Kukaan ei ole

tuntunut ymmärtävän sitä koskaan, kuinka huonoksi vointini meni projektin takia. En ole kokenut saavani mitään hyvää siitä kaikesta mitä jouduin kokemaan, koska ne monet ensimmäiset vuodet olin kauhuissani ymmärtämättä mitään mistään. Se loi pohjan kaikelle sille mitä koin ja se oli aina taustalla mukana sen takia, että menetin turvasatamani vakituisen työpaikan. En kokenut olevani turvassa missään, asuinpa missä tahansa. Siksi halusin että kaikki se kertominen loppuisi, koska olen voinut henkisesti todella huonosti koko projektin ajan. Se oli suuri järkytys, että jokaisessa työpaikassa oli aina ihmisiä, jotka ikäänkuin tiesivät minusta. Sellainen ei kertakaikkiaan sopinut minun luonteeseeni, eikä persoonaani. Kaikkien noiden vuosien kokemukset ovat miinuksena elämässäni loppuelämän ajan jollain tavalla. En tule koskaan ymmärtämään sitä, miksi projekti toteutettiin niin kuin se toteutettiin. Ja sen annettiin jatkua toistuvista lopettamispyynnöistä huolimatta. Ihmisiin luottaminen on kaikkien ahdistavien vuosien takia nollatasolla. En tiedä jaksanko todella edes tutustua ystävänä enää koskaan keneenkään! Olen valtavan surullinen siitä miten huonosti projekti minua kohteli.