Uskaltaudun laittamaan tarinani tänne. Ongelmani on etenkin aikamuoto tai oikeastaan välttämättömyys käyttää kahta aikamuotoa. Sitä voisitte kommentoida. No, tässä tulee...
SIINÄ JOULUN TIENOILLA
_________________________________________________
Palvelukseen halutaan
Oletko elämänmyönteinen, yhteistyökykyinen, aktiivinen, joustava ja valmis oppimaan uutta? Olet juuri etsimämme henkilö! Ryhdy tuomiopäivän enkeliksi. Työ on hyvin palkattu, työsuhde-etuina asunto ja kulkuneuvo. Aiempi kokemus ei välttämätön, koulutamme tehtävään. Vapaamuotoiset hakemukset: Oy Taivas ja Helvetti Ab…
_________________________________________________
”No kato perkele.” Raimo laskee kahvikupin kädestään ja lukee ilmoituksen uudestaan. Hänen tekee mieli paukutella henkseleitään, viimeinkin työ joka on kuin luotu hänelle. Elämänmyönteinen Raimo ei kyllä ole, ja viihtyy omissa oloissaan. Aktiivisuus rajoittuu jääkiekon seuraamiseen, hän on joustava vatsansa seudulta ja oppii uutta, mikäli asia liittyy viihde-elektroniikkaan. Enkeleihin hän ei usko, mutta tuomiopäivä kuulostaa tutulta.
Raimo on entinen rekkamies.
Hän myhäilee tyytyväisenä ja panee tupakaksi. Ilmoitus on pääosin samaa paskaa kuin muutkin, mutta se on ainoa, jossa tarjotaan asunto ja auto. Vapautus vuokranmaksusta kuulostaa myös pirun hyvältä.
Jumala kääntyi heti tuolillaan ja nosti jalat tammipöydälle, kun enkeli astui huoneeseen.
”Kutsuitte minua, Luojani”, enkeli sanoi toinen polvi ja katse maassa.
”Äh, nouse jo ylös Valo!” Jumala sytytti sikarin. ”En jaksa enää tuollaista pelleilyä, jota te enkelit harrastatte. Minulla on tärkeää asiaa, enkä voi selittää sitä, jos ihastelet mattoani.” Valo nousi ja iski silmää, mutta Jumala ei hymyillyt.
”Oletko käynyt maan päällä vähään aikaan? En olettanutkaan, että olisit ehtinyt, onhan Helvetti nykyään niin kiireinen paikka. Se tässä kiikastaakin. Kaiken ikuisuutta Pietari vain pelaa korttia Jeesuksen kanssa, kun portilla ei tapahdu mitään. Ennen tulijoita oli jonoksi asti, nyt suurin osa päätyy Helvettiin.”
”Haluatko vaihtaa paikkoja kanssani? Sinulle voisi tehdä hyvää purkaa vähän aggressioita Helvetissä. Töiden päätteeksi käyn usein…”
”Ei!” Jumala tumppasi sikarin keskelle pöytää. ”Ei sellainen kiinnosta minua, olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Jeesus ei suostu syntymään uudestaan, enkä usko että se auttaisi mitään. Uusi vedenpaisumuskin olisi turha, koska kukaan ei haluaisi pelastaa vaivalla luomiani eläimiä.”
Jumala nousi ja tarttui Valoa hartioista, katsoi pohjattomin silmin.
”On tullut aika kutsua heidät.”
”Oletko aivan varma?”
”Minä omistan maailman, Valo! Omistan tämän kaiken, sinutkin! Älä kysele.”
”Entäs hän?” Valo osoitti terraariossa puussa lojuvaa suurta käärmettä. Jumala tuhahti.
”Tuo nyt on halunnut maailmanloppua luomisesta lähtien. Olen kyllästynyt hänen sihinäänsä, nauttikoon tuhosta. Mutta sinä! Sinulla on kolme kuukautta aikaa järjestää maailmanloppu. Toimi!”
Raimo saa paikan. Hän oli ainoa hakija.
