Tätäkin keskustelupalstaa seuraamalla ja pääsykokeissa epäonnistuneiden kirjoituksia lukemalla voisin vetää muutaman johtopäätöksen siitä, miksi porukka ei pääse sisään yliopistoon.
Pääsin itse sisään ensimmäisellä yrityksellä, minulla ei ole lukion pääsytodistusta ja elämäni ensimmäisen essee-vastauksen kirjoitinkin vasta tässä kokeessa. Mitään valmennuskurssia en käynnyt. Miten siis onnistuin?
Tärkeintä hakemisessa ja valmistautumisessa kokeeseen on valita vain se ala, joka oikeasti kiinnostaa. Nyt on nähtävissä runsaasti hakijoita, jotka hakevat arvostettuihin tiedekuntiin ilmeisesti ilman omaa, vahvaa mielenkiintoa alaan. Ehkääpä saatava korkea palkka ja arvostus toimii motivaattorina, joskus jopa omien vanhempien toiveet.
Tällä tavoin motivoitunut opiskelija yrittää läpäistä kokeet peruskoulussa oppimilla tavoillaan, lukea ahkerasti ja kauan (tylsää tekstiä) ulkomuistiin. Olen jopa kuullut, että joku olisi aloittanut lukemisen jo vuoden alusta. Tämä on ehdottamasti liikaa.
Jos olet oikeasti kiinnostunut alasta, luet todennäköisesti laajasti, pääsykoekirjan yli, aineistoa ja muodostat täten laajan kuvan tiedekunnan asioista. Tätä kokemustaustaa vastaan on pääsykoekirjasta kohtalaisen helppoa poimia se oleellinen tieto, joka on tärkeää. Oleellista tietoa voi joutua opiskelemaan jossain määrin ulkoa, mutta tärkeämpää on muodostaa kokonaiskuva asiasta.
Hyvässä essee-vastauksessa on myös omia ajatuksia ja pohdiskeluita. Kuvaavaa on, että esimerkiksi omassa kokeessani jouduin kirjoittamaan vastauksen erääseen kysymykseen, josta en oikeasti ollut lukenut tarkasti. Kirjoitin omia pohdintoja perustietoihin perustuen ja sain täydet pisteet. Vastauksessa ei ole tärkeintä muistaa kaikki yksityiskohdat oikein vaan kirjoittaa oleellinen sekä muutoin tuoda ilmi, että osaa koko kysymysalueen, esimerkiksi esimerkkitapauksia apuna käyttäen. Myös äidinkielen tason täytyy vastauksessa olla kunnossa. Suora kopiointi kirjasta ei ole ratkaisu tähän. Pääsykokeessa tulee antaa kuva tutkivasta tarkastelutavasta.
Ed. mainittuja asioita voi olla vaikea päättää heti lukion vast. jälkeen, jolloin muutama vuosi elämänkoulua voi auttaa kirkastamaan sen, mikä on oman mielenkiinnon kohde.
PS kuka voi oikeasti olla niin tärähtänyt, että pitää oikeustieteellistä mielenkiintoisena alana?
Pääsin itse sisään ensimmäisellä yrityksellä, minulla ei ole lukion pääsytodistusta ja elämäni ensimmäisen essee-vastauksen kirjoitinkin vasta tässä kokeessa. Mitään valmennuskurssia en käynnyt. Miten siis onnistuin?
Tärkeintä hakemisessa ja valmistautumisessa kokeeseen on valita vain se ala, joka oikeasti kiinnostaa. Nyt on nähtävissä runsaasti hakijoita, jotka hakevat arvostettuihin tiedekuntiin ilmeisesti ilman omaa, vahvaa mielenkiintoa alaan. Ehkääpä saatava korkea palkka ja arvostus toimii motivaattorina, joskus jopa omien vanhempien toiveet.
Tällä tavoin motivoitunut opiskelija yrittää läpäistä kokeet peruskoulussa oppimilla tavoillaan, lukea ahkerasti ja kauan (tylsää tekstiä) ulkomuistiin. Olen jopa kuullut, että joku olisi aloittanut lukemisen jo vuoden alusta. Tämä on ehdottamasti liikaa.
