Nyt kun aikaa on kulunut

Niin kyllä, ajatukseni ovat muuttuneet "meistä". Olin silloin hauraassa tilassa, lyhyen ajanjakson, ja osuit juuri siihen kohtaan. Ne tunnepyörteet ovat jo kaukainen muisto, ja suhtaudun sen ajan minään suojeluvaistoisen isoveljen tavoin. Se minä silloin oli vähän liian kiltti, otti syykseen asioita, jotka eivät olleet hänen syynsä. Esim. kaikki mitä sanoit ja teit – ei sellaista tarvitse kenenkään kestää. Ja nyt vähän jopa hermostuttaa, miten kaltaisesi aina yrittävät kääriä oman p*rseilynsä johonkin modernin feministin printtihuopaan. Ei siinä ole mitään feminististä, että kohtelee muita kylmästi ja epäempaattisesti. Se on sosiopatiaa (tai mielenterveysongelma), ei arjen politiikkaa.

Mistä päästäänkin siihen, että olet yhtä arpikudosta koko ihminen, tiedän. Et tahallasi. Ehkä teit parhaasi, mutta en silti osaa kunnioittaa. On kuitenkin jotkut standardit sille, miten kypsään ikään ehtineet ja asioista perillä olevat ratkovat asioita. (Lue: ei noin)

Meidän ei kannata olla missään tekemisissä. Et tule ikinä olemaan pahoillasi, sillä näet itsesi uhrina kaikissa tilanteissa. Se pitää sinut turvassa, tutussa asemoinnissa. Hyvä strategia, 2020-luvulla erittäin suosittu.