Työnantajassa on jotain outoa. Raimo ei osaa sanoa, onko hän mies vai nainen. Kasvot unohtuvat, kun kääntää katseensa. Vaatteet ovat kirkkaanpunaiset, tai ehkä mustat tai hohtavanvalkoiset. Eikä Raimo ole edes humalassa.
”Päivää. Istu alas.” Työnantajan ääntä ei kuulu, se on. Raimo huomaa istuvansa.
”Minä olen toimitusjohtaja Valo ja perehdytän sinut työhösi. Työhän on hyvin helppo. Sinun ei tarvitse kuin julistaa tuomiopäivän evankeliumi ja vaatia ihmisiä tilille teoistaan. Siihen menee vain yksi päivä. Palkka on tietysti työnmukainen, pääset Taivaaseen, jossa saat ikuisen rauhan, levon ja autuuden. Ennen tuomiopäivää asut työsuhdeasunnossa, joka käytännönsyistä johtuen sijaitsee Helvetin ylimmässä kerroksessa. Kysyttävää?”
Raimo tuijottaa Valoa suu auki ja alkaa änkyttää. Sitten hän muistaa.
”Entäs auto?”
”Auto?” Ilma tuntuu hämilliseltä, Valo rypistää kulmiaan. ”Ahaa, tarkoitat varmaankin ilmoituksessa mainittua kulkuneuvoa. Kas tässä.”
Raimon silmät ovat pullahtaa ulos kuopistaan, kun Valo ottaa esiin parin mustia siipiä. Ne ovat oikein hienot siivet, suuret ja vahvasulkaiset, mutta Raimo on odottanut punaista urheiluautoa.
Olisi pitänyt kuunnella äitiä ja hankkia vaimo, hän tajuaa.
Tuomiopäivän aamu valkenee kirkkaana.
Raimo on tehtäväänsä koulutettu ja valmis. Hän näyttää tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Tukeva, kaljuuntuva, parrakas, kyllästynyt – ja siivekäs. Hänellä on mukanaan kannettava tietokone, jolle on tallennettu jokaisen ihmisen synnit ja hyvät teot.
Raimo lentelee kiireettä kaupungin yllä ja laskeutuu torille.
”Vaviskaa!” hän kuuluttaa. ”Ilmoitan teille suuren sanoman. Tuomiopäivä on koittanut! Jokaisen on vastattava teoistaan suoraan Jumalalle. Tai näin ensi alkuun minulle. Tuomiopäivä on koittanut!”
Samaan aikaan taivaalle laukkaavat Raimon kollegat, maailmanlopun neljä ratsastajaa. Rutto pitelee kädessään jousta, hänen hevosensa on valkoinen ja äänensä kuin ukkonen. Sodalla on suuri miekka ja tulipunainen ratsu. Mustalla hevosella ratsastaa Nälkä, joka kannattelee vaakaa. Viimeisenä tulee Kuolema hallavan hevosensa ja viikatteensa kanssa.
Taivas on punainen, maa järisee. Sana tuomiopäivästä leviää.
”Sinä siinä”, Raimo sanoo ja tarttuu lähintä miestä hihasta. ”Olet tehnyt paljon syntiä. Mitä sinulla on sanottavaa puolustukseksesi? Ei mitään? Aloitetaanpa. Ollessasi 3-vuotias tönäisit pikkusiskoasi…”
Raimon päivä kuluu ihmisten syntejä luetellessa. Aika vääristyy. Tuomiopäivä kestäisi koko päivän, niin kauan kuin tarvittaisiin. Maailma ei loppuisi ennen kuin kaikki olisi valmista.
Jokaisen ihmisen Raimo leimaa, kun tuomio on julistettu. Jos henkilö on tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa, hän saa otsaansa leiman PELASTETTU ja siirtyy jonoon Taivaan portille. Jos pahoja tekoja on enemmän, otsassa lukee TUOMITTU ja jonotuspaikka on Helvetin portti. Jos hyvät ja pahat teot menevät likimain tasan, joutuu tekojensa mukaiseksi ajaksi kiirastuleen ja pääsee sen jälkeen Taivaaseen.
