituista vai ei, ei kuulu minulle, koska olemme sopineet kertovamme asioita sen mukaan mikä tuntuu tarpeelliselta. Kuten ensimmäisessä viesissäni varmaankin sanoin, minä en kysele häneltä, eikä hän minulta, me emme kyttää emmekä vahtaa toisiamme. Tällöin voin olla aivan varma että kun tapaamme me molemmat todella haluamme sitä, vapaaehtoisesti, eikä siksi että on joskus pidetty komiat häät ja luvattu jumalan ja tämän seurakunnan edessä, vaikka välttämättä ei niin huvittaisikaan.

Ja viimeinen ilmiömäinen tosiasia: Eipä noita kunnollisia ja täyspäisiä, alkoholiongelmattomia, itseensäluottavia, terveitä miehiä kovin monella oksalla ole. Miksi minä kituisin puutteessa,vai olisiko vähemmän siveetöntä käydä joku kännissä roikkuava ukkomies, jonka kanssa vetäistä pikaiset jonkun hämyisässä nurkassa, lähteä eri teitä toivoen ettei enää koskaan nähdä, tai ainakaan kukaan nähnyt ettei tapaus mene vaimon korviin. Voin kertoa teille, että sellaiseen minä taas en kykene. Siinä tapauksessa mielummin ilman.

Lue lisää

jos niin valitsee!
Kumpikin touhuaa tahollaan, tarvimatta selitellä. Sitten taas tavataan ja paneskellaan keskenään! Ihanaa! Toivottavasti on ees kondomit käytössä kaikilla piirissä pyörivillä.

sini-silmäinen kirjoitti:

jos niin valitsee!
Kumpikin touhuaa tahollaan, tarvimatta selitellä. Sitten taas tavataan ja paneskellaan keskenään! Ihanaa! Toivottavasti on ees kondomit käytössä kaikilla piirissä pyörivillä.

Lue lisää

ja niin. Onko sinusta vakituinen arkipäivän parisuhde tae siitä ettei sinua petetä ? Voitko aivan varmasti sanoa, että olet ainut. Mistähän mahtaa mustasukkaisuusdraamat olla lähtöisin jos arkiparisuhde on se ainut ja oikea, joka ei vie väärille poluille. Oletko koskaan ajatellut miksi on outoja tulehduksia ? Eräskin naimissa oleva ystävättäreni sanoo, että niitä tulee aina silloin tällöin, stressiä ja muuta. Tosiasisssa hänen miehensä käy muualla. Tällainenko ei ole sinisilmäisyyttä.

Kait minä tiedän itse paremmin parisuhteestani, vaikka en pidäkään ystävääni lieassa enkä jatkuvassa syynissä ? Kait minä tiedän sen jo siitä, ettemme edes tapaisi, jos emme sitä kummatkin haluaisi. Aina on mahdollisuus sanoa, että ei kiitos, ei käy,eikä siitä käydä kirkumaan, tekemään draamaa, soittelemaan äidille ja uhkaamaan eropapereilla. Uskon että siitäkin tilanteesta me pystyisimme puhumaan.uskon että tilanne olisi hieman surullinen, mutta kuitenkin avoin, koska näin asia on toiminut tähänkin saakka. Me olemme aikuisia ihmisiä, jopa koulutettuja kumpikin, meillä juttu alkoi siitä että hoksasimme toistemme henkiset ominaisuudet jotka onneksemme täydentyi sopivilla fyysisillä yhteensopivuuksilla.

Onko noin hankala uskoa, että voi elää ilman että kokoajan nuuhkii toisen vaatteita,etsii karvoja, kollaa puhelinta ja tietokoneen vierailtuja sivuja,kyttää kellon kanssa onko mies tullut suoraa vai väärää tietä kotiin. Älä hyökkää päälle, tai käy arvostelemaan kun et todellakaan koko totuutta tiedä. Sekään, käytetäänkö kondomia vai ei ei kuulu sinulle millään tavoilla, ja jos olisit varma omasta kumppanistasi, et välittäisi pätkääkään minun ehkäisystäni. Nyt tietysti sävähti mieleen, että olen miehesi vakipano, ja valkovuodot ja epämääräiset alavatsakivut johtuvatkin minun bakteerikannastani.

kelloon kirjoitti:

ja niin. Onko sinusta vakituinen arkipäivän parisuhde tae siitä ettei sinua petetä ? Voitko aivan varmasti sanoa, että olet ainut. Mistähän mahtaa mustasukkaisuusdraamat olla lähtöisin jos arkiparisuhde on se ainut ja oikea, joka ei vie väärille poluille. Oletko koskaan ajatellut miksi on outoja tulehduksia ? Eräskin naimissa oleva ystävättäreni sanoo, että niitä tulee aina silloin tällöin, stressiä ja muuta. Tosiasisssa hänen miehensä käy muualla. Tällainenko ei ole sinisilmäisyyttä.

Kait minä tiedän itse paremmin parisuhteestani, vaikka en pidäkään ystävääni lieassa enkä jatkuvassa syynissä ? Kait minä tiedän sen jo siitä, ettemme edes tapaisi, jos emme sitä kummatkin haluaisi. Aina on mahdollisuus sanoa, että ei kiitos, ei käy,eikä siitä käydä kirkumaan, tekemään draamaa, soittelemaan äidille ja uhkaamaan eropapereilla. Uskon että siitäkin tilanteesta me pystyisimme puhumaan.uskon että tilanne olisi hieman surullinen, mutta kuitenkin avoin, koska näin asia on toiminut tähänkin saakka. Me olemme aikuisia ihmisiä, jopa koulutettuja kumpikin, meillä juttu alkoi siitä että hoksasimme toistemme henkiset ominaisuudet jotka onneksemme täydentyi sopivilla fyysisillä yhteensopivuuksilla.

