Palstahäirikökö ilmaantuu varmaan tuotapikaa kommentoimaan:
"Rajat kasvattavat vastuuseen
Teksti: Marita Kokko
Kun lapsella on suojanaan selvät rajat, hän tuntee olevansa turvassa. Lapsen hyvinvointi taas palkitsee kasvattajaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Rauni ja Simo Tukiainen ovat koetelleet kasvatusperiaatteitaan sijaisvanhempina lähes 30 vuotta. He ovat avanneet kotinsa 50 lapselle, joista kuusi on varttunut heidän hoivissaan taaperosta aikuiseksi.
Osalle lapsista Tukiaisten maalaiskoti Lieksassa on tarjonnut ensimmäisen turvan, kun olot omassa kodissa ovat käyneet mahdottomiksi. Joukossa on myös lapsia, jotka ovat viettäneet kesänsä heidän luonaan. Muutamille lapsille Rauni ja Simo ovat olleet tukivanhempina.
"Lyhytaikaisissakin sijoituksissa olemme halunneet pitää lapset luonamme niin pitkään, että löytyy varma sijoituskoti tai he voivat palata omaan kotiinsa. Pahinta lapselle on pompottelu paikasta toiseen."
Tukiaiset luottavat peruskasvatukseen. Jokaisen tulee oppia kantamaan vastuunsa.
"Yhteiskunta tukee ihmisiä jo niin paljon, että se tie on kuljettu loppuun. Nyt ihmisten on aika oppia jälleen elämisen taitoa ja omaa vastuuta."
Työskennellessään nuorena mielisairaalassa Rauni Tukiainen näki alkoholiongelmien ja mielenterveyden menetyksen vaikutukset.
"Näin hädän, joka perheellä on, kun äiti tai isä sairastuu. Päätin, että lapsista huolehtiminen olisi minun tehtäväni, jos se vain on mahdollista. Maatila on antanut hyvät puitteet lasten kasvaa."
Tukiaisilla on yksi biologinen poika, joka nyt jatkaa tilanpitoa. Hänen sisaruksikseen ilmaantui parikymmentä vuotta sitten lyhyessä ajassa kolme siskoa ja kolme veljeä.
"Aina ei ollut aikaa miettiä sijoitusta muutamaa tuntia pidempään. Yhdestä tyttärestämme minulle soitettiin suoraan huostaanottotilanteesta. Meille tyttö tuli heti, kun sosiaaliviranomaiset olivat käyneet vaipanostossa ja ajaneet 100 kilometrin välimatkan."
Lasten ikäerot ovat pienet, joten vilskettä riitti.
"Jossain vaiheessa ovi läppäsi tihiään", Tukiaiset myöntävät.
Perhe pitää yhtä
Sijoitetun lapsen elämän alku on yleensä rosoinen. Arvet vaikeista lapsuuden kokemuksista voivat olla syviä. Simo Tukiaista harmittaa, ettei lainsäädäntömme suojaa tiukemmin esimerkiksi lapsen terveyttä.
"Esimerkiksi alkoholia tai huumeita käyttävä äiti voi pilata tulevan lapsensa elämän. Kannatan jopa pakollista vieroitushoitoa äideille, jotka odottavat lasta", hän sanoo lujasti.
Tukiaiset ovat onnistuneet kasvattamaan lapsensa vastuunsa tunteviksi kansalaisiksi. Tyttäristä vanhin valmistelee graduaan sosiaalityöstä. Toinen on vastikään kirjoittanut ylioppilaaksi. Kehitysvammainen tytär opiskelee kohti ammattia ja opettelee itsenäistä asumista, kuten hänen biologinen nuorempi veljensäkin, joka oli jo pienenä Tukiaisilla, mutta siirtyi sitten uuteen kotiin Ilomantsiin. Uuden perheen voimien loputtua poika palasi kotiin Lieksaan. Ylioppilaaksi vastikään kirjoittanut poika opiskelee ravintola-alaa ammattikorkeakoulussa. Kolmas poika on valmistumassa datanomiksi.
