Onko kellään ongelmia puhua omaa muretta vieraalla paikkakunnalla? Olen asunut jo yli neljä vuotta eripaikkakunnalla ja murteen puhuminen on joskus aika "outoa", varsinkin uusissa tilanteissa. Tietysti puheeni on osittain muuttunut, mut tietyt perusjutut kyl säilyy. En siis osaa muuta, ei mä-sä kieli ole minua, en osaa...
Murteeni on osa persoonallisuuttani, mut aina on sellainen tunne, et joku ei tykkää siitä kun viäntelen ja kiäntelen. Onko näin? Tuntuuko teistä jotenkin oudolta kun toinen puhuu eri murretta? Joskus olen miettinyt jopa sitä, että kuinka joku edes haluaa seurustella kanssani murteeni vuoksi (olenko naurettava?!).
Tiedän, et ratkaisu olisi siinä, et muuttaisin takaisin kotiseudulleni, mut aina sekään ei ole mahdollista. Tavallaan sitä murrettaan ei haluais tuoda esiin, mut ei voi muuta. Sitäkun on tämmöinen ujo muutenkin.
Ja olen huomannut, et monet ovat muuttaneet puheensa, tosi äkkiä, minusta se on outoa. Häviääkö se muka itsestään, se oma murre ja milloin? Minulla ei ainkaan tunnu häviävän.
Kommentoikaa, pliis
Murteeni on osa persoonallisuuttani, mut aina on sellainen tunne, et joku ei tykkää siitä kun viäntelen ja kiäntelen. Onko näin? Tuntuuko teistä jotenkin oudolta kun toinen puhuu eri murretta? Joskus olen miettinyt jopa sitä, että kuinka joku edes haluaa seurustella kanssani murteeni vuoksi (olenko naurettava?!).
Tiedän, et ratkaisu olisi siinä, et muuttaisin takaisin kotiseudulleni, mut aina sekään ei ole mahdollista. Tavallaan sitä murrettaan ei haluais tuoda esiin, mut ei voi muuta. Sitäkun on tämmöinen ujo muutenkin.
Ja olen huomannut, et monet ovat muuttaneet puheensa, tosi äkkiä, minusta se on outoa. Häviääkö se muka itsestään, se oma murre ja milloin? Minulla ei ainkaan tunnu häviävän.
Kommentoikaa, pliis
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä olen vain ylpeä itämurteestani, joka poikkeaa huomattavasti täkäläisten puheesta. Usein kummalliset sanontani ja oudot sanat herättävät kyllä hilpeyttä ihmisissä, mutta eipä haittaa. Sitten nauretaan ja pitää vaan selittää yleiskielisesti, että mitä sitä tulikaan pajatettua. Toivon hartaasti, ettei murteeni katoaisi opiskeluvuosien aikana. Haluaisin valmistuttuani muuttaa takaisin Itä-Suomeen.
Olen toki ylpeä! Eikä minulla tänne tullessa moista ongelmaa ollut.. nyt puheeseen kiinnitän itsekin jo huomiota, kohta en uskalla sanoa sanaakaan..
Pahimmat tilanteet on, esim. jos pitää suurelle joukolle tuntemattomia sanoa jotain, esim. luokkatilanne.
Minullakin on vahva murre, enkä ole oppinut/opetellut siitä pois, vaikka aikoinaan koulussa viestinnän opettaja asiasta esitelmää pitäessäni huomauttelikin. Idästä päin olen siis minäkin kotoisin.
Nyt kun asun pääkaupunkiseudulla, ei kukaan ole asiasta ainakaan negatiiviseen sävyyn maininnut. Ja hyvin tuntuvat kaikki puhettani ymmärtävänkin. Itse asiassa etelässä asuu paljon porukkaa, joiden juuret ovat jossain muualla Suomessa. Joskus käy niin, että kun omaa murrettani puhun, alkaa se toinenkin tyyppi kohta viäntää.
Kyllä on orpo olo, jos yrittää jollain muulla tyylillä puhua. Puhekin kuulostaa niin omituiselta, että sitä ei melkein itsekään ymmärrä. Kaikki sanat kun eivät kovin oikeaoppisesti suostu suussani taipumaan. Niinpä olen suosiolla viime aikoina puhunut omaa murrettani.
Aika jännä, jos viestinnän ope on huomautellut...eihän siinä murteessa mitään pahaa ole, tietääkseni. Ymmärrän jos kirjakieltä puhuu esim. kun pitää esitelmää, mut se, et vaihetaan se oma murre niin äkkiä paikalliseen puhetyyliin ärsyttää. Tiedän monta, jotka ovat samaltasuunnalta kotoisin kun minä (Itä-Suomesta) ja niin vain vetelevät menemään jotain "yleiskieltä". Sit sitä vaan itse jatkaa murrettaan, enkä todellakaa tahallani tai ylpeilläkseni. Se on vain osa minua! Kyllähän se kieli tietysti muuttuu, jonkin verran, mutta mielestäni murre on kieli, jonka on oppinut ja se tulee aina näkymään puheessa, halusipa sitten tai ei.
Olet oikeassa, ehkä minunkin vain täytyy jatkaa entiseen malliin, välittämättä muista...Jos joku ei tykkää, olkoon tykkäämättä. Helpompaahan se olisi, jos olisi edes hitusen parempi itsetunto!
Mulla on ihan sama juttu! Oon Joensuusta ja oon muutenki tosi ujo, sit kun muutin Helsinkiin 4 vuotta sitten, ujouteni on pahentunut ja voisin sanoa myöski itsetuntoni. En vain kehtaa viänttää, ja tiiän et se on tosi tyhmää kun ei uskalla puhua omalla murteella mut en voi sille mitään! En puhu sit mitään, koska jos puhun, puhun mie-sie murteella ja jotenkin häpeilen sitä.... sit heti tulee hirmu kotoisa olo jos joku uus työkaveri osoittautuukin savolaiseks ym.! Kärsin tästä koska oon joka viikonloppu eri duunipaikassa töissä ja aina joudun tapaamaan uusia ihmisiä, joiden kanssa en osaa puhua...:( ja stadin murrettahan en puhu!
On tavallaan positiivista kuulla, et en ole yksin. Mutta miten tästä selviää, ku ei osaa puhua???