Elämää ja unta, sataa, sataa lunta

Painajaisunet eivät ole toivottavia,
niistä herääminen on joskus ihan järkytys.


Kun odotan nukahtamista, se odottaminen, valveaika,
on muistojen ja unelmien hedelmällisintä aikaa.
Kirjoittajana, jos en saa unen päästä kiinni,
nousen ylös; otan lehtiön ja kirjoitan ajatuksiin nousevat jutut
joko suorana kerrontana, tai runomuodossa.

Kun hetken kirjoittaa, tulee uni ja unelmien unet ovat levollisia.

Näin aamulla kummaa painajaista. Olin P-Koreassa.

Tänään väsynyt olo, mutta pakottaudun eteisen viimeiseen syyssiivoukseen, ei ole iso juttu. Matto on pesukoneessa pyörimässä, lattian pyyhin rätillä.

Uni lähti.
Suoraan sydämeeni väristen
loisti vaaleana aamutähti.
Sillin muistin
näyn suloisen:

Kuultavassa maassa rinnallani
kalleimpani
kulki, jälleen ilo silmissään.
Heleään
päivään nousi nurmirinteet siellä,
vuoritiellä.
Eikä koskaan
jalka väsynyt.
Syksyn ruskoon
hetken hauraan hohtaa aamutähti.
Uni lähti.

Taudin aave sisään astuu nyt.

Saima Harmaja Uni lähti

Mistä ne runot syntyvät?
Kuka ne tuo.
kuka syöttää sanat
antaa valmiudet
ja kuljettaa kuin puro vettä.

Ei runo vaadi tutkintoja
se on olemassa
otat vain esiin kun on tulossa.

Sinä olet runo,
sinä olet tarina.
Sinä ole totuus ja valhe.

Ei elämä etsi totuuksia
koska niissä satu kuolee,
Tuuli humisee
kun sen kuulet,
mutta hivelee kuuron poskea,

Montako runokirjaa on kirjahyllyssäsi
ja montako historiaa ja tavallista elämää ja
arkea kuvaavaa romaania, ja tietokirjaa kirjastosi sisältää?

Minun hyllyssäni on monta tietosanakirja sarjaa eri vuosikymmenilta, monissa vanhentunutta tietoa, mutta aina lukemisen arvoista.

Kotimaisia ja ulkomaisia romaaneja, elämäkertoja tms. taitaa olla jo sadoissa,
runoteoksia, Nobel runoilija totta kai mukana, niitäkin kertynyt pienistä runoteoksista suuriin runoilija kokoelmiin kymmenittäin, ellei jo oli satakin.

Lähellä sydäntäni ovat elämäkerta teokset ja runot, siksi toivoisin teiltä lempirunoja, meille kaikille luettavaksi. Omiakin saa olla.

Palstan ilmapiiri kaipaisi jotain muutakin kuin "järkevää" tietoa ja totuutta
etsivää ja sanelevaa luettavaa.

Näin kummaa unta,
luulin että sataa lunta.
Istuin kyytiin reen -
juoksi hevonen päällä veen,
Neljän tuulen hattu
ja yllä villanuttu,
hiki oli päässä.
mutta kaikki varpaat jäässä.

Vesi roiskui ja loiskui,
sama uni toistui -
rekeen istuin ja oli lunta,
näin talvesta pelkkää unta.

oliko se eilen
vai eilisen eilen
kun kaaduin kadulle
Joku nosti minut
oliko se joku
vai oliko se Jumala

näin kirkkaita tähtiä
oliko ne tähtiä
kun olivat mustia
niitä näin eilen
vai sen eilisen eilen
kun näen niitä tähtiä

kaaduinko eilen
vai olenko nukkunut
kun Jumala herätti
kuulen kun huudat
minun nimeäni toistat
kun olen pimeässä

heräänkö minä
annatko minun nukkua
älä huuda---

Pidätkö Tommy Tabermannin runoja runoina.

Kuulin tänään kirjakaupassa. kun joku sanoi, että Tabermann oli vain ajattelija
kirjoitti lauseita, ei runoja.
Vähän olen niitä missään julkisuissa nähnyt, eikä mitään ole
jäänyt mieleeni.

Aleksis Kiven runot koskettavat itseäni.

>>SUOMENMAA:

Maa kunnasten ja laaksoen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
tuo loistees pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siel kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se onpi Suomenmaa.

