Koira & Vauva

meillä on 6 vuotias seropi ja tammikuussa tuli vauva taloon. Koira kävi nuuskimassa tulokkaan tullessamme kotiin ja sen jälkeen on antanut vauvelin olla omissa oloissaan. Koira on kyllä rauhallinen, mutta perheen ekana vauvana tavitsee oman huomionsa. Koira on hyväksynyt että vauvan ollessa hereillä on omissa oloissaan ja vauvan nukkuessa on sen vuoro olla huomion keskipisteenä. Käytämme koiraa joka päivä ulkona vuorotellen ilman vauvaa, ns laatuaikaa koiran kanssa.

Hyvin on ainakin meillä mennyt ;)

Olethan varovainen! meille syntyi naapuriin vauva ja siellä oli kans semmonen vanha lepponen koira, joka ei ikinä tehnyt pahaa kenellekkään. Sitten pikkusiskoni 7v meni kylään ja leikki kaikessa rauhassa, kun koira yht´äkkiä vaan hyökkäsi siskon kimppuun usean metrin päästä. Epäiltiin että koira vaan tunsi mustasukkaisuutta. Naapurissa ei enää koiraa ja siskolla ikuiset arvet kasvoissa...

osiosta. Siellä on paljon koiraihmisiä, joilla on myös ihmislapsia perheissään.

meijän seropi tyttöhaukku oli n. 3v kun se ihmisvauva tuli taloon. Alku meni hyvin, haukku vahti vauvaa tämän nukkuessa yms. Sitten haukku huomasi että sen vauva-asema olikin uhattuna. Vieraat menikin ensin katsomaan vauvaa, eikä häntä! Sitten alkoi se riehuminen... jos oli vahingossa joku vauvan tavara, lelu, tutti yms. jäänyt lattialle oli se syöty kaikessa hiljaisuudessa piilossa ja sitten tuotu näkyville. Vauvan vaatteiden päälle pissatiin ja kaikkee muutakin kivaa tehtiin.
Oltiin jo kahden vaiheilla pitäisikö haukku lahjoittaa jollekkin lapsettomalle pariskunnalle joka voisi sitä taas pitää vauvanaan... aina lykättiin päätöstä muutamalla kuukaudella.
Sitten tyttömme alkoi kiinnittää huomiota haukkuun. Ensin haukku oli huomionosoituksista näreissään. Sitten jo haettiinkin tytöltä huomiota. Nytkin meijän paha pari makoilee lattialla tyttö haukun päällä ja haukku nuolee tytön kasvoja. Tyttö on nyt 1v4kk ja ovat parhaat kaverukset...
Alku siis voi olla hankalaa, mutta kannattaa antaa mahdollisuus..

Meillä on 4 v kääpiövillakoira, joka on ollut meidän "vauvana". Luonteeltaan todella kiltti ja ei tee pahaa kärpäsellekään. Kun vauva tuli kotiin sairaalasta, kiinnosti se meidä koiraa suunnattoman paljon. Sitten alkoi vahtiminen, ulkopuolisten lähestyessä alkaa puolustus. Nyt 4 kk:n jälkeen ajatellen kaikki on mennyt hyvin. Mustasukkaisuutta ei ole ollut. Koirallekin on vauva tärkeämpi kuin oma ruokakuppi (tarkastaa aina lenkiltä tultaessa ensin vauvan ja sitten kuppinsa, ennen kuppi oli tärkein). Täytyy vain muistaa että koirallakin täytyy olla ne omat "vauva" -hetkensä, mitä oli ennen vauvan syntymääkin. Herkkuja ja lelujakin täytyisi muistaa antaa, meillä ainakin ne rauhoittivat koiraa (hän tunsi olevansa ykkönen sillä hetkellä). Olen muuten kuullut että jotkut ovat tuoneet sairaalasta esim. jotkin töppöset joita vauva on käyttänyt että koira saa tutustua hajuun.

Meillä vauvan tarvikkeet otetaan aina esiin jo hyvissä ajoin, esimerkiksi vaunujen kanssa kulkemista harjoitellaan.

Laitokselta on tuotu vauvan vaippa nurkkaan haisteltavaksi jo ennen vauvan kotiutumista,.

Vauvan kotiutuessa on tehty niin, että itse tulen ensin ja tervehdin koiria. Mieheni tulee vasta hetken kuluttua vauvan kanssa.

Alkuaikoina ei vauvaa ole pidetty lattialla samaan aikaan kun koirat ovat sisällä juuri päälleastumisriskin vuoksi, mutta nopeasti oppivat aina vauvaa väistelemään.

Itse vauvasta ei ole tehty mitään kiellettyä, koirat saavat ohimennessään nuuhkaista ihan kuin muitakin ihmisiä. Tietysti vauvan turvallisuus on tässäkin asiassa otettava huomioon.