"Lapset ovat jo isoja, mutta kyllä he meillä vielä pyörivät ympärillä. Periaatteemme on, että yhtään lasta, joka perheeseemme tulee, ei jätetä välille. Olemme heitä varten niin kauan kuin he meitä tarvitsevat, sillä meidän lapsiammehan he ovat kaikki."
Joustoa jälkihoitoon
Tukiaiset ovat saaneet pitää lastensa puolia, sillä kunnat hoitavat vastuunsa sijoitetuista lapsista kirjavasti. Rauni Tukiainen on käynyt menestyksellistä paperisotaa esimerkiksi lapsen oikeudesta lukio-opintoihin.
"Kuntien velvollisuudet sijoituslapsiaan kohtaan tulisi yhtenäistää. Koska osa kunnista luistaa vastuustaan, ovat perhehoitajat työssään eri lähtöviivoilla. Kunnille perhehoito on kuitenkin ylivoimaisesti halvin ja lapsille inhimillisin hoitomuoto", Rauni Tukiainen painottaa.
Sijoitetun lapsen varttuminen aikuisuuteen vaatii enemmän kuin kotonaan kasvavan. Lapsen täyttäessä 18 vuotta huostaanotto purkautuu. Sijoittavan kunnan tulee kuitenkin jatkaa hänen tukemistaan itsenäistymisessä ja opiskelussa, kunnes nuori täyttää 21. Mutta 21-vuotiaskaan, joka on kokenut paljon, ei välttämättä pysty aikuisuuteen tukematta. Siksi jälkihoitovaiheesta tulisi tehdä yksilöllinen.
"Näille lapsille on jäänyt varhaislapsuuteen monta kehitysaukkoa. Heille tulee murrosiän jälkeen myös vaihe, jossa he etsivät juuriaan. Se on monelle nuorelle paljon rankempi kuin murrosikä. Juurien haku hidastaa maailmaan joutumista", Tukiaiset muistuttavat.
Vaikka jokaiselle lapselle on alusta alkaen selvää, että heillä on oma biologinen taustansa, ei juurien haku ole aina yksinkertaista. Siksi Rauni Tukiainen toivoo, että jokaisen sijoitetun lapsen elämänpiiriin jäisi omaa sukua. Jollei vanhempia, niin mummo, pappa, setä tai täti.
Polemiikki 1/2004 "
"Rajat kasvattavat vastuuseen
Teksti: Marita Kokko
Kun lapsella on suojanaan selvät rajat, hän tuntee olevansa turvassa. Lapsen hyvinvointi taas palkitsee kasvattajaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Rauni ja Simo Tukiainen ovat koetelleet kasvatusperiaatteitaan sijaisvanhempina lähes 30 vuotta. He ovat avanneet kotinsa 50 lapselle, joista kuusi on varttunut heidän hoivissaan taaperosta aikuiseksi.
Osalle lapsista Tukiaisten maalaiskoti Lieksassa on tarjonnut ensimmäisen turvan, kun olot omassa kodissa ovat käyneet mahdottomiksi. Joukossa on myös lapsia, jotka ovat viettäneet kesänsä heidän luonaan. Muutamille lapsille Rauni ja Simo ovat olleet tukivanhempina.
"Lyhytaikaisissakin sijoituksissa olemme halunneet pitää lapset luonamme niin pitkään, että löytyy varma sijoituskoti tai he voivat palata omaan kotiinsa. Pahinta lapselle on pompottelu paikasta toiseen."
Tukiaiset luottavat peruskasvatukseen. Jokaisen tulee oppia kantamaan vastuunsa.
"Yhteiskunta tukee ihmisiä jo niin paljon, että se tie on kuljettu loppuun. Nyt ihmisten on aika oppia jälleen elämisen taitoa ja omaa vastuuta."
Työskennellessään nuorena mielisairaalassa Rauni Tukiainen näki alkoholiongelmien ja mielenterveyden menetyksen vaikutukset.