”…ja entäs tämä sitten?” Raimo messuaa pyylevälle mummolle. ”Tammikuun viides vuonna 1957 valehtelit Lahtiskalle…”
Raimo nauttii työstään. Sen lisäksi että hänellä on lähes rajattomasti valtaa, hän on myös melkein kaikkitietävä. Etenkin nähtyään oman syntilistansa hän on helpottunut, että on tuomitsemisen yläpuolella. Vaikka mikäs siinä, Raimo on asunut kuukauden Helvetissä, eikä paikka vaikuta yhtään hullummalta. Toisinaan naapurit ovat jopa olleet hiljaa öisin, mitä maan päällä ei koskaan tapahtunut.
”Väitit vaimollesi, että olet poikien kanssa kaljalla, vaikka oikeasti olit Suurisuolla bongaamassa lintuja!”
Jotkut lankeavat polvilleen rukoilemaan pelastusta, mikä on Raimon mielestä varsin pitkästyttävää. Hänellä ei ole valtaa päättää näistä asioista, joten hänen on täytettävä tuomittavan puolesta armahdusanomus. Näille henkilöille on oma jononsa, eivätkä he saan leimaa. Usein Raimo joutuu potkimaan anelijoita irti lahkeistaan.
”Mitäs Jumalan pilkkaa tämä on?” kimittää hontelo mies.
”Älä itse pilkkaa”, Raimo lyö leiman otsaan. ”Se on kuulkaas pastori Helvetin reissu edessä. Olisi kannattanut jättää 15 vuoden ehtoollisviinit juomatta. Taisit kolehtihaavistakin puolet pistää omaan taskuun.”
Viimein kaikki on tuomittu. Valo, Rutto, Sota, Nälkä ja Kuolema saapuvat Raimon luokse.
”Kiitos Raimo. Sinun työsi on tehty ja tuomiopäivä päättynyt. Voit luovuttaa siipesi ja asuntosi avaimen minulle.”
Valo ojentaa kätensä, mikä saa Raimon riisumaan siipensä. Hän kaivaa avaimen taskustaan, mutta epäröi. Asunto on oikeastaan aika kodikas eikä näköalassakaan ole valittamista.
”Taivaaseenko mä nyt sitten muutan?”
”Taivaaseen”, Valo nyökkää ja koko maailma tuntuu hymyilevän. ”Minun paikkani on Helvetti, mutta Taivasta hienompaa ei olekaan. Siellä riittää iloja, ruokaa ja juomaa yllin kyllin, kauniit neitsyet tarjoilijoina. Saat viettää hyvän ikuisuuden.”
”Helvettiäkö tässä odottamaan, eiköhän mennä jo”, Raimo ilahtuu ja nakkaa avaimensa Valolle leveästi virnistäen.
”Ymmärrän kiireesi, mutta ensin sinut on käsiteltävä Taivaaseen sopivaksi. Kaikessa viisaudessaan Jumala päätti taata ikuisen rauhan ja autuuden tekemällä miehistä eunukkeja.”
SIINÄ JOULUN TIENOILLA
_________________________________________________
Palvelukseen halutaan
Oletko elämänmyönteinen, yhteistyökykyinen, aktiivinen, joustava ja valmis oppimaan uutta? Olet juuri etsimämme henkilö! Ryhdy tuomiopäivän enkeliksi. Työ on hyvin palkattu, työsuhde-etuina asunto ja kulkuneuvo. Aiempi kokemus ei välttämätön, koulutamme tehtävään. Vapaamuotoiset hakemukset: Oy Taivas ja Helvetti Ab…
_________________________________________________
”No kato perkele.” Raimo laskee kahvikupin kädestään ja lukee ilmoituksen uudestaan. Hänen tekee mieli paukutella henkseleitään, viimeinkin työ joka on kuin luotu hänelle. Elämänmyönteinen Raimo ei kyllä ole, ja viihtyy omissa oloissaan. Aktiivisuus rajoittuu jääkiekon seuraamiseen, hän on joustava vatsansa seudulta ja oppii uutta, mikäli asia liittyy viihde-elektroniikkaan. Enkeleihin hän ei usko, mutta tuomiopäivä kuulostaa tutulta.
