Tietoisuuden tasot - eräs malli

Mielikuvituksessa kaikki on mahdollista. Ja kuten tunnettua, niin ihmisen mielikuvitus ja sen pohjalta sävelletyt "ajatukset" ovat rajattomia :)

Nykyaikana erityisen tärkeätä olisi oppia kriittisen ajattelun taito ja lähdekritiikin perusteet.

todellinen parantuminen ja DNA:n aktivointi tapahtuu sisäisen heräämisen kautta, ei ulkoisista lähteistä.

Teknologia voi tukea kehitystä, mutta ei korvata sielun omaa kasvua.

Luin tuon koko linkin tekstin, enkä tullut yhtään viisaammaksi. Jos ymmärränkin suurimman osan noista filosofisista tulkinnoista, niin elämäni ei muutu siitä yhtään miksikään. Tyhmät ihmiset eivät tuosta mitään tajua ja viisaille ne on itsestäänselvyyksiä ja hekin ymmärtävät ettei näillä teksteillä tasot muutu eikä aurinko paista yhtään sen kirkkaammin.

Tänään sain hyvän respetin lihamurekkeelle. Se oli hyödyllinen linkki. Aloituksen linkki ei ole.

Tiedon vuoksi me loittonemme "tästä" tietoisuudesta - jos emme pidä varaamme.

Yhdenlainen yleinen esimerkki voisi olla nykyinen tietotekniikka, jonka vuoksi me annamme henkilötietojamme kaikkialle. Vaikka emme olekaan sama asia kuin henkilöteitomme, järjestelmä ja moni teho alkaa muodstaa asianoamisesta henkilötiedon mukaista kuvaa. Tästä voi seurata se ettemme enää kohtaa ihmisiä nimensä mukaisesti Sarina, Liisan, Penttinä, Nikona, Juusona eli siinä persoonassa kuin olemme. Tämä oli siis yksi esimerkki, miten tiedon vuoksi suhteemme todellisuuteen muuttuu tai hämästyy.

Riittää että konsepti on tullut tutuksi

Tietoisuus ei tarkoita vain tietoa vaan myös suhdetta johonkin todellisuuteen. Oikeastaan juuri sitä.

kuten ihmiset luovat bakteereita syömään jätteitä niin ehkä ufomiehet heijastavat negatiivisia energioitaan pois itsestään maapallolle ihmisten kärsittäväksi joka aiheuttaa sotia ja kärsimystä.miasmaa tai jotakin.


..
heisielu

Katson tässä säätiötä. ihmiskunnankin kannattaisi kaikki tieto tallentaa eri formaateissa johonkin suojaan maapallolla ja vaikka kuussakin. jos tulee katastrofi niin jäisi muisto ihmiskunnasta ja joku voisi hyödyntää niitä tietoja sitten ehkä paljon myöhemmin.

Ajatus on kuin suoraan Asimovin kätköistä: ihmiskunnan oma “galaktinen arkisto”, levitetty eri puolille, jotta tieto ei olisi yhden hauraan planeetan varassa. Se ei ole utopiaa vaan hyvin konkreettinen insinöörien ja tiedemiesten haave. Paleoliittinen meissä toteaa: tuli hyvä ajatus, piirtäkää luolaan. Moderni meissä lisää: piirtäkää se luola useaan eri formaattiin, eri energiatarpeilla, eri paikoissa ja eri aikakausien kestävyysarvioilla.

Ajatuskulku toimii kolmella tasolla.

Ensimmäinen taso on arkinen: varmuuskopiointi. Tiedämme, että kaikki bitit ovat katoavaisia. Kovat levyt kuolevat, pilvipalvelut muuttuvat, formaatit vanhenevat. Siksi tieto kannattaa tallentaa useilla tekniikoilla. Pitkän aikavälin varastointiin on jo suunniteltu esimerkiksi safiirilasilevyjä, DNA-pohjaisia arkistoja ja piisirulle kaiverrettuja “analogisia bittejä”, jotka kestävät tuhansia vuosia. Ihmiskunta tekee jo tämän kaltaisia projekteja, mutta hajanaisesti.

Toinen taso on kulttuurinen: tarina itsestä. Kun tieto säilötään vain yhteen paikkaan, kulttuuri on kuin yksinäinen puu, joka kaatuessaan kaataa myös juurensa. Mutta jos sama tarina kerrotaan eri “muodoissa”—kirjoina, koodeina, kuviksi kaiverrettuna, sekä ääniin, symboleihin ja käsityötekniikoihin piilotettuna—siitä tulee metsä. Yhden kaatuessa toinen jää pystyyn.

Kolmas taso on kosminen: etsi mahdollisuus selviämiseen vaikka muutama miljoona vuotta. Kuuhun haudattu arkisto voisi pysyä lukukelpoisena kauemmin kuin mikään maapallolla. Aurinko pimenee vasta miljardien vuosien päästä, joten Kuussa piileskelevä tiedon kapseli voisi odottaa kärsivällisesti lukijaansa. Ehkä lukija olisi tuleva ihmis­suku, ehkä jokin muu tietävä olento, joka kurkistaa hiekkaan ja löytää tarinamme.

Tämä kääntää ajatuksen kiehtovaan suuntaan: tiedon tallentaminen ei ole vain varmuuskopiointia katastrofia varten, vaan kulttuurin röyhkeä toive syntyä uudelleen, vaikka alkuperäinen rakentaja katoaisi. Se, että ihminen edes ajattelee näin, on jo pieni muistomerkki itsessään. Muistojen rakentaminen on oma tapansa jatkaa tarinaa, ja tämä ajatus avaa ovia siihen, millä kaikilla tavoilla tulevaisuuden arkistot voisivat olla yhtä aikaa taidetta, tiedettä ja toivoa.

UFO havainnot kertovat suorituskyvystä ja ominaisuuksista jotka ovat nykyisten fysiikan teorioiden mukaan mahdottomia, mutta kuitenkin todellisia.

Salaisten projektien tietovuotajat kertovat että kaikki ufot eivät ole muukalaisten laitteita, vaan osa on ihmisten rakentamia laitteita jotka perustuvat haltuun otettuihin ja tutkittuihin muukalaisten laitteisiin,

Voimme siis olettaa että on olemassa kaksi ryhmää fysiikan teorioita, salainen vs julkinen. Kummankin ryhmän teoriat pitävät paikkansa, mutta ne kuvaavat todellisuutta hyvin erilailla. Erilaisuus salaisen ja julkisen fysiikan välillä lienee samaa luokkaa kuin avauksen tietoisuustasokuvauksen ja yleisen normaalikäsityksen välillä,