Täytän pian 30 ja en oikein tiedä, miten tämä asia pitäisi ottaa vastaa. Minulla on varmasti jonkin asteinen kriisi. Tuntuu, että en ole vielä kolmeakymmentä. Edelleen kiinnostaa samat asiat, mitä nuorempana. Eiks kolmekymppisen pitäis olla jo aikuinen, jolla on elämän suunta selvillä?
Tulevaisuus pelottaa. Ajatellaan että kolmekymppisenä ollaan aikuisia, mutta en tiedä, olenko valmis vielä ottamaan sitä vastuuta mitä yleensä ajatellaan kolmikymppisen kantavan. Tuntuu että tuleva tasaluku on virstanpylväs, jonka jälkeen mennään vain kohti hautaa. Tiedän, että tämä ei ole totta, mutta tällä hetkellä vain tuntuu siltä. Minua jännittää ja pelottaa täyttää tuo maaginen ikä.
Miten te olette kokeneet täyttäessänne kolmekymmentä? Miten selvisitte omasta kriisistä, vai oliko sellaista ollenkaan?
Kiitos
Tulevaisuus pelottaa. Ajatellaan että kolmekymppisenä ollaan aikuisia, mutta en tiedä, olenko valmis vielä ottamaan sitä vastuuta mitä yleensä ajatellaan kolmikymppisen kantavan. Tuntuu että tuleva tasaluku on virstanpylväs, jonka jälkeen mennään vain kohti hautaa. Tiedän, että tämä ei ole totta, mutta tällä hetkellä vain tuntuu siltä. Minua jännittää ja pelottaa täyttää tuo maaginen ikä.
Miten te olette kokeneet täyttäessänne kolmekymmentä? Miten selvisitte omasta kriisistä, vai oliko sellaista ollenkaan?
Kiitos
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mua ei henk.koht. hetkauta laisinkaan tuo "maaginen" 30 :)
Tosin siihen on vielä kotva mutta en ota siitä mitään paineita....koska ikää tulee kaikille kuitenkin lisää ja ne joiden kanssa liikun vanhenee myös ;)
Ja mitä siihen tulee että sitten pitäis olla jotenkin "aikuismaisempi" niin höpönlöpöt ;D en mä ainakaan koe että mun sitte tartteis hommata kiristävää pipoa ja ruveta nipottamaan joka asiasta :/
Ei sovi jotenkin mun tyyliin/ajattelumaailmaan :)
Mä aion ottaa elämän yhtä rennosti olen sitte 30 tai 60 ja nipotan vasta kun rupee "luonnostaan" pipo kiristää kupolia ;))enkä tosiaan muiden odotusten mukaisesti rupea elämään (viittaan ikäsidonnaiseen käyttäytymiseen) mutta ikiteiniä minusta ei saa tekemälläkään :DD (se se vielä puuttuis) :D
Joten toivotan sulle hauskaa kesää ja ota sinäkin rennosti ...niin minäkin teen :)
Hei vaan.
Itsellä oli tuo elämänvaihe jokunen vuosi sitten, mutta eipä silloin ollut kauheita paineita. Nyt kun olen 36v, niin on lähestyvä 40 haamuraja ruvennut jotenkin askarruttamaan, ehkä siksi kun ei vielä ole omaa perhettä, jonka takia kannattaa sinnitellä sinne harmaantuviin päiviin - jossain kaukana kuitenkin.
Aikansa kutakin. Kannattaisi varmaan jossain vaiheessa ruveta ajattelemaan terveellisempiä elintapoja ja vähemmän viinan kanssa lotraamista, mikäli semmoisia "ongelmia" on ollut.
En ole kuitenkaan ajatellut koskaan käyttäytyväni miten jonkun tietyn ikäisen tulee käyttäytyä. Ja yleensä minua luullaan jotain viitisen vuotta nuoremmaksi kuin olen. Jotain tavoitteita kannattaa elämässä pitää, että mielekkyys säilyy.
Älä ota turhia paineita. Kyllä se siitä.