Raimo on entinen rekkamies.
Hän myhäilee tyytyväisenä ja panee tupakaksi. Ilmoitus on pääosin samaa paskaa kuin muutkin, mutta se on ainoa, jossa tarjotaan asunto ja auto. Vapautus vuokranmaksusta kuulostaa myös pirun hyvältä.
Jumala kääntyi heti tuolillaan ja nosti jalat tammipöydälle, kun enkeli astui huoneeseen.
”Kutsuitte minua, Luojani”, enkeli sanoi toinen polvi ja katse maassa.
”Äh, nouse jo ylös Valo!” Jumala sytytti sikarin. ”En jaksa enää tuollaista pelleilyä, jota te enkelit harrastatte. Minulla on tärkeää asiaa, enkä voi selittää sitä, jos ihastelet mattoani.” Valo nousi ja iski silmää, mutta Jumala ei hymyillyt.
”Oletko käynyt maan päällä vähään aikaan? En olettanutkaan, että olisit ehtinyt, onhan Helvetti nykyään niin kiireinen paikka. Se tässä kiikastaakin. Kaiken ikuisuutta Pietari vain pelaa korttia Jeesuksen kanssa, kun portilla ei tapahdu mitään. Ennen tulijoita oli jonoksi asti, nyt suurin osa päätyy Helvettiin.”
”Haluatko vaihtaa paikkoja kanssani? Sinulle voisi tehdä hyvää purkaa vähän aggressioita Helvetissä. Töiden päätteeksi käyn usein…”
”Ei!” Jumala tumppasi sikarin keskelle pöytää. ”Ei sellainen kiinnosta minua, olen kyllästynyt tähän kaikkeen. Jeesus ei suostu syntymään uudestaan, enkä usko että se auttaisi mitään. Uusi vedenpaisumuskin olisi turha, koska kukaan ei haluaisi pelastaa vaivalla luomiani eläimiä.”
Jumala nousi ja tarttui Valoa hartioista, katsoi pohjattomin silmin.
”On tullut aika kutsua heidät.”
”Oletko aivan varma?”
”Minä omistan maailman, Valo! Omistan tämän kaiken, sinutkin! Älä kysele.”
”Entäs hän?” Valo osoitti terraariossa puussa lojuvaa suurta käärmettä. Jumala tuhahti.
”Tuo nyt on halunnut maailmanloppua luomisesta lähtien. Olen kyllästynyt hänen sihinäänsä, nauttikoon tuhosta. Mutta sinä! Sinulla on kolme kuukautta aikaa järjestää maailmanloppu. Toimi!”
Raimo saa paikan. Hän oli ainoa hakija.
Työnantajassa on jotain outoa. Raimo ei osaa sanoa, onko hän mies vai nainen. Kasvot unohtuvat, kun kääntää katseensa. Vaatteet ovat kirkkaanpunaiset, tai ehkä mustat tai hohtavanvalkoiset. Eikä Raimo ole edes humalassa.
”Päivää. Istu alas.” Työnantajan ääntä ei kuulu, se on. Raimo huomaa istuvansa.
”Minä olen toimitusjohtaja Valo ja perehdytän sinut työhösi. Työhän on hyvin helppo. Sinun ei tarvitse kuin julistaa tuomiopäivän evankeliumi ja vaatia ihmisiä tilille teoistaan. Siihen menee vain yksi päivä. Palkka on tietysti työnmukainen, pääset Taivaaseen, jossa saat ikuisen rauhan, levon ja autuuden. Ennen tuomiopäivää asut työsuhdeasunnossa, joka käytännönsyistä johtuen sijaitsee Helvetin ylimmässä kerroksessa. Kysyttävää?”
Raimo tuijottaa Valoa suu auki ja alkaa änkyttää. Sitten hän muistaa.
”Entäs auto?”
”Auto?” Ilma tuntuu hämilliseltä, Valo rypistää kulmiaan. ”Ahaa, tarkoitat varmaankin ilmoituksessa mainittua kulkuneuvoa. Kas tässä.”