En millonkan mä unohtas
sun lempeet taivastas,
en tulta heljän aurinkos,
en kirkast kuuta kuusistos,
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa
tok’ aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ
taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan;
tuos aaltoileva peltomme,
tuos viherjäinen niittumme,
tuos metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa
mi autuus kuultella,
kun valjetessa aamuisen
siel pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa
käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä ijankaikkinen!<<

Aleksis Kivi
🥀

Mukavaa punottua.

(Mietin ja rakastin.)

Ylpeys

Kirjoitin runon eräänä aamuna.
Se oli syvä ja vavahduttavakuin meri,
jokainen sana ja ajatus siinä
oli horjumattomasti ankkuroitu sen syvyyksiin.

Katselin runoani ja huomasin sen hyväksi,
en voinut lisätä siihen mitään
enkä poistaa mitään,
Ja silloin meni ylpeyden saatana minuun
ja minä luiskasin itselleni:
Jo tämän vuoksi yksin
on nimesi säilyvä kuolemattomana.

Arvo Turtiainen
teoksesta ; Runoja 1934 - 1968. Tammi.

Olen eilen ja tänään
tuolla ja täällä sanoissani
joita ei kukaan minulle ole antanut
koska ne syntyvät minussa.

Tänään
kun sataa lunta
sanat tanssivat mielessäni kuin lumihiutaleet
tuulen tanssittaessa niitä ilmassa
kuin syksyn putoavia lehtiä.

Näin lumisateessa keijun
pitkässä valkoisessa hameessaan
tanssimassa pihavajan ovella.
Pienestä rakosesta se livahti sisään
keräsi helmansa kasaan
paeten katseeltani kuin sitä ajava tuuli
joka ei ole näkyvää.

Sade lakkasi ja keiju pysyi piilossaan.
Illalla löysin vajan lattialta
liikkumattoman lumikiepin
jonka sisään keiju oli kietoutunut.

Valkoisen hameensa kauniisti laskostanut
kuin kesän morsian vihkipukunsa
laskeutuessaan sulhonsa viereen.

Kauneutta jota ei voi koskettaa
mutta sen tuntee
kun löytää ajatuksen ja sanat
jotka jäivät tanssimaan lumikeijun tanssissa.

aina anona tanssii sanoilla.

Nyt on lumikeiju taitanut kuolla vesisateessa.
Milloin löytyy uusia, pakkasella kehittyy vain jäätä.

Tekisi mieli riimiä laittaa
kirjaimista sanoja taittaa.

Tekisinkö aloituksen uuden
antaisin kaikille tilaisuuden

Riimille, runolle tai novellin pätkälle
niin lyhyelle kuin kierrytylle sätkälle

Usein en halua ketjuihin osallistua
kivittävät, sylkevät, silmät voi kastua.

Anteeksi aloittaja vein sinulta tilaa
toivon ettei tämä mieltäsi pilaa

/o\

Näin unta.
Lääkäri sanoi
se on veritulppa.
Heräsin
oli helvetillinen pohjekipu
ja siinä se tulppa!
Niin unessakin.
Lääkäri tiesi.

En ole uskonut uniin.

Elän rikkaasti.

Ostan käteisellä
- maksan laskuni tililtä.
Elän rikkaasti.

Näen ja kuulen
puen niitä kuviksi sanoina
puhumattoman suuhun.

Tunnen surua ja sääliä
osattomien osasta
köyhyyden kurjuudesta,
tietämättä puhuvatko he totta.

Loppuuko leipä syömällä liikaa,
loppuvatko rahat yllättäen,
vuotaako kaikki sormien välistä?

Elän rikkaasti
syömällä kun on nälkä
juomalla janooni
ja tultuani kylläiseksi
kiitän ravinnosta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Laitan katkelman runostani; Rautajalkainen mies.

" -Minulta menivät vain jalat ja koti,
monilta meni koti, perhe ja elämä.
Minun poikani saarnaa tuolla kirkossa
ja poikani poika kerää kolehtia asepuvussa.

Kiitos Suomi.
Nostimme vapaan maan siniristilipun salkoon.”

Sata, sataa kuivaa lunta
lapsenlapsi näkee unta
Vieressäni tämä lapsi viihtyy
huomaan, hengityksensä kiihtyy
ja sen merkki on unen näkemisestä.
oire tunteista väkevistä.

Herättyään riensi kertomaan,
että unessaan näki Joulunmaan,
piirileikkiin tontut veivät mukaan
eikä lapsista yksin ollut kukaan.
Sen uskon, minua unissasi potkit
ja koko unipeiton jalkoihis sotkit.