Jos olet oikeasti kiinnostunut alasta, luet todennäköisesti laajasti, pääsykoekirjan yli, aineistoa ja muodostat täten laajan kuvan tiedekunnan asioista. Tätä kokemustaustaa vastaan on pääsykoekirjasta kohtalaisen helppoa poimia se oleellinen tieto, joka on tärkeää. Oleellista tietoa voi joutua opiskelemaan jossain määrin ulkoa, mutta tärkeämpää on muodostaa kokonaiskuva asiasta.
Hyvässä essee-vastauksessa on myös omia ajatuksia ja pohdiskeluita. Kuvaavaa on, että esimerkiksi omassa kokeessani jouduin kirjoittamaan vastauksen erääseen kysymykseen, josta en oikeasti ollut lukenut tarkasti. Kirjoitin omia pohdintoja perustietoihin perustuen ja sain täydet pisteet. Vastauksessa ei ole tärkeintä muistaa kaikki yksityiskohdat oikein vaan kirjoittaa oleellinen sekä muutoin tuoda ilmi, että osaa koko kysymysalueen, esimerkiksi esimerkkitapauksia apuna käyttäen. Myös äidinkielen tason täytyy vastauksessa olla kunnossa. Suora kopiointi kirjasta ei ole ratkaisu tähän. Pääsykokeessa tulee antaa kuva tutkivasta tarkastelutavasta.
Ed. mainittuja asioita voi olla vaikea päättää heti lukion vast. jälkeen, jolloin muutama vuosi elämänkoulua voi auttaa kirkastamaan sen, mikä on oman mielenkiinnon kohde.
PS kuka voi oikeasti olla niin tärähtänyt, että pitää oikeustieteellistä mielenkiintoisena alana?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla on 10 vuoden työkokemus markkinointiviestinnästä ja melko helvetin laaja yleissivistys ynnä erittäin kovat ammatilliset valmiudet hahmottaa ja pelkistää tietoa.
Nämä ominaisuudet olivat enimmäkseen tiellä pääsykokeeseen valmistautuessani.
Suosittuihin koulutuksiin hakee niin paljon väkeä, että koe ei millään voi mitata sitä, kuka asiasta jotain ymmärtää. Oppilaitoksen oikeusturva vaatii arvostelulta mitattavuutta, nimittäin.
Oma metodini päästä sisään (saa onnitella) stadin viestintään oli aloittaa lukeminen vitun aikaisin, mennä kurssille oppimaan mitä arvostelija vastaukselta odottaa, opetella joka jumalan detalji ulkoa ja muutenkin painaa duunia ihan apinana.
Jos olisin käyttänyt sinun metodiikkaasi, en olisi päässyt. Tiedän sen jo siitä, että kerran yritin.
Jos noin vaikeata on ollut niin....
www.sevo.tk
Huh huh, mitä tekstiä. Vähän on liikaa yleistetty ja loppu krunaa kaiken.
Selkeästi huomaa että sinulla on ollut joku herra tossavaisen yksi kirja luettavana johonkin liirumlaarum pohdinta tiedekuntaan. HIEMAN eriasia on meillä tuhansilla ihmisillä, jotka haemme kauppakorkeaan... viisi kirjaa, jotka todellakin tulee osata ulkoa, kuvatekstejä myöten. Eikä vain ja ainostaan ulkoa vaan osata myöskin soveltaa luettua tietoa (kuten kansiksen hirveissä kysymyksissä tänä vuonna..).
Se miten sinä olet päässyt sisälle, on selitettävissä kokeiden taso eroilla. Toisiin aloihin riittää kunhan osaa nimensä kirjoittaa ja viitsii vaivautua koepaikalle.... ja kehtaat vielä mainita ettet yhtään esseetä ollut kirjoittanut ennen pääsykoetta. hyvä hyvä!!