"Näin hädän, joka perheellä on, kun äiti tai isä sairastuu. Päätin, että lapsista huolehtiminen olisi minun tehtäväni, jos se vain on mahdollista. Maatila on antanut hyvät puitteet lasten kasvaa."
Tukiaisilla on yksi biologinen poika, joka nyt jatkaa tilanpitoa. Hänen sisaruksikseen ilmaantui parikymmentä vuotta sitten lyhyessä ajassa kolme siskoa ja kolme veljeä.
"Aina ei ollut aikaa miettiä sijoitusta muutamaa tuntia pidempään. Yhdestä tyttärestämme minulle soitettiin suoraan huostaanottotilanteesta. Meille tyttö tuli heti, kun sosiaaliviranomaiset olivat käyneet vaipanostossa ja ajaneet 100 kilometrin välimatkan."
Lasten ikäerot ovat pienet, joten vilskettä riitti.
"Jossain vaiheessa ovi läppäsi tihiään", Tukiaiset myöntävät.
Perhe pitää yhtä
Sijoitetun lapsen elämän alku on yleensä rosoinen. Arvet vaikeista lapsuuden kokemuksista voivat olla syviä. Simo Tukiaista harmittaa, ettei lainsäädäntömme suojaa tiukemmin esimerkiksi lapsen terveyttä.
"Esimerkiksi alkoholia tai huumeita käyttävä äiti voi pilata tulevan lapsensa elämän. Kannatan jopa pakollista vieroitushoitoa äideille, jotka odottavat lasta", hän sanoo lujasti.
Tukiaiset ovat onnistuneet kasvattamaan lapsensa vastuunsa tunteviksi kansalaisiksi. Tyttäristä vanhin valmistelee graduaan sosiaalityöstä. Toinen on vastikään kirjoittanut ylioppilaaksi. Kehitysvammainen tytär opiskelee kohti ammattia ja opettelee itsenäistä asumista, kuten hänen biologinen nuorempi veljensäkin, joka oli jo pienenä Tukiaisilla, mutta siirtyi sitten uuteen kotiin Ilomantsiin. Uuden perheen voimien loputtua poika palasi kotiin Lieksaan. Ylioppilaaksi vastikään kirjoittanut poika opiskelee ravintola-alaa ammattikorkeakoulussa. Kolmas poika on valmistumassa datanomiksi.
"Lapset ovat jo isoja, mutta kyllä he meillä vielä pyörivät ympärillä. Periaatteemme on, että yhtään lasta, joka perheeseemme tulee, ei jätetä välille. Olemme heitä varten niin kauan kuin he meitä tarvitsevat, sillä meidän lapsiammehan he ovat kaikki."
Joustoa jälkihoitoon
Tukiaiset ovat saaneet pitää lastensa puolia, sillä kunnat hoitavat vastuunsa sijoitetuista lapsista kirjavasti. Rauni Tukiainen on käynyt menestyksellistä paperisotaa esimerkiksi lapsen oikeudesta lukio-opintoihin.
"Kuntien velvollisuudet sijoituslapsiaan kohtaan tulisi yhtenäistää. Koska osa kunnista luistaa vastuustaan, ovat perhehoitajat työssään eri lähtöviivoilla. Kunnille perhehoito on kuitenkin ylivoimaisesti halvin ja lapsille inhimillisin hoitomuoto", Rauni Tukiainen painottaa.
Sijoitetun lapsen varttuminen aikuisuuteen vaatii enemmän kuin kotonaan kasvavan. Lapsen täyttäessä 18 vuotta huostaanotto purkautuu. Sijoittavan kunnan tulee kuitenkin jatkaa hänen tukemistaan itsenäistymisessä ja opiskelussa, kunnes nuori täyttää 21. Mutta 21-vuotiaskaan, joka on kokenut paljon, ei välttämättä pysty aikuisuuteen tukematta. Siksi jälkihoitovaiheesta tulisi tehdä yksilöllinen.
