Nuorempana elin jossain vaiheessa aikaa, jolloin jotkut asiat vaivasivat ja näistä vaivaavista asioista piti aina "vapautua" kysymällä vanhemmilta, että "tarviiko mun miettiä sellaista, tarviiko vaivata?" Tämä oli siis joskus ala-asteella. Se jäi pois kokonaan, kunnes mieleeni pamahti toissapäivänä eräs asia, joka mieltäni kovasti vaivasi nuorempana ja luulin sen jo käsitelleeni selväksi.
Nyt tämä ajatus on mielessäni koko ajan ja mitä enemmän sitä pohdin, niin sen surrealistisemmaksi se muuttuu. Saa siis aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Samalla kasvaa tietenkin ahdistus asiaa kohtaan, koska en pysty millään muistamaan miten asia mahtoikaan muinoin ala-aste aikana tapahtuneena olla?
Tämä tunne ahdistaa suunnattomasti ja tässä alkaa jo epäilemään omaa mielenterveyttään, että miksi mulle tulee tuollaisia ajatuksia mieleen?
Lapsuus ollut loistava rakastavien vanhempien ympäröimänä ja syksyllä aloitan yliopisto-opinnot pitkän lukurupeaman päätteeksi.
Ei vaan millään jaksaisi kantaa jotain ala-aste aikaisia asioita mielessä ja hölmönä niitä vielä mielessä suurentaen. :(
Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi sanoa mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys?
Kiitos.
Nyt tämä ajatus on mielessäni koko ajan ja mitä enemmän sitä pohdin, niin sen surrealistisemmaksi se muuttuu. Saa siis aivan kohtuuttomat mittasuhteet. Samalla kasvaa tietenkin ahdistus asiaa kohtaan, koska en pysty millään muistamaan miten asia mahtoikaan muinoin ala-aste aikana tapahtuneena olla?
Tämä tunne ahdistaa suunnattomasti ja tässä alkaa jo epäilemään omaa mielenterveyttään, että miksi mulle tulee tuollaisia ajatuksia mieleen?
Lapsuus ollut loistava rakastavien vanhempien ympäröimänä ja syksyllä aloitan yliopisto-opinnot pitkän lukurupeaman päätteeksi.
Ei vaan millään jaksaisi kantaa jotain ala-aste aikaisia asioita mielessä ja hölmönä niitä vielä mielessä suurentaen. :(
Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi sanoa mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys?
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
scientologia-kskukseen
n. 5 minuutissa koko juttu saattaa olla ratkaistu- ja ei maksa mitään.
________________
Unohda psykologiset selitykset- ne on huuhaata ja voivat olla vain haitaksi.ne todella voivat sekoittaa ajatuksesi, ja ssada sinut tuntemaan itsesi hulluksi, ja samalla rahastavat sinut reseptien kanssa joillain huumepilllerikaupoillaan kuiviin ja voivat pahimmassa tapauksessa passittaa sinut pakkohoitoon , jossa voi hyvinkin nopeasti henkikulta olla vaarassa, jo esim. sähköshokkien takia.
mene vieraileen scientologia-keskukseen
n. 5 minuutissa koko juttu saattaa olla ratkaistu- ja ei maksa
mitään.
________________
Unohda psykologiset selitykset- ne on huuhaata ja voivat olla vain
haitaksi.ne todella voivat sekoittaa ajatuksesi, ja ssada sinut
tuntemaan itsesi hulluksi, ja samalla rahastavat sinut reseptien
kanssa joillain huumepilllerikaupoillaan kuiviin ja voivat
pahimmassa tapauksessa passittaa sinut pakkohoitoon , jossa voi
hyvinkin nopeasti henkikulta olla vaarassa, jo esim. sähköshokkien
takia.
mene vieraileen scientologia-keskukseen
n. 5 minuutissa koko juttu saattaa olla ratkaistu- ja ei maksa
mitään.
________________
Unohda psykologiset selitykset- ne on huuhaata ja voivat olla vain
haitaksi.ne todella voivat sekoittaa ajatuksesi, ja saada sinut
tuntemaan itsesi hulluksi, ja samalla rahastavat sinut reseptien
kanssa joillain huumepilllerikaupoillaan kuiviin ja voivat
pahimmassa tapauksessa passittaa sinut pakkohoitoon , jossa voi
hyvinkin nopeasti henkikulta olla vaarassa, jo esim. sähköshokkien
takia.
Minulla on samantapaista ongelmaa aika ajoin. Liika miettiminen kasvattaa ongelmaa hurjiin mittoihin. Itse alan kysymään toisten mielipiteitä ja olen saanut hyviä asiallisia vastauksia. Kun useamman kanssa keskustelee niin jollain on justiin se ajatus jolla ongelma ratkeaa. Näin se on minulla mennyt. Liika miettiminen on pahasta.
Minulla on myös samanlaista. Asia on pieni, mutta sen takia oloni on sietämätön. En usko että tämä menee koskaan pois. Asiasta on mahdotonta puhua.