Kansiksen kysymykset eivät kyllä näyttäneet vaikeilta! Siellä oli yksi jopa aivan huvittava kysymys. Olen kansiksen sivuaineilija, mikä kai selittänee...
...muuten, mutta erittäin monilla aloilla ei pääsykokeissa kannata missään tapauksessa kirjoittaa omia ajatuksia - ne ovat sitä "liirun laarun -jauhantaa", josta voi saada jopa miinuspisteitä. Tämä tietysti riippuu tyystin kulloinkin kysymyksessä olevasta alasta ja sen pääsykokeista.
ps. Pääsitkö muuten opiskelemaan kasvatustiedettä?
Kerrot päässeesi sisään ensimmäisellä yrityksellä. Sinulla on siis vain yksi kokemus yhden alan pääsykokeesta? Ja tällä perusteella alat analysoida, miksi muut eivät pääse sisään?
Luuletko, että kaikkien alojen pääsykoe on samantyyppinen kuin oman alasi? Ei ole.
"...Oleellista tietoa voi joutua opiskelemaan jossain määrin ulkoa, mutta tärkeämpää on muodostaa kokonaiskuva asiasta..."
Jollain alalla ehkä pitää paikkansa mutta ei kannata yleistää. Niissä useiden alojen pääsykokeissa, joissa itse olen joskus käynyt, on yleensä arvostettu silkkaa faktaa. Ei siellä mielipiteitä haluta. Jossakin esim. voi olla sata monivalintakysymystä, joissa on viisi vastausvaihtoehtoa, joihin vain yhteen vastataan ja väärästä vastauksesta saa miinuspisteen. Ja kysymykset ovat hyvin pirkkutarkkaa nippelitietoa ja lisäksi kahden väittämän ero voi olla hiuksenhieno mutta vain toinen niistä on oikea.
Neuvosi ovat varmaan hyviä oman alasi koulutukseenp pyrkijälle, koska itse pääsit niillä sisään. Mitään yleisohjeita sisäänpääsyyn sinun on kuitenkin turha alkaa antamaan noilla eväillä.
"...PS kuka voi oikeasti olla niin tärähtänyt, että pitää oikeustieteellistä mielenkiintoisena alana? ..."
Sinun hakemasi ala on siis se ainoa oikea vai? (kuten antamasi neuvotkin...)
Oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimuksen tasoa ja yleistä olemassa oloa voi luonnehtia parhaiten toteamalla, että pääsykokeissakin hyväksytään vain suoraan kirjasta tehty vastaukset.
Onnea vaan tämän uusia tieteellisiä läpimurtoja haluaville oikeustieteellisen opiskelijoille. Hakkaatte loppuelämänne muutamaan kirjaan ja säädöskokoelmaan perustuvaa aineistoa, ei tilaa uusille keksinnöille tai muulle kehitykselle. Jos oikein lykästää pääsette lausumaan jostakin lakiluonnoksesta jotakin jonnin joutavaa, vaikkapa miten tulee korvata maanomistajalle, jonka tammimetsään joku päästää porsaita (ja tuo löytyy ihan oikeasti maakaaresta).
Ihmekös tämän jälkeen, että alalle ei myönnetä esim. Nobel-palkintoa?
tarvitse ekaa kertaa juristia?
Mitenkäs sitten suu pannaan?
Meillä on jo nyt yli 40 000 eri lakia, joiden käsittelyssä tarvitaankin asiantuntijoita (=juristit).
Ongelmana on se, että lakeja tulee kokoajan yhä lisää ja tavallisen kansalaisen on jo nykyäänkin hyvin vaiketa pysyä kehityksessä mukana, saati sitten lakisäänteisesti tarvittaessa vaikka itse edustaa itseään oikeudessa.
Lakien määrää voidaan toki pitää yhtenä sivistyksen merkkinä, mutta tällainen kehitys johtaa vääjäämättä siihen, että oikeutta saavat vain ne, jotka sitä osaavat käyttää tai ne, joilla on rahaa palkata asiantuntija.