Ensialkuun esimerkiksi vauvan itku voi olla koirasta outoa, saattaa herättää hämmennystä ja outoa käytöstä. Ja vaipat (varsinkin jos niissä on kakat) kannattaa säilyttää kunnon roskiksessa, meillä ainakin ne revitään heti lattioille, jos vaan tilaisuus tulee. Siksi ei kannata unohtaa niitä koiran ulottuville...

Sitten kun vauva on isompi, on lapsi opetettu siihen, että koiria ei revitä ja kielessä ei roikuta. Koirille on myös järjestetty sellaiset omat paikat, joihin voi mennä "karkuun". Kuusi vuotta on toimittu näin, eikä meillä ole ollut ongelmia... Pääasia on se, että koiraa ei hylätä omiin oloihinsa, vaan se on edelleen perheen jäsen. Kuri kaikille niin eiköhän se siitä suttaannu...

Meillä on siis kaksi lasta (kohta kolme), kaksi koiraa, ja kaksi kissaa...

meille ja hyvin on mennyt...eli, meillä samanikäinen rottweiler (kamala koheltaja), kun tulee sairaalasta, mene ensin itse kotiin (siis jätä vauva esim. isukille siksi aikaa) ja tervehdi koira kaikessa rauhassa. Vauvan tutustuttaminen koiraan kannattaa tehdä niin että kun vauva nukkuu, lasketaan se sängylle ja annetaan koiran rauhassa nuuskia ja tutustua perheenjäseneen. Varovainen kannattaa tietenkin olla, mutta ei liikaa, koska silloin koiralle tulee mustasukkaisuutta. Antakaa koiran usein (siis jos koiraa kiinnostaa) käydä nuuskuttamassa uutta perheenjäsentä ja ottakaa koiraa paljon huomioon. Meillä vauva ja koira ylimmät ystävät, eikä parempaa "lapsenvahtia" voisi löytää :)!

Sellaisen jutun vielä lisäisin, että koiran hajuaisti on kyllä niin hyvä, että se kyllä haistaa isästäkin vauvanhajut, jos vauvaa on pidetty sairaalassa sylissä.
Joten tämäkin on hyvä tietää. Koira oppii siis tietämään hajut muutenkin, kuin vauvanvaatteiden tms. kuskaamisen kautta.

koira oli vauvan tullessa kotia 7v. vauvan koiin tulo kiinnosti tietysti koiraa paljon ja vauvan ensimmäiset ääntelyt oli kans kummastuksen aihe niitä se kuunteli pää kallellaan. koira on tosi energinen ja kohelo joten vauva aikaan jos lapsi oli lattialla niin koira oli eri huoneessa tai leikki kehässä jonka virkaa toimitti puhallettava uimaallas (vinkki)..
Ainoa ongelma mikä ilmeni koiran kanssa oli se kun koira tuli kiiman jälkeen valeraskaaksi. lapsi oli tuolloin oppinut juuri liikkumaan ja koira rupesi murisemaan. Tuolloin mietin jo koiran lopetusta, mutta onneksi koitin ensin hormooni hoitoa koiralle jolla saatiin vale raskaus loppumaan. Seuraavan valeraskauden aikaan koira ei enää murissut lapselle vaan päästi tämän paikalleen ym. luulen että sen ensimmäisen valeraskauden aikaan koira ei ollut vielä ymmärtänyt täysin mikä vauva oli kun eteni mönkimällä eikä puhunut.. tiedä häntä mutta nut lapsi on jo yli 2v ja koiran kanssa parhaita kavereita. Paras leikki heillä on se että lapsi syöttää koiraa lusikalla raksu kerrallaan :)

Koiralle on luonnollisita, että laumanjohtaja lisääntyy. Ongelmia syntyy, jos me ihmiset niitä järjestämme. Eli suunnitelkaa koiran olot ja rutiinit sellaisiksi, ettei niitä tarvitse muuttaa vauvan tulon jälkeen. Esimerkiksi, jos koira on nukkunut sängyssä, mutta vauvan tulon jälkeen ei enää saakaan nukkua siinä, vaan vauva nukkuu, koira ei koe sitä laumanjohtajan ailahteluksi, vaan sen johtajan pennun isotteluksi ja tällöin sille voi tulla tarve puolustaa paikkaansa.

Myös kaikki lenkit normaalien rutiinien mukaan ja voi olla hyvä muuttaa niitä etukäteen, jos se näyttää tarpeelliselta. Ja koiran täytyy olla edelleen se vauva, mikä se on tähänkin asti ollut.

Saksanpaimenkoira on mitä parhain kaveri lapselle. Kyllä se oppii todella nopeasti väistämään ja varomaan lasta, vaikka kohelo olisikin - varsinkin jos se on narttu.