"Näille lapsille on jäänyt varhaislapsuuteen monta kehitysaukkoa. Heille tulee murrosiän jälkeen myös vaihe, jossa he etsivät juuriaan. Se on monelle nuorelle paljon rankempi kuin murrosikä. Juurien haku hidastaa maailmaan joutumista", Tukiaiset muistuttavat.
Vaikka jokaiselle lapselle on alusta alkaen selvää, että heillä on oma biologinen taustansa, ei juurien haku ole aina yksinkertaista. Siksi Rauni Tukiainen toivoo, että jokaisen sijoitetun lapsen elämänpiiriin jäisi omaa sukua. Jollei vanhempia, niin mummo, pappa, setä tai täti.
Polemiikki 1/2004 "
Vastaukset 34
Vanhimmat
myös alempana palstoilla oleviin kirjoituksiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000009382221
"Yhteiskunta tukee perheitä jo niin paljon, että se tie on kuljettu loppuun. Nyt ihmisten on aika oppia jälleen elämisen taitoa ja omaa vastuuta."
Kai sitten olen palstahäirikkö, mutta meidän sossut ovat kyynisesti todenneet, että yhteiskunta nimenomaan on ottanut ja ottamassa entisestään pennosia perheen perushyvinvoinnista.
Lastensuojelutyöntekijöiltä viedään mahdollisuus vaikuttaa hoidettavan perheen hyvään oloon ja sitä kautta vanhempien onneen ja siis lasten turvallisuuden kokemiseen.
Ja aina on uusia perheitä, jotka tarvitsevat kokemuksen siitä, että heistä välitetään. Sosiaalitoimella on tässä oleellinen tehtävä. Että kun on huono taloudellinen tilanne, se on vain maallista eikä syy esim tappaa perhettä, heti tai henkisesti.
Yhteiskunnan tukea tarvitaan eikä ketään saa jättää heitteille.
tarina.On monia tarinoita,toiset onnistuneita,toiset ei.On myös sijaisperheitä joista lapset otettu pois,koska sijaisvanhemmat sopimattomia vanhemmiksi.
Ehkä siksi tämä perhe, koska Tukiaiset ovat saaneet presidentin myöntämän Arjen turvaaja -palkinnon. Heidän lisäkseen palkinnon sai toinen sijaisperhe, joka on hoitanut kehitysvammaisia lapsia. Palkinto myönnettiin silloin ensimmäisen kerran.
Se on Tukiaisten oma näkemys, esimerkiksi ihmetyttää mitä ihmeen erillistä paperisotaa tarvitaan jos lapsi haluaa lukioon. Varauksella suhtaudun siksikin, kun kirjoituksessa omivat lapsia omikseen, itse rouva synnyttänyt vain yhden. Varauksella myös ammattinsa mielisairaanhoitaja, sellaiseen ammattiin hakeutuu yleensä sellainen henkilö jolla taustalla omat syvät haavat.
kun olet niin yksinkertainen ettet mitään mistään ymmärrä.
Pienet ympyrät ja silleen...?
ihmettelen?Kun alkavat omimaan lapsia,olisivat adoptoineet.
vähemmän,kun tuollaisia halventavia kommentteja heittelet.Sinulle samalla tavalla takaisin:olet idiootti oikein sijaisvanhemman irvikuva.
kutsu,kun kaikenpäivää koneella istut irvailemassa?
kuka on sanonut, että olisin muka sijaisvanhempi??
Hah, yksinkertaisuus kukassaan.
työtön bioäiti-sosiaalipummi
taas itsellesi
Esimerkillisiä sijaisvanhempia täällä kirjoittelevat neroja mielipiteitään.Aivan ihastella täytyy noin esimerkillisiä sijaisvanhempia.Erinomaisia esimerkkejä lapsille?
samallalailla te sijarit kaikki kirjoitatte.
tautofonia saman tai samanlaisten sanojen (häiritsevä) toistuminen lähekkäin ¶
mielenterveys potilas.
minun kirjoitukseni.
Tapelkaa sijarit keskenänne.