Onko noin hankala uskoa, että voi elää ilman että kokoajan nuuhkii toisen vaatteita,etsii karvoja, kollaa puhelinta ja tietokoneen vierailtuja sivuja,kyttää kellon kanssa onko mies tullut suoraa vai väärää tietä kotiin. Älä hyökkää päälle, tai käy arvostelemaan kun et todellakaan koko totuutta tiedä. Sekään, käytetäänkö kondomia vai ei ei kuulu sinulle millään tavoilla, ja jos olisit varma omasta kumppanistasi, et välittäisi pätkääkään minun ehkäisystäni. Nyt tietysti sävähti mieleen, että olen miehesi vakipano, ja valkovuodot ja epämääräiset alavatsakivut johtuvatkin minun bakteerikannastani.

Lue lisää

parhaaksi neät! Miehillä harvemmin on valkovuotoa, enkä muuten ole homo :DDDDDDD

ihan miten kirjoitti:

parhaaksi neät! Miehillä harvemmin on valkovuotoa, enkä muuten ole homo :DDDDDDD

edellinen silmäinen kommenttisi oli kyllä niin akkamainen,että miehisyytesi jää vieläkin lievästi kyseenalaiseksi, mutta tokihan sinä itsetiedät.

Näin minä muuten meinaan tehdäkin elää ja olla niinkuin parhaaksi näen.

Hienoa kun tulit noin iloiseksi.

kelloon kirjoitti:

ja niin. Onko sinusta vakituinen arkipäivän parisuhde tae siitä ettei sinua petetä ? Voitko aivan varmasti sanoa, että olet ainut. Mistähän mahtaa mustasukkaisuusdraamat olla lähtöisin jos arkiparisuhde on se ainut ja oikea, joka ei vie väärille poluille. Oletko koskaan ajatellut miksi on outoja tulehduksia ? Eräskin naimissa oleva ystävättäreni sanoo, että niitä tulee aina silloin tällöin, stressiä ja muuta. Tosiasisssa hänen miehensä käy muualla. Tällainenko ei ole sinisilmäisyyttä.

Kait minä tiedän itse paremmin parisuhteestani, vaikka en pidäkään ystävääni lieassa enkä jatkuvassa syynissä ? Kait minä tiedän sen jo siitä, ettemme edes tapaisi, jos emme sitä kummatkin haluaisi. Aina on mahdollisuus sanoa, että ei kiitos, ei käy,eikä siitä käydä kirkumaan, tekemään draamaa, soittelemaan äidille ja uhkaamaan eropapereilla. Uskon että siitäkin tilanteesta me pystyisimme puhumaan.uskon että tilanne olisi hieman surullinen, mutta kuitenkin avoin, koska näin asia on toiminut tähänkin saakka. Me olemme aikuisia ihmisiä, jopa koulutettuja kumpikin, meillä juttu alkoi siitä että hoksasimme toistemme henkiset ominaisuudet jotka onneksemme täydentyi sopivilla fyysisillä yhteensopivuuksilla.

Onko noin hankala uskoa, että voi elää ilman että kokoajan nuuhkii toisen vaatteita,etsii karvoja, kollaa puhelinta ja tietokoneen vierailtuja sivuja,kyttää kellon kanssa onko mies tullut suoraa vai väärää tietä kotiin. Älä hyökkää päälle, tai käy arvostelemaan kun et todellakaan koko totuutta tiedä. Sekään, käytetäänkö kondomia vai ei ei kuulu sinulle millään tavoilla, ja jos olisit varma omasta kumppanistasi, et välittäisi pätkääkään minun ehkäisystäni. Nyt tietysti sävähti mieleen, että olen miehesi vakipano, ja valkovuodot ja epämääräiset alavatsakivut johtuvatkin minun bakteerikannastani.

Lue lisää

Älä välitä näistä tuomareista. Et ole ainut jolle sopii paremmin kuvailemasi suhde. Tuolla reaalissa olen kuullut vastaavanlaisia juttuja.
Mielenkiinnolla luin kirjoituksiasi. Uskon että tuollainen suhde toimii ihan hyvin. Itselleni se vaan ei sopisi. Mutta niinkuin moni muukin asia, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ketään en lähde tuomitsemaan valitsemastaan tiestä.

Tuo on tasan tosiasia että vakituinen parisuhde ei ole tae siitä ettei tule petetyksi, ei todellakaan. Kuinka paljon noita salarakkaita ja satunnaisia sivusuhteita ihmisillä onkaan!

Hyvää jatkoa sinulle ja paljon hyviä ja ihania hetkiä ystäväsi kanssa!

Mariet kirjoitti:

Älä välitä näistä tuomareista. Et ole ainut jolle sopii paremmin kuvailemasi suhde. Tuolla reaalissa olen kuullut vastaavanlaisia juttuja.
Mielenkiinnolla luin kirjoituksiasi. Uskon että tuollainen suhde toimii ihan hyvin. Itselleni se vaan ei sopisi. Mutta niinkuin moni muukin asia, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Ketään en lähde tuomitsemaan valitsemastaan tiestä.

