https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011630952.html
Polttopuut ja kirveet viedään, ja paikkoja sotketaan.
Olen jo pitkään ymmärtänyt, että tagit ja sama kuin koiran kusema - koira haistaa, ihminen näkee, siinä ero. Mutta koira haistamalla tietää mikä on merkin jättäneen koiran tilanne.
Polttopuut ja kirveet viedään, ja paikkoja sotketaan.
Olen jo pitkään ymmärtänyt, että tagit ja sama kuin koiran kusema - koira haistaa, ihminen näkee, siinä ero. Mutta koira haistamalla tietää mikä on merkin jättäneen koiran tilanne.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taannoin Vantaajoen varrella vaikutti kolme parrakkasta huligaania, jotka olivat tunnettuja retkeilypaikkojen häiriköinä. Heidän nimensä olivat Jari, Mika ja Timo. Nämä kolme miestä kulkivat metsissä ja luonnonpuistoissa aiheuttaen ongelmia muille retkeilijöille.
Heidän ilkivaltansa ilmeni monin tavoin:
He levittivät roskia ja jätteitä nuotiopaikoille ja poluille, tehden luontokokemuksesta perin epäsiistin ja epämiellyttävän. He varastivat myös polttopuita ja kirveitä, jotka oli tarkoitettu yhteiseen käyttöön. Tämä aiheutti harmia ja vaikeutti muiden retkeilyä. Eikä siinä kaikki - nämä huligaanit jättivät jälkeensä myös irstaita piirroksia ja tageja puihin, kallioihin ja penkkeihin. Näillä he pyrkivät "merkitsemään" alueet omikseen ja pelottelemaan muita retkeilijöitä.
Eräänä päivänä metsässä partioinut parrakas metsänvartija sai vihiä huligaanien toiminnasta ja päätti valvoa aluetta tarkemmin. Hän onnistui lopulta tavoittamaan heidät itse teossa, juuri kun he olivat sotkemassa uutta retkeilypaikkaa.
Metsänvartijan vakava ja päättäväinen asenne sai kaksi huligaaneista, Jarin ja Mikan, suuresti pelästymään. He ymmärsivät, että heidän käytöksensä oli tuhoisaa ja että heidän oli muututtava, jos halusivat jatkaa luonnossa liikkumista ilman ongelmia.
Jari ja Mika päättivät tehdä parannuksen. He alkoivat osallistua paikallisten luontoyhdistysten vapaaehtoistyöhön, jossa he siivosivat retkeilypaikkoja, korjasivat pitkospuita ja auttoivat muita retkeilijöitä. Heistä tuli esimerkkejä siitä, miten elämäänsä voi muuttaa parempaan suuntaan, ja he kiertelivät vuosien ajan kokemusasiantuntijoina kertomassa tarinaansa peruskouluissa ja ammattioppilaitoksissa.
Valitettavasti kolmas huligaani, Timo, ei halunnut muuttaa tapojaan. Hän jatkoi ilkivaltaansa ja käyttäytyi yhä häiritsevästi. Eräänä iltana, kun hän oli jälleen sotkemassa metsää, tapahtui jotain odottamatonta.
Metsän syvyyksissä