että käydessäni kylässä sukulaisen luona hän laittaa aina jotain vanhaa tarjolle vaikka varaa on.Mistä tämä johtuu,vaikka kaupassa olisi käyty,hän etsii kaapista kaikki vanhentuneet ruuat ja säästää uudet taas vanhenemaan.Ymmärrän kyllä että ruokaa ei saa törsätä.Ei millään pahalla mutta iän mukana vaan piirre lisääntyy.
olen huomannut
pula-aikako mielessä
161071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sota-aikana oli kaikesta pulaa. Jos kaupasta sai jotakin tarpeellista, sitä piti ostaa varastoon niin paljon kuin kauppias antoi.
Kun tavaraa sitten alkoi saada sodan päätyttyä, hamstraustauti saattoi jäädä päälle ja ostettiin varastoon. Emmekähän me ikäihmiset edelleenkään voi haaskata ruokaa. Lautanen on syötävä aina tyhjäksi ja ruoat on kulutettava vanhimmasta alkaen.
Minusta tuntuu, että moinen ensin kaiken vanhan käyttäminen ja uuden vanhentumaan jättäminen on ikäänkuin traditio tässä maassa.
Meidän ikäiset vielä muistavat sen varsin vaatimattoman elintason sodan jälkeen. Kai siinä joillakin on jäänyt hihna päälle :)
Kai minullakin on samaa vikaa: ostan tuoretta leipää vasta, kun vanha on syöty. Onneksi säilytystilat ovat nykyisin niin huonoja, että vanha leipä homehtuu, ja sitten on lupa ostaa tuoretta.
PS: Apropos säilytys. Vasta aikuisiällä minulle selvisi, että porkkanatkin voivat mädäntyä, kun niitä ruvettiin myymään muovipusseissa. En ollut lapsena milloinkaan nähnyt mädäntynyttä porkkanaa, kun ne säilytyttiin kellarissa. Saattoivathan ne nahistua, mutta eivät milloinkaan mädäntyneet.
hyvin, jos poistaa ne muovipussista ja leikkaa
porkkanasta naatin tähteet kokonaan pois.
Senjälkeen säilytys vihanneslaatikossa talous-
paperin päällä.
Talouspaperi imee hyvin
kosteuden ja porkkanat säilyvät jos kuinka kauan.
Voi olla, että olet jo keksinyt oman tapasi
säilyttää, mutta kerronpahan kuitenkin.
Mitä tuohon vanhaan tarjottavaan tulee, niin
meidän ikäluokalla taitaa olla syvään juurtunut
ajatus, että ruokaa pitää kunnioittaa. Mitään
ei saa heittää pois.
Kyllä minä kuitenkin vieraille koetan mahdolli-
simman tuoretta ja hyvää tarjota.
Itse voin vähän vanhempaakin syödä, mutta en tietenkään pilaantunutta.
joka pakataan leipomossa lämpimänä muovipussiin homehtuu tosi äkkiä. Paitsi ne leivät (esim. paahtoleivät) joihin on käytetty säilöntäaineita säilyvätkin sitten viikkotolkulla! Olen ratkaissut asian niin (syön leipää vain muutaman viipaleen päivässä)että, ostettuani leivän pakastan päiväannoksen verran viipaleina, sulatan aamulla syötävät viipaleet leivänpaahtimessa. Loput jätän pakastepussiin (suljettuun) itsekseen sulamaan jääkaappiin ja käytän sitten tarvittaessa päivän aikana. Ruisleivän (pienen) säilytän muovipussissaan jääkaapissa, ei ole homehtunut.
tuo vihjeesi porkkanoiden säilyttämiseksi. Kiitos!
Vierasvaraa, tuoretta tarjottavaa, minäkin yritän pitää. Karjalaisista sukujuurista kai johtuu, että aina pitää olla tarjolla enemmän kuin yhtä sorttia (tosin ei enää seitsemää!) ja siinä sitten ongelmaa kun pitää itse syödä pois vanhentumasta! Onneksi nykyisin voi pakastimessa pitää "raakapakastettua pullaa" ja siitä saa kätevästi tarjottavaa yllätysvieraillekin. Ja on juuri leivottua lämmintä pullaa, tuoksuvaa että vesi kielelle herahtaa!
Ehkäpä hänkään ei saa ruokiaan mistään ilmaiseksi. Sen takia hän niitä kuluttaa vanhimmasta päästä. Muuten ne mätäntyvät ja ne pitää panna bioroskikseen.
Kyllä omat vanhemmat sota-aikana ja sen jälkeenkin opettivat kunnioittamaan ruokaa. Ruisleipääkään ei saanut laittaa nurin päin pöydälle, ettei leipä loppuisi. Ruoan (paitsi pilaantuneen) pois heittäminen oli synti. Lautanen piti syödä puhtaaksi, eli piti ottaa vain sen verran mitä jaksoi syödä. Mitähän tuumaisivat TV:n ohjelmista, jossa ruokaa heitellään ja sotketaan.