Tuo on tasan tosiasia että vakituinen parisuhde ei ole tae siitä ettei tule petetyksi, ei todellakaan. Kuinka paljon noita salarakkaita ja satunnaisia sivusuhteita ihmisillä onkaan!

Hyvää jatkoa sinulle ja paljon hyviä ja ihania hetkiä ystäväsi kanssa!

Lue lisää

Hyvää ja lämmintä kesää sinullekin !

kelloon kirjoitti:

ja niin. Onko sinusta vakituinen arkipäivän parisuhde tae siitä ettei sinua petetä ? Voitko aivan varmasti sanoa, että olet ainut. Mistähän mahtaa mustasukkaisuusdraamat olla lähtöisin jos arkiparisuhde on se ainut ja oikea, joka ei vie väärille poluille. Oletko koskaan ajatellut miksi on outoja tulehduksia ? Eräskin naimissa oleva ystävättäreni sanoo, että niitä tulee aina silloin tällöin, stressiä ja muuta. Tosiasisssa hänen miehensä käy muualla. Tällainenko ei ole sinisilmäisyyttä.

Kait minä tiedän itse paremmin parisuhteestani, vaikka en pidäkään ystävääni lieassa enkä jatkuvassa syynissä ? Kait minä tiedän sen jo siitä, ettemme edes tapaisi, jos emme sitä kummatkin haluaisi. Aina on mahdollisuus sanoa, että ei kiitos, ei käy,eikä siitä käydä kirkumaan, tekemään draamaa, soittelemaan äidille ja uhkaamaan eropapereilla. Uskon että siitäkin tilanteesta me pystyisimme puhumaan.uskon että tilanne olisi hieman surullinen, mutta kuitenkin avoin, koska näin asia on toiminut tähänkin saakka. Me olemme aikuisia ihmisiä, jopa koulutettuja kumpikin, meillä juttu alkoi siitä että hoksasimme toistemme henkiset ominaisuudet jotka onneksemme täydentyi sopivilla fyysisillä yhteensopivuuksilla.

Onko noin hankala uskoa, että voi elää ilman että kokoajan nuuhkii toisen vaatteita,etsii karvoja, kollaa puhelinta ja tietokoneen vierailtuja sivuja,kyttää kellon kanssa onko mies tullut suoraa vai väärää tietä kotiin. Älä hyökkää päälle, tai käy arvostelemaan kun et todellakaan koko totuutta tiedä. Sekään, käytetäänkö kondomia vai ei ei kuulu sinulle millään tavoilla, ja jos olisit varma omasta kumppanistasi, et välittäisi pätkääkään minun ehkäisystäni. Nyt tietysti sävähti mieleen, että olen miehesi vakipano, ja valkovuodot ja epämääräiset alavatsakivut johtuvatkin minun bakteerikannastani.

Lue lisää

perustuu luottamukseen jos sitä ei ole on turha jatkaa. Enkä usko että tarvii etsiä vakipanoja kyllä ihmisellä elämässä pitää olla muitakin asioita kun seksi sehän on vai osa ihmisyyttä.

En tuomitese ketään eläköön jokainen tavallaan. Mutta kenenkään ei pidä ryhtyä kolmanneksi osapuoleksi siinä aina joku kärsiin.

no ei vois.

Vakipanossa on se hyvä puoli,
ettei kumpikaan määräile tai
hakkaa. Siitä puuttuu se o-
mistamisen aspekti.

Hienoa jos näin onnistuneesti on parinvalinta onnistunut, kaikilla vaan ei. Tuskin minäkään täällä edes puhuisin jos itselläni olisi ollut yhtä hyvä säkä. Ei vaan ollut, ja nyt on elämä opettanut hyvin paljon mitä seuraavassa pitää olla, mitä ei. Siinähän se, rima nousee kokoajan korkeammalle, eikä enää kelpuuta mitä tahansa. Ja kuten sanoin, kunnollisia vapaita miehiä ei kasva joka oksalla, eikä edes joka puussa, ja varattuihin ei tee mieli toivoaan laittaa.

kelloon kirjoitti:

Hienoa jos näin onnistuneesti on parinvalinta onnistunut, kaikilla vaan ei. Tuskin minäkään täällä edes puhuisin jos itselläni olisi ollut yhtä hyvä säkä. Ei vaan ollut, ja nyt on elämä opettanut hyvin paljon mitä seuraavassa pitää olla, mitä ei. Siinähän se, rima nousee kokoajan korkeammalle, eikä enää kelpuuta mitä tahansa. Ja kuten sanoin, kunnollisia vapaita miehiä ei kasva joka oksalla, eikä edes joka puussa, ja varattuihin ei tee mieli toivoaan laittaa.

Lue lisää

sinulla vielä tärppää tavalla, johon olet tyytyväinen. Ainakin viestisi kertoo, että sinulla on ajatusmaailma kohdallaan ja oikeat periaatteet.

Hyvää kesän jatkoa!

PS. Laitoin kurillani oheisen nimimerkin. Ei elämä nyt pelkästään sen varassa lepää, mutta nimimerkki sopi jotenkin tähän avaukseen. Toisaalta soutelen ihan väärillä vesillä, koska avaus oli kohdistettu naisille. Mutta sattuuhan sitä.