Ei niin, koska se on minun kirjoitukseni. Kovin hän riemastui ja haukkui minut yksinkertaiseksi ja ympyräni pieniksi kirjoitukseni johdosta.
En löytänyt sivistyssanakirjasta mainitsemaasi häiritsevää-sanaa asiayhteydessä ollenkaan. Tautologia kuitenkin mainitsee "saman seikan tai sanan tarpeettomasta toistamisesta".
Kirjoittaja ei mielestäni tarpeettomasti toistanutkaan, jos sitä nyt ajat takaa, saattoiko tehostaa kirjoitustaan. Joka tapauksessa hän onnistui tavoitteessaan, sijaistenhan tulisi olla hyvänä esimerkkinä sijoitetuille lapsille niinkuin me bioäiditkin olemme olleet näille lapsille, ennenkuin paha sossu on siirtänyt heidät kykenemättömille ja hedelmättömille sijareille.
eli tuon filosofian mukaan kirurgiksi ajautuvat kaikki sellaiset, jotka ovat lapsena leikanneet sormeensa.
päätelmäsi.
Mielisairaanhoitajaksi valikoituu hyvähermoisia ja tasapainoisia aikuisia. Pääsykokeet yleensä takaavat sen.
Voihan olla, että tasapaino on saavutettu omien ongelmien voittamisen kautta, jolloin empatia on myös erityisen hyvässä kunnossa.
Syviä haavoja on varmaan monella, mutta keinot niiden parantamiseen vaihtelevat. Johtaako ongelmanratkaisut kypsään aikuisuuteen vai johonkin muuhun, se on ihmisestä ja joskus myös - valitettavasti - sattumasta kiinni.
Naapurin rouva on mielisairaanhoitaja, tekee sitä työtä sairaalan osastolla. Huutaa ja läpsii lapsiaan pihalla, hermot on sillä riekaleina. Toinen naapuri on sitä mieltä, että kireys johtuu siitä kun tekee sellaista työtä. Tasapainoinen se ihminen ei kuitenkaan ole.
Olen kuullut eräältä vajaamielishoitajalta, että mielisairaanhoitajat napsivat sieltä työpaikkansa lääkekaapista niitä lääkkeitä omaankin suuhunsa ja ovat yhtä sekaisin kuin potilaat.
se työ sopisi sitten erinomaiseti. Oisko se lääkekaappi noin vaan auki?
No sinulta tuo vain kai olettamus toivon että voit siit hyvin
hoitajilla on lääkekaapin avain,annostelevat lääkkeet potilaille.Ei riipu ammatista,onhan lääkäreitäkin psykiatrisessa hoidossa.
Kaikenlaisia ihmisiä ja erilaisia ongelmia mahtuu varmaan joka ammattiryhmään. Ihan yksittäisestä tapauksesta ei kannata yleistää koko ammattikunnan mielenterveyden tilaa.
sijaisperheen kertomus.Ei maailmoja kattava totuus.Jokainen huostaanotto on erilainen,samoin kuin sijaispaikka,ja biovanhemmat.Eipä sijoituksetkaan kaikki onnistuneita ole.Osa huostaanotoista puretaan,ja lapsi palaa kotiinsa.On myöskin sijaisperheitä joilta lapset otetaan pois,koska eivät sovellu vanhemmiksi.
että kyseessä on muu kuin esimerkki yhdestä sijaisperheestä...
VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS.
sijaisperheestä,kuvitteletko sinä että kaikki sijaisperheet olisivat onnistuneet,ja sinun käsityksesi mukaan vain yksi olisi epäonnistunut.Sinun sanoin VOI PYHÄ YKSINKERTAISUUS.
olet oikeasti ihan tyhmä; ei kukaan pysty noin onnistuneesti teeskentelemään.
Uskottava se on.
Todella ihanaa lukea näitä onnistuneita tarinoita. Luo itselle uskoa, että oikealla asialla ollaan.
Tykkään näistä ja luen lehdistäkin näitä sijaisperhe juttuja. Lisää kiitos!
tarinoita piisaa yläpuolella.