Kuinkas moni meistä osaisi esimerkiksi verolakeja niin hyvin, että voisi tuoda ulkomuististaan käytetyn auton Suomeen ja jopa osata arvioida sen tullien määrää etukäteen?
ovat tylsiä, mutta työtehtävät ovat moninaisia ja mielenkiintoisia.
Nyt aukoo päätään täällä kun pääsi ekalla toukkien lisääntymistä opiskelemaan Ojanperän yliopistoon...reps!!
Niin, ei oikeustiede minuakaan kiinnosta mutta monia se kiinnostaa ja se heille suotakoon. Onneksi kaikki eivät ole kiinnostuneita samoista asioista.
Hmmh - olikohan tuokin taas sitten trolli... :/
>>>"Pääsin itse sisään ensimmäisellä yrityksellä, minulla ei ole lukion pääsytodistusta ja elämäni ensimmäisen essee-vastauksen kirjoitinkin vasta tässä kokeessa."
Suomennos: "Minulla ei ole oikeasti mitään hajuakaan asiasta noin laajemmin - kunhan puhun lämpimikseni yhden yksittäisen kokemuksen pohjalta."
>>>"Tärkeintä hakemisessa ja valmistautumisessa kokeeseen on valita vain se ala, joka oikeasti kiinnostaa. Nyt on nähtävissä runsaasti hakijoita, jotka hakevat arvostettuihin tiedekuntiin ilmeisesti ilman omaa, vahvaa mielenkiintoa alaan. Ehkääpä saatava korkea palkka ja arvostus toimii motivaattorina, joskus jopa omien vanhempien toiveet."
Tämän kohdan suhteen ei voi olla kuin samaa mieltä - yleensä ottaen motivaatio ON se tärkein juttu valmistautumisessa. Kuitenkin on tullut nähtyä esimerkkejä joiden mukaan pelkkä motivaatio ei riitä jos kyvyt ovat luokkaa www.sevo.tk .
Seuraavaan kappaleeseen voi vain todeta että joillain aloilla puoli vuotta aiemmin aloittaminen ei todellakaan ole mitään huuhaata koska kirjat tosiaan pitää osata ulkoa käytännössä sitaatintarkasti. (oikis)
Joissain kirjoissa taas ei ole hyvällä tahdollakaan helppo opetella olennaisia asioita koska esim. itselläni oli täysin erilainen katsantokanta kirjan kirjoittajan kanssa. (lääkis)
Pääsykokeessa ei myöskään kaikkialla hyväksytä mitään kirjan tulkinnoista poikkeavaa joten varsinaisen alueen ulkopuolinen lisätieto voi olla käytännössä jopa haitallista. (lääkis)
Myös lääkiksen pääsykokeista voidaan todeta että hyvä esseevastaus ei todellakaan sisällä tippaakaan omia pohdiskeluja - vastaustilaan on tarpeeksi vaikeaa mahduttaa faktatkin ja nimenomaan niistä myös jaetaan pisteet. Vastauksen rakenne ja ajatusmalli oli myös helppoa rakentaa vanhojen kokeiden pohjalta siten että pystyi muodostamaan arvion siitä mikä oli olennaista tekijöiden mielestä...
Näin siis ensi syksynä aloittavalta lääketieteen yo:lta. Joitain perusperiaatteita tekstissäsi oli minunkin mielestäni oikein mutta yleistit pienen kokemuspohjasi perusteella aivan liikaa. Kullakin alalla on täysin omat käytäntönsä opiskelijavalinnassa eikä yleistyksiä ole mahdollista tehdä isonkaan kokemuspohjan perusteella.
Täytynee vielä loppuun todeta että en kyllä minäkään oikislaisia ymmärrä mutta huvinsa kullakin - en minä ymmärrä monia muitakaan eikä se ole tähänkään asti ongelma ollut. :)
Voi kääk! Ole hiljaa!!!!!!!!!!!1 Miten vastaat soveltvasti monivalintaan???? Jos kunnon kouluihin pääsisi maalaisjärjen ja luovan kirjoittamisen avulla niin eiköhän silloin yleissivistyneimmät pärjäisi. Mutta kirjallisuuskokeessa vastataan kirjallisuuteen, jolloin AIEMMAN TIEDON KÄYTTÄMINEN SEKOITTAA, JA VOI ESTÄÄ JOPA SISÄÄNPÄÄSYYN. Tyhjä pää on tabula rasa, johon on helppo kirjoittaa kirjan tiedot ja päästä. Ja sitä oikeastaan vaaditaan.