Kyllä sinun sydämesi särkyy. Kuinka pahasti, on vaikea sanoa, mutta kipua saat kokea.
Olit etsinyt miesystävää noin vuoden ja sitten kaveri ilmoittautui "palvelemaan."
Noissa kaveruusnaimisissa tahtoo aina käydä niin, että miehen taholla se on ja pysyy pelkkänä kaverusten vakipanona, mutta nainen kiintyy, tai rakastuu....miten vaan.
Mielestäni asian täytyisi mennä toisin päin : Ensin rakastutaan(kiinnytään) ja sitten aloitetaan se paneminen. Sydämen särkymisen riski on tietenkin silloinkin olemassa, mutta tapauksessa jossa on ollut miehelle " helppo nakki", ei rakastumista ja kiintymistä miehen taholta tapahdu. Vakipano ja sillä selvä ja jos se loppuu, niin joku toinen "kaveri" tilalle.
Me naiset olemme henkisesti vähän erilailla rakennettuja kuin miehet.
Sinä Liisa olet jo nyt parin kuukauden suhteen jälkeen rakastunut kaveriisi, mutta hän tuskin on
rakastunut sinuun.
Ymmärrän, että sylin, läheisyyden kaipuu ja seksuaaliset tarpeesi ovat vieneet sinut suhteeseen, mistä todellakin saat vain särkyneen sydämen.

conzuela kirjoitti:

Kyllä sinun sydämesi särkyy. Kuinka pahasti, on vaikea sanoa, mutta kipua saat kokea.
Olit etsinyt miesystävää noin vuoden ja sitten kaveri ilmoittautui "palvelemaan."
Noissa kaveruusnaimisissa tahtoo aina käydä niin, että miehen taholla se on ja pysyy pelkkänä kaverusten vakipanona, mutta nainen kiintyy, tai rakastuu....miten vaan.
Mielestäni asian täytyisi mennä toisin päin : Ensin rakastutaan(kiinnytään) ja sitten aloitetaan se paneminen. Sydämen särkymisen riski on tietenkin silloinkin olemassa, mutta tapauksessa jossa on ollut miehelle " helppo nakki", ei rakastumista ja kiintymistä miehen taholta tapahdu. Vakipano ja sillä selvä ja jos se loppuu, niin joku toinen "kaveri" tilalle.
Me naiset olemme henkisesti vähän erilailla rakennettuja kuin miehet.
Sinä Liisa olet jo nyt parin kuukauden suhteen jälkeen rakastunut kaveriisi, mutta hän tuskin on
rakastunut sinuun.
Ymmärrän, että sylin, läheisyyden kaipuu ja seksuaaliset tarpeesi ovat vieneet sinut suhteeseen, mistä todellakin saat vain särkyneen sydämen.

Lue lisää

silloin kun tietää missä mennään, kykenee hyvin vapaaseen seksisuhteeseen. Kirjoitin tuossa aikaisemmin oman elämäntilanteeni ja olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olin 5 vuotta sitten sitä mieltä, että ko mies olisi ollut elämäni suuri rakkaus... tunteet kuohusivat ja intohimoa oli enemmän kun riittämiin. Pari kuukautta sen jälkeen aloin rakentaa suhteen toivuutta uuteen uskoon. Henkinen yhteys ja intohimo säilyi, mutta sovittiin pelin säännöt. Se oli niin pieni murhe ja hetki kun sydän tuntui särkyneeltä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen sillä suhteella vakavampana ja sitovana ei olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta :)

olevasi tamma, jota ori käy silloin tällöin astumassa?

Sinkku nainen kirjoitti:

silloin kun tietää missä mennään, kykenee hyvin vapaaseen seksisuhteeseen. Kirjoitin tuossa aikaisemmin oman elämäntilanteeni ja olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olin 5 vuotta sitten sitä mieltä, että ko mies olisi ollut elämäni suuri rakkaus... tunteet kuohusivat ja intohimoa oli enemmän kun riittämiin. Pari kuukautta sen jälkeen aloin rakentaa suhteen toivuutta uuteen uskoon. Henkinen yhteys ja intohimo säilyi, mutta sovittiin pelin säännöt. Se oli niin pieni murhe ja hetki kun sydän tuntui särkyneeltä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen sillä suhteella vakavampana ja sitovana ei olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta :)

Lue lisää

mitä aikaisemmin kirjoitit, mutta tuossa edellisessä annoit ymmärtää, että rakkaussuhde muuttui vakipanoksi.
Jollakin tuo käytäntö toimii - minulla ei onnistuisi, sillä suhde on kohdallani henkinen yhtä paljon kuin fyysinenkin, enkä voisi edes kuvitella olevani kenenkään vakipano.
Tämä on minun rajoittuneisuuttani, mutta me ihmiset kun olemme niin erilaisia.