Raimon silmät ovat pullahtaa ulos kuopistaan, kun Valo ottaa esiin parin mustia siipiä. Ne ovat oikein hienot siivet, suuret ja vahvasulkaiset, mutta Raimo on odottanut punaista urheiluautoa.
Olisi pitänyt kuunnella äitiä ja hankkia vaimo, hän tajuaa.
Tuomiopäivän aamu valkenee kirkkaana.
Raimo on tehtäväänsä koulutettu ja valmis. Hän näyttää tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä. Tukeva, kaljuuntuva, parrakas, kyllästynyt – ja siivekäs. Hänellä on mukanaan kannettava tietokone, jolle on tallennettu jokaisen ihmisen synnit ja hyvät teot.
Raimo lentelee kiireettä kaupungin yllä ja laskeutuu torille.
”Vaviskaa!” hän kuuluttaa. ”Ilmoitan teille suuren sanoman. Tuomiopäivä on koittanut! Jokaisen on vastattava teoistaan suoraan Jumalalle. Tai näin ensi alkuun minulle. Tuomiopäivä on koittanut!”
Samaan aikaan taivaalle laukkaavat Raimon kollegat, maailmanlopun neljä ratsastajaa. Rutto pitelee kädessään jousta, hänen hevosensa on valkoinen ja äänensä kuin ukkonen. Sodalla on suuri miekka ja tulipunainen ratsu. Mustalla hevosella ratsastaa Nälkä, joka kannattelee vaakaa. Viimeisenä tulee Kuolema hallavan hevosensa ja viikatteensa kanssa.
Taivas on punainen, maa järisee. Sana tuomiopäivästä leviää.
”Sinä siinä”, Raimo sanoo ja tarttuu lähintä miestä hihasta. ”Olet tehnyt paljon syntiä. Mitä sinulla on sanottavaa puolustukseksesi? Ei mitään? Aloitetaanpa. Ollessasi 3-vuotias tönäisit pikkusiskoasi…”
Raimon päivä kuluu ihmisten syntejä luetellessa. Aika vääristyy. Tuomiopäivä kestäisi koko päivän, niin kauan kuin tarvittaisiin. Maailma ei loppuisi ennen kuin kaikki olisi valmista.
Jokaisen ihmisen Raimo leimaa, kun tuomio on julistettu. Jos henkilö on tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa, hän saa otsaansa leiman PELASTETTU ja siirtyy jonoon Taivaan portille. Jos pahoja tekoja on enemmän, otsassa lukee TUOMITTU ja jonotuspaikka on Helvetin portti. Jos hyvät ja pahat teot menevät likimain tasan, joutuu tekojensa mukaiseksi ajaksi kiirastuleen ja pääsee sen jälkeen Taivaaseen.
”…ja entäs tämä sitten?” Raimo messuaa pyylevälle mummolle. ”Tammikuun viides vuonna 1957 valehtelit Lahtiskalle…”
Raimo nauttii työstään. Sen lisäksi että hänellä on lähes rajattomasti valtaa, hän on myös melkein kaikkitietävä. Etenkin nähtyään oman syntilistansa hän on helpottunut, että on tuomitsemisen yläpuolella. Vaikka mikäs siinä, Raimo on asunut kuukauden Helvetissä, eikä paikka vaikuta yhtään hullummalta. Toisinaan naapurit ovat jopa olleet hiljaa öisin, mitä maan päällä ei koskaan tapahtunut.
”Väitit vaimollesi, että olet poikien kanssa kaljalla, vaikka oikeasti olit Suurisuolla bongaamassa lintuja!”
Jotkut lankeavat polvilleen rukoilemaan pelastusta, mikä on Raimon mielestä varsin pitkästyttävää. Hänellä ei ole valtaa päättää näistä asioista, joten hänen on täytettävä tuomittavan puolesta armahdusanomus. Näille henkilöille on oma jononsa, eivätkä he saan leimaa. Usein Raimo joutuu potkimaan anelijoita irti lahkeistaan.
”Mitäs Jumalan pilkkaa tämä on?” kimittää hontelo mies.