Pakastin on mainio kapistus. Mutta en ymmärrä, vaikkei enää ole sitä viisihenkistä perhettä ruokittavana, niin aina minun pakastimeni on liian täynnä ruokaa.
ruokaa pitää kunnioittaa on ihmisen terveys tärkeintä.Pilaantuneesta ruuasta voi saada ruokamyrkytyksen!
on yksi, melkein ainut keino tasapainottaa taloutta.
Vaatekulut toinen,aika vähällä siinäkin pääsee.
Yhden hengen taloudessa ruokaa menee vähän ja aina kumminkin tulee ostettua liikaa.
Koska olen nähnyt sen puuteen ja tiukkuuden mitä sota toi tullessaan,en heitä ruokaa hukkaan.
Yritän "muokata " ruuantähteet uuteen muotoon ,lisään jotakin, yhdistelen ja saan ruuan maistuvaksi.
Pilaantumaan harvoin pääsee,onhan säilytys tänä päivänä tehokasta,pakkaset ja jääkaapit.
Ihmettelen ja ihailen äitini ikäpolven ihmisiä ,miten kekseliäitä he olivat,aina oli ruokaa vähän(korttiannokset)mutta koskaan ei perheessäni tunnettu nälkää.
Yksipuolista,saattoi olla,mutta oli sika,kanoja,lammas,myös kaupunkioloissa ja sitten tomaatit ,juurikasvit,jopa "kessua" viljeltiin,pienissä kaupungilta vuokratuissa maapalstoilla.
Kultaako aika muistot,mutta äitini veroinen kokki en pysty olemaan,vaikka oppini häneltä sainkin,onko niin kuin laulussa sanotaan ,,,pelkää luuta ja perunaa ,,soppa sisälsi,mutta maistui hyvältä.
Ruokaa arvostaen ,tarkkana ollen,siinä on monen perheen talouden kohennus ohje.
..ruoan(paitsi pilaantuneen) poisheittäminen oli synti.
minusta on väärin tehdä pilaantuneesta ruoka-aineesta uutta muunnosta peittämällä jollain mausteella.Vasta jälkeenpäin kuulin että olin syönyt sellaista ruokaa joka oli tehty raaka-aineesta joka vilisi kuoriaisia.Mutta kuoriaiset oli nypitty ensin pois,ei muuta mutta yököttää jostain kumman syystä vieläkin.
ole liian herkkä.
Ei pilaantuneesta ruuasta saa tehdä ruokaa.
Tarkka ruuan suhteen on oltava,mutta turhaan ei käytökelpoista ruokaa saa heittää pois,muunnellen siitä saa maukkaan ja terveellisen ruuan.
(ei piilotellen pilaantunutta)
Tunnustaudun jonkin asteisen hyvän ruuan valmistajaksi. Pidän ruuan pitää olla puhdasta ja "selvää" eikä sotketa mitä vain samaan soppaan. "Luusoppakin" on ravitsevaa hyvää valmistettuna perusaineista.
Lounasruokaloissa törmää toisinaan mauttomaan, epäsiistiinkin itsepalvelu pöytään. Ulkona aterioidessani valitsen hyvän ruokapaikan, jossa
turvaudun "listaruokaan" jo hyvän maun,tarjoilun ja annoksen kauniin asettelun vuoksi. Suon itselleni joskus näitäkin nautintoja.
Kun seuraa TV:stä nykykokkien ruuanvalmistusta, ihmettelee voiko moinen sekasotku olla terveellistä ja maukasta? Samaan ruokaan sotketaan nokkosen lehdistä simpukoihin ja etanoihin saakka.
Leipiin ja leivonnaisiin voidaan sotata mitä vain niin että taikina näyttää hyvin epämääräiseltä mössöltä. Joskus TV kokkien aikaansaanoksia katsellessa pakostakin toteaa; on siinä ruuansulatuselimistö, sappi, tiukoilla kun tuonkin mössön läpi kuljettaa.
Ehkä minut luokitellaan vanhanaikaiseksi kokiksi kritiikkini johdosta. Olen oppini kotoa ja kouluista aikanaan hankkinut, niitä noudatan.
Puhtaat hyvät selkeät raaka-aineet takaavat maukkaan tuloksen ja kokin käsien pesu asiallinen pukeentuminen ovat a ja o ruuan valmistuksessa.
Ruuanvalmistuksen A et O on hyvät ruoka-aineet, siitä olen aivan varma. Ja mahdollisimman luonnollisissa muodoissa, niinkuin sanoit, ettei kaikkea sekoiteta!
Kun menet sukulaisiin, vie mennesäsi leipomaasi pullaa tai piirakkaa, niin saat tuoretta. Ehkä sukulaisesi tarjoilee sinulle vanhentunutta syötävää ihan osoittaakseen, että ei haluaisi tarjota sinulle mitään. Oletkohan ollut joskus nirso tarjoomuksille?
ole ruuasta valittanu ja syöny kaikki mitä tarjottu jopa ieny tuliasia mutta pöytään niitä ei laitettu koskaan vaan kaikki vanha mitä kaapista löyty,kunnes tämä ötökkäjuttu pisti miettimään,empä mene niin usein enää.Tunsin että en ollut minkään arvoinen pitkään.