Sinkku nainen kirjoitti:

silloin kun tietää missä mennään, kykenee hyvin vapaaseen seksisuhteeseen. Kirjoitin tuossa aikaisemmin oman elämäntilanteeni ja olen todella tyytyväinen tähän ratkaisuun. Olin 5 vuotta sitten sitä mieltä, että ko mies olisi ollut elämäni suuri rakkaus... tunteet kuohusivat ja intohimoa oli enemmän kun riittämiin. Pari kuukautta sen jälkeen aloin rakentaa suhteen toivuutta uuteen uskoon. Henkinen yhteys ja intohimo säilyi, mutta sovittiin pelin säännöt. Se oli niin pieni murhe ja hetki kun sydän tuntui särkyneeltä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen sillä suhteella vakavampana ja sitovana ei olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta :)

Lue lisää

minäkin haluaisin muotoilla suhteeni.
Kaksi naismisissa olevaa aikuista, perheellistä, kun olemme.
Minulla vain tahtoo sydän mennä sen vakipanon mukana.
Kohdalle osui niin oikeasta tuntuva ihminen, ettei se voi olla edes mahdollista.
Yritän parhaani ajatella vain Panona, tosin kyllä loistavana sellaisena, mutta pelottaa, kun tunteet pukkaa siihen väliin omiaan...
Pakko hurauttaa nyt töihin...

conzuela kirjoitti:

mitä aikaisemmin kirjoitit, mutta tuossa edellisessä annoit ymmärtää, että rakkaussuhde muuttui vakipanoksi.
Jollakin tuo käytäntö toimii - minulla ei onnistuisi, sillä suhde on kohdallani henkinen yhtä paljon kuin fyysinenkin, enkä voisi edes kuvitella olevani kenenkään vakipano.
Tämä on minun rajoittuneisuuttani, mutta me ihmiset kun olemme niin erilaisia.

Lue lisää

ajattelin joskus näin. Suhde ei ole muka mitään ilman syvää kiintymistä ja henkistä yhteyttä. Henkisen yhteyden tarvitsen tosin vieläkin, että ylipäätään sytyn seksuaalisesti. Kuitenkin minulla on sellainen tunne, että iän karttuessa pystyn entistä paremmin kontrolloimaan myös omia tunteitani. Koko nuoruuteni ajan kärsin siitä, että olin riippuvainen jostakin tyypistä, omien tunteitteni vanki, vaikka olisi pitänyt katsoa ympärille. Tämä jarrutti tavallaan elämääni.

conzuela kirjoitti:

Kyllä sinun sydämesi särkyy. Kuinka pahasti, on vaikea sanoa, mutta kipua saat kokea.
Olit etsinyt miesystävää noin vuoden ja sitten kaveri ilmoittautui "palvelemaan."
Noissa kaveruusnaimisissa tahtoo aina käydä niin, että miehen taholla se on ja pysyy pelkkänä kaverusten vakipanona, mutta nainen kiintyy, tai rakastuu....miten vaan.
Mielestäni asian täytyisi mennä toisin päin : Ensin rakastutaan(kiinnytään) ja sitten aloitetaan se paneminen. Sydämen särkymisen riski on tietenkin silloinkin olemassa, mutta tapauksessa jossa on ollut miehelle " helppo nakki", ei rakastumista ja kiintymistä miehen taholta tapahdu. Vakipano ja sillä selvä ja jos se loppuu, niin joku toinen "kaveri" tilalle.
Me naiset olemme henkisesti vähän erilailla rakennettuja kuin miehet.
Sinä Liisa olet jo nyt parin kuukauden suhteen jälkeen rakastunut kaveriisi, mutta hän tuskin on
rakastunut sinuun.
Ymmärrän, että sylin, läheisyyden kaipuu ja seksuaaliset tarpeesi ovat vieneet sinut suhteeseen, mistä todellakin saat vain särkyneen sydämen.

Lue lisää

Vakoipano on parasta! Silloin kun kumallekkin sopii päivällä tai yöllä. Ei sitomnuksia eikä mustasukkaisuutta. On ollut sellainen jo useammanvuoden. Olemme sopineet että vaikka toisella tai molemilla olisi kotona joku niin tätä ei jätetä. Siitä nautimme molemmat tosipaljon.

Mun kaveri hoitaa erästä rvaa ja heillä on tosi mukavaa. Hänen mies on vuorotyössä ja heillä on aikaa välillä kokoyökin. Siitä nauttivat molemmat. Sen ukko ei saa mitään aikaan, silloin pitää kaveria jelpata.
Kyllä se mies yrittää iskeä "asikkaitaan" jos vaan onnistuu (kuullema virkapuku auttaa)!

ja "ressivapaa" toiminta.
Sormet meinaa vaan joskus väsyä.
Sitä ei siinä "naimisessa" tunteita kysellä eikä raskaudenpelkoakaan ole, yöperskule hoijaa!

tai panijat häippäsee!!!!!!:((((
P.....le!:(((
Ei satunnaista...vakista puhumattakaan!

väittänyt kait, että tunteet ei voisi olla mukana vakipanoratkaisussa. Tunteita on monenlaisia ja se on rikkaus ihmisissä, jos he kykenevät muunkinlaisiin tunteisiin, kun kahlita toisen ja rakastaa väsyksiin asti, olla mustasukkainen ja aina vaan vaatia huomiota ym. Vakipanossa voi olla kunnioitusta, vilpitöntä rakkautta ja välittämistä ilman että kahlitset toisen omaan tahtoosi. Miksi ei ihmiset voisi rakastaa ja säilyttää oman vapautensa, silloin ei myöskään ole mustasukkaisuutta ja sydänsuruja. Mutta jos kunnioitus suhteesta puuttuu, niin se on silloin tuhoon tuomittu ja tulee hyväksikäytetty fiilis.

Olen mies, vähän alle 50, iso ja ilmeisesti ihan siedettävä koska seuratarjouksia yhä vielä tulee kiusaksi asti.