Kuukaan ei väitä että tasoikkaimpien oppilaitosten valintameneelmät olisivat hyviä, mutta ne ovat VAATIVAMAMPIA hakijoille ja minun mielestäni oivia kuitenkin motivaation mittareina.
Valitettavasti olen Tien kanssa samaa mieltä muusta paitsi jälkikirjoituksesta.
Itse pääsin kolmannella yrittämällä sisään, mutta tuolloin vaihdoin myös aineen ihan toiseksi. Yritin pariin otteeseen päästä opiskelemaan sellaista alaa, jota en todellisuudessa ehkä halunnutkaan, se oli vain sen hetken muotiala ja jopa isäni piti sitä "arvossaan". Mielipiteet siis vaikuttivat niin, että en löytänyt heti sitä, mitä itse halusin.
Myös hyvän essee-vastauksen olemuksesta olen Tien kanssa samaa mieltä. Vaikkakin aina omaa pohdintaa ei vastauksissa edellytetä, jos niin siitä mainitaan kysymyksen asettelussa. Eli pääsykokeessa en lähtisi tungettelemaan omaa mielipidettä vapaaehtoisesti, mutta ainahan voi kirjoittaa vastauksesti monologin, jos niin tykkää, siinä on vain turhaa työtä, kun helpommallakin voi päästä.
Olen samaa mieltä että esseihin täytyy valmistautua yleistiedon pohjalta näin yleisesti, mutta alakohtaisia eroja on liikaa jotta yleistystä voisi näin julkisesti esittää.
Sattuu nimittäin olemaan niin, kuten joku jo aiemmin sanoi, että suosituimpiin paikkoihin koe rakennetaan siten että se on mahdollisimman helppo tarkistaa. Tällöin liirumlaarumit ovat pelkkää miinusta arvioitsijoiden silmissä ja selittelyä siitä miksei osaa faktoja faktoina.
Tuossa soveltavassa vastaustyylissä piilee myös se vaara, ettei arvioitsija olekaan samaa mieltä jostain itse esitetystä väittämästä ja siitä hyvästä rankaisee pisteen annossa... tiedän näin käyneen useinkin - yliopistossa/avoimessa olevien esseissä on turhan usein nähtävissä sellaista pomputtelua, että jokin fakta jonka arvioija on välttämättä halunnut mainitaan kielteiseen sävyyn ja siitä hyvästä pisteet ovat alhaisemmat (selitys: et ole perehtynyt aiheeseen tarpeeksi sanoaksesi noin).
Lisäksi nuo jo mainitut monivalinnat: aiempi tieto sekottaa, koska ajattelee asioita ehkä liian monelta kannalta jolloin se selkein vastaus jää laittamatta. Paras on siis keskittyä kirjan asioihin.
Että näin. Ap:llä oli varmasti hyvät aikeet ja tottahan se on että motivaatio on yksi ratkaiseva tekijä. Mutta ei se ainoa, sillä ainahan on niitä jotka keskeyttävät opintonsa joten se ei kykene täysin suodattamaan motivoitumattomia ulos. Lisäksi on monia aikuisia ja ammattiinsa kyltyneitä joita ei ole kyetty ajoissa ohjaamaan oikealle uralle.
On aina hyvä miettiä motiivejaan jo hyvissä ajoin ennen pääsykoetta, ja vaikka miettiä mitä vastaisi soveltuvuuskokeissa jos sellaiset tulisivat vastaan. Eli miksi haluan juuri tänne ja miksi olen siinä niin hyvä, miksi aion siitä ammatin eläkeikään asti... vai haluanko...