”Älä itse pilkkaa”, Raimo lyö leiman otsaan. ”Se on kuulkaas pastori Helvetin reissu edessä. Olisi kannattanut jättää 15 vuoden ehtoollisviinit juomatta. Taisit kolehtihaavistakin puolet pistää omaan taskuun.”
Viimein kaikki on tuomittu. Valo, Rutto, Sota, Nälkä ja Kuolema saapuvat Raimon luokse.
”Kiitos Raimo. Sinun työsi on tehty ja tuomiopäivä päättynyt. Voit luovuttaa siipesi ja asuntosi avaimen minulle.”
Valo ojentaa kätensä, mikä saa Raimon riisumaan siipensä. Hän kaivaa avaimen taskustaan, mutta epäröi. Asunto on oikeastaan aika kodikas eikä näköalassakaan ole valittamista.
”Taivaaseenko mä nyt sitten muutan?”
”Taivaaseen”, Valo nyökkää ja koko maailma tuntuu hymyilevän. ”Minun paikkani on Helvetti, mutta Taivasta hienompaa ei olekaan. Siellä riittää iloja, ruokaa ja juomaa yllin kyllin, kauniit neitsyet tarjoilijoina. Saat viettää hyvän ikuisuuden.”
”Helvettiäkö tässä odottamaan, eiköhän mennä jo”, Raimo ilahtuu ja nakkaa avaimensa Valolle leveästi virnistäen.
”Ymmärrän kiireesi, mutta ensin sinut on käsiteltävä Taivaaseen sopivaksi. Kaikessa viisaudessaan Jumala päätti taata ikuisen rauhan ja autuuden tekemällä miehistä eunukkeja.”
Vastaukset 2
Vanhimmat
Alussa luontaisetuna oleva kulkuneuvo sai minut kirjoittamaan jo pienen marinan, mutta onneksi ei auto ollut pilaamassa tarinaa.
"Helvetissä, eikä paikka vaikuta yhtään hullummalta. Toisinaan naapurit ovat jopa olleet hiljaa öisin, mitä maan päällä ei koskaan tapahtunut."
Sait minut naurahtamaan tässä kohtaa. Juuri niin se on.
" ”Taivaaseenko mä nyt sitten muutan?”
”Taivaaseen”, Valo nyökkää ja koko maailma tuntuu hymyilevän. ”Minun paikkani on Helvetti, mutta Taivasta hienompaa ei olekaan. Siellä riittää iloja, ruokaa ja juomaa yllin kyllin, kauniit neitsyet tarjoilijoina. Saat viettää hyvän ikuisuuden.”
”Helvettiäkö tässä odottamaan, eiköhän mennä jo”, Raimo ilahtuu ja nakkaa avaimensa Valolle leveästi virnistäen.
”Ymmärrän kiireesi, mutta ensin sinut on käsiteltävä Taivaaseen sopivaksi. Kaikessa viisaudessaan Jumala päätti taata ikuisen rauhan ja autuuden tekemällä miehistä eunukkeja.” "
Tässä hieman mättää, lukija menee hieman ulalle ja joutuu lukemaan useampaan otteeseen ja se ei ole hyvä se. Muuten huumori kohillaan.
P.S Jos paikka on taivas ja siellä kauniit neitsyet tarjoilevat, sen täytyy silloin olla helvetti neitsyeille ; )
Mutta aika hauska juttu.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä munaton 8
T. Sherlokki (c) 2005
Tuo loppu onkin hieman ongelmallinen ollut. Alunperin Raimon piti joutua kadotukseen eli lakata kokonaan olemasta muiden (Valo ratsastajat) kanssa, mutta tarinan lukeneet pitivät sitä tylsänä. Eli loppu on oikeastaan työn alla vielä.
Voivathan neitsyetkin joutua helvettiin. :)
Toisaalta Raimo voisi päästä Taivaaseen... Kuinka monen miehen unelma on lekotella valkoisessa kaavussa lampaan ja leijonan kanssa niityllä harppujen soidessa? *hih* Ei ehkä mikään tavoittelemisen arvoinen paikka ja ihan oikein sille äijälle.