Naimisissa olen ollut reilut kaksikymmentä vuotta. Vaimoni on minulle tärkeintä koko elämässä enkä ujostele missään, kenellekään enkä milloinkaan tunnustaa että rakastan häntä. Siksi ei noihin seuran tarjoajiinkaan ole tarvinnut tarttua. Toivon sen sijaan, että saan elää koko lopun elämäni yhdessä rakastettuni kanssa.

Yhteisiä lapsia meillä ei ole (aiemmista liitoista kyllä), joten se ei ole meitä yhdessä pitänyt. Taloudellisestikaan emme ole riippuvaisia toisistamme. Kiimasta nyt en tiedä muuta kuin että sehän ei tietenkään rakkautta tuota - päinvastainen sen sijaan on hyvinkin totta.

Eiköhän se ole Järki niin, että tämäkin riippuu ihmisistä. Sitä saa mitä tilaa. Jos haluat olla kyyninen etkä usko rakkauteen, sitä ei sinulle myöskään ole tarjolla.

Täytyy sanoa vielä se, että eihän rakkaus tietenkään mitään jatkuvaa autuutta ole. Mutta huonoina päivinä koetan pitää mielessä mitä aikoinaan tuli luvattua: että TAHDON rakastaa häntä.

Herätetään tämä ketju taas, jooò pelkän panon varaan suhteen rakentaminen on mielestäni tyhjän paketin varaan rakentamista vaikka tärkeä pointti se rakastelu onkin. On niin paljon kaikkea hienoa ja auvoista mitä hyvä suhde voi parhaillaan tarjota että suhteen linjalle kallistun ehdottomasti.

Se on vaan niin hiivatin vaikea löytää, pitkät molemminpuoliset kirjoittelut paljastaa jonkin verran mutta kyseenalaiseksi jää miten paljon sitä pelaa tahallisesti tai tahtomattaan, eli olisiko pelkkä tilaisuuteen tarttuminen päivän touhujen ohella toimivampi taktiikka ja tapahtuuko sellaista? Mene ja tiedä.

Niin, olen muuten mies ja uskon että se oikea kyllä löytyy tai sanotaan hän.

Olen Desmond Morrisini lukenut ja Homo sapiensin tyyppiominaisuus on yksiavioisuus erotuksena apinaesi-isiin. Normaaliin ihmislajin käyttäytymiseen kuuluu avioliiton solmiminen (neitsyenä) kullekin heimolle tyypillisin menoin ja että avioliitto on elinikäinen. Monissa kansoissa "pomo"miehillä on täysi oikeus ottaa vaimoja juuri niin monta kuin pystyy kunnolla elättämään. Moniavioisuus niin, että naisella on useita puolisoita on erittäin harvinaista, muistan nähneeni valokuvan tiibetiläisestä naisesta jolla oli 6 - 7 veljestä aviopuolisonaan : )
Länsimaissa kaikki on sekaisin, nuorisolla on tapana menettää neitsyys liian nuorena ja väärälle henkilölle, vääristä syistä. Ja sitten tämä porno jota ei ilmeisesti saisi edes paheksua (koskapa kirkkokin on hipihiljaa).

Tämän kuulin gynekologin luennolla: eräs myyrälaji on muista jyrsijöistä poiketen yksiavioinen. Eli kun myyräuros ja myyränaaras parittelevat, ne leimautuvat sillä tavalla toisiinsa, että ovat pariuskollisia, eli naaras antaa vain tämän yhden uroksen paritella kanssaan. Jos aivoissa sijaitseva oksitosiinireseptori on tuhottu, muuttuu naaraan käytös niin, että se valikoimattomasti antaa minkä uroksen hyvänsä paritella kanssaan.
Oksitosiini on lisääntymis- ja imetystoiminnoista tuttu, nykyään on todettu sitä erittyvän vaikuttavia määriä hellyyden kokemisen aikana, varsinkin naisilla.

Se elämä menee ei naiset ole sen puhtoisempia kuin miehet
siihen tarvitaan aina kaksi ja se toinen vastakainen sukupuoli
on lopulta varsin helppo löytää...

Meikäläisen erosta on nelisen vuotta, täytyy sanoa että uuden kumppanin löytäminen on yllättävän vaikea tikki.

Siitä ei pääse mihinkään että minä olen nelikymppinen, lapsia puoliaikaisesti hoitava, hitaanoloinen, seurallinen, kiltti, kätevä, heikolla viehätysvoimalla siunattu, koulutettu ja hyvin toimeentuleva. Ja todella ruma, mulkun näköinen. Näistä ominaisuuksista kun lähdetään niin ajattelin olevani ihanteellista aviomiesainesta, kohta taas jonkun pehmoisena koti-isänä.

Todellisuus on aivan yllättävästi toinen, vakisuhdetta haluavaa on vaikea löytää ja vakipanoja löytyy. Tähän lienee syynä yksinkertaisesti se, että naisen on helpompi elää yksin, kun vaihtoehtona ei ole kaikkia vaatimuksia täyttävää parisuhdetta. Olen täysin ymmälläni kun illat istutaan yksin mutta puhelimesta löytyy liuta naisia, minun suosituksillani ei VOI käydä näin.

Sleepbuddya pidän sitten minäkin, onpahan joku jolle lähettää tekstareita. Hommassa lämmittää ajatus siitä, että on jollekulle tarpeellinen. Itsellä on alituinen halu ryhtyä vakisuhteeseen mutta en halua ryhtyä säälittäväksi. Tässä sitä varmaan istutaan vielä viisikymppisenä mutta minkäs teet:/

Mm41 kirjoitti:

Meikäläisen erosta on nelisen vuotta, täytyy sanoa että uuden kumppanin löytäminen on yllättävän vaikea tikki.

Siitä ei pääse mihinkään että minä olen nelikymppinen, lapsia puoliaikaisesti hoitava, hitaanoloinen, seurallinen, kiltti, kätevä, heikolla viehätysvoimalla siunattu, koulutettu ja hyvin toimeentuleva. Ja todella ruma, mulkun näköinen. Näistä ominaisuuksista kun lähdetään niin ajattelin olevani ihanteellista aviomiesainesta, kohta taas jonkun pehmoisena koti-isänä.

Todellisuus on aivan yllättävästi toinen, vakisuhdetta haluavaa on vaikea löytää ja vakipanoja löytyy. Tähän lienee syynä yksinkertaisesti se, että naisen on helpompi elää yksin, kun vaihtoehtona ei ole kaikkia vaatimuksia täyttävää parisuhdetta. Olen täysin ymmälläni kun illat istutaan yksin mutta puhelimesta löytyy liuta naisia, minun suosituksillani ei VOI käydä näin.

Sleepbuddya pidän sitten minäkin, onpahan joku jolle lähettää tekstareita. Hommassa lämmittää ajatus siitä, että on jollekulle tarpeellinen. Itsellä on alituinen halu ryhtyä vakisuhteeseen mutta en halua ryhtyä säälittäväksi. Tässä sitä varmaan istutaan vielä viisikymppisenä mutta minkäs teet:/

Lue lisää

Kun tarpeeksi kauan miettii sitä, että seksuaalisesti paras ikä valuu tiimalasissa, kun odottaa sitä "kenties oikeaa", niin vakipano alkaa kuulostaa unelmalle :). Itseasiassa, joku sen kaltainen viritelmäkin oli, mutta loppui olosuhteiden vuoksi. Kenenkään liittoa en kuitenkaan tahdo rikkoa, enkä muutenkaan olla kenenkään välissä, joten jatkan kait hyväksi havaitulla "omin käsin onneen" menetelmällä.

Mm41 kirjoitti:

Meikäläisen erosta on nelisen vuotta, täytyy sanoa että uuden kumppanin löytäminen on yllättävän vaikea tikki.

Siitä ei pääse mihinkään että minä olen nelikymppinen, lapsia puoliaikaisesti hoitava, hitaanoloinen, seurallinen, kiltti, kätevä, heikolla viehätysvoimalla siunattu, koulutettu ja hyvin toimeentuleva. Ja todella ruma, mulkun näköinen. Näistä ominaisuuksista kun lähdetään niin ajattelin olevani ihanteellista aviomiesainesta, kohta taas jonkun pehmoisena koti-isänä.

Todellisuus on aivan yllättävästi toinen, vakisuhdetta haluavaa on vaikea löytää ja vakipanoja löytyy. Tähän lienee syynä yksinkertaisesti se, että naisen on helpompi elää yksin, kun vaihtoehtona ei ole kaikkia vaatimuksia täyttävää parisuhdetta. Olen täysin ymmälläni kun illat istutaan yksin mutta puhelimesta löytyy liuta naisia, minun suosituksillani ei VOI käydä näin.

Sleepbuddya pidän sitten minäkin, onpahan joku jolle lähettää tekstareita. Hommassa lämmittää ajatus siitä, että on jollekulle tarpeellinen. Itsellä on alituinen halu ryhtyä vakisuhteeseen mutta en halua ryhtyä säälittäväksi. Tässä sitä varmaan istutaan vielä viisikymppisenä mutta minkäs teet:/

Lue lisää

Valitettavan totta. Suhteeseen ei olla valmiita.

Tuollaista olen epäillytkin, kun olen ihmetellyt että mikä ihme miehiä riivaa kun halutaan kypsässä 40 iässä pitää kynsin hampain "vapaudesta" kiinni, eli on jo etukäteen päätetty että oikeaan, aitoon, rehelliseen suhteeseen EI aleta. Miehet tuntuvat osaavat säännöstellä tunteitaan ja jos he päättävät että tätä naista en ala rakastamaan, niin päätös pitää.

En minä ala ikäisteni miesten kanssa tuollaista pellesuhdetta pyörittämään. Jos toinen ei halua sitoutua minuun yksinoikeudella, niin olkoon moinen suhde. Olen jo kerran tullut pahemman kerran jätetyksi, enkä halua jännittää jossain hemmetin panokaveruussuhteessa että koska mies löytääkin paremman naisen tilalle ja minullakin pitäisi salamannopeasti olla esittää uusi mies, ettei tarvitse jäädä pekkaa pahemmaksi ja yksinään taas itkemään että toinen löysi TAAS jonkun mutta minä en.

Tuntuisi niin irvokkaaltakin että sitä on kokoajan jonkun kanssa, mutta samaan aikaan pitää silti myös kokoajan etsiä oikeaa kumppania!

sudenmarjatar kirjoitti:

Tuollaista olen epäillytkin, kun olen ihmetellyt että mikä ihme miehiä riivaa kun halutaan kypsässä 40 iässä pitää kynsin hampain "vapaudesta" kiinni, eli on jo etukäteen päätetty että oikeaan, aitoon, rehelliseen suhteeseen EI aleta. Miehet tuntuvat osaavat säännöstellä tunteitaan ja jos he päättävät että tätä naista en ala rakastamaan, niin päätös pitää.

En minä ala ikäisteni miesten kanssa tuollaista pellesuhdetta pyörittämään. Jos toinen ei halua sitoutua minuun yksinoikeudella, niin olkoon moinen suhde. Olen jo kerran tullut pahemman kerran jätetyksi, enkä halua jännittää jossain hemmetin panokaveruussuhteessa että koska mies löytääkin paremman naisen tilalle ja minullakin pitäisi salamannopeasti olla esittää uusi mies, ettei tarvitse jäädä pekkaa pahemmaksi ja yksinään taas itkemään että toinen löysi TAAS jonkun mutta minä en.

Tuntuisi niin irvokkaaltakin että sitä on kokoajan jonkun kanssa, mutta samaan aikaan pitää silti myös kokoajan etsiä oikeaa kumppania!

Lue lisää

Pitkästä aikaa katsoin tätä ketjua ja ilahdutti huomata, että vielä on jatkunut.
Omasta jutustani on sanottava, että viime kesänä alkanut rakkaus jatkuu ja kukoistaa vaikka arkeakin on mukaan tullut. Yhteenmuutosta - jopa niistä yhteisistä kiikustuoleista - on jo sovittu.

Voin myös todeta, että olen ylivoimaisesti parhaassa parisuhteessa kuin koko ikänäni. Kun kaksi aikuista, virheistään oppinutta ihmistä rakastuu siitä parhaimmillaan puuttuu kaikki se epävarmuus ja säätäminen mitä nuorempana oli. Puhutaan avoimesti tehdyt virheet ja viat ja sovitellaan toisiamme yhteen.

Seksi on lopulta aika pieni osa rakkautta ja parisuhdetta, iso osa on huolenpitoa ja välittämistä ja halua tehdä joskus kompromissejakin. Seksi on se osoitus rakkaudesta, ei syy vaikka isosta intohimosta se suhde tietty meilläkin alkoi.

Kun nyt muistelen sinkkuvuosiani tajuan, että olin eron jälkeen pitkään myös itse sitoutumiskyvytön. Silloin tulee keksittyä nopeastikin syitä miksi joku mies ei kelpaa tai käy. Nykyinen mieheni on jotain muuta kuin mitä kuvittelin tai pilvilinnoissani rakentelin, alussa naureskelimmekin että olemme "ihan eri planeetoilta" vaikka lopulta taidamme just samalta ollakin. Minä entinen punkkarityttö en olisi mieheni tapaista juppipoikaa nuorena katsellut, eikä päinvastoin. Onneksi olemme jo aikuisia ja vaatimuksetkin on vähän syvällisempiä. :)

Toivonrikasta kevättä kaikille aikuissinkuille, jos (ja toivottavasti) toivo vielä elää niin kannattaa muistaa, että aito rakkaus ja sitoutuminen myös 40 ikäisenä on ihan mahdollista, joskus jopa yllättävän helppoa.

onnellinen.nyt kirjoitti:

Pitkästä aikaa katsoin tätä ketjua ja ilahdutti huomata, että vielä on jatkunut.
Omasta jutustani on sanottava, että viime kesänä alkanut rakkaus jatkuu ja kukoistaa vaikka arkeakin on mukaan tullut. Yhteenmuutosta - jopa niistä yhteisistä kiikustuoleista - on jo sovittu.

Voin myös todeta, että olen ylivoimaisesti parhaassa parisuhteessa kuin koko ikänäni. Kun kaksi aikuista, virheistään oppinutta ihmistä rakastuu siitä parhaimmillaan puuttuu kaikki se epävarmuus ja säätäminen mitä nuorempana oli. Puhutaan avoimesti tehdyt virheet ja viat ja sovitellaan toisiamme yhteen.

Seksi on lopulta aika pieni osa rakkautta ja parisuhdetta, iso osa on huolenpitoa ja välittämistä ja halua tehdä joskus kompromissejakin. Seksi on se osoitus rakkaudesta, ei syy vaikka isosta intohimosta se suhde tietty meilläkin alkoi.

Kun nyt muistelen sinkkuvuosiani tajuan, että olin eron jälkeen pitkään myös itse sitoutumiskyvytön. Silloin tulee keksittyä nopeastikin syitä miksi joku mies ei kelpaa tai käy. Nykyinen mieheni on jotain muuta kuin mitä kuvittelin tai pilvilinnoissani rakentelin, alussa naureskelimmekin että olemme "ihan eri planeetoilta" vaikka lopulta taidamme just samalta ollakin. Minä entinen punkkarityttö en olisi mieheni tapaista juppipoikaa nuorena katsellut, eikä päinvastoin. Onneksi olemme jo aikuisia ja vaatimuksetkin on vähän syvällisempiä. :)

Toivonrikasta kevättä kaikille aikuissinkuille, jos (ja toivottavasti) toivo vielä elää niin kannattaa muistaa, että aito rakkaus ja sitoutuminen myös 40 ikäisenä on ihan mahdollista, joskus jopa yllättävän helppoa.

Lue lisää

Ihana lukea tuollainen viesti! Oikein paljon onnea teille!!! Ja iihanaa kevättä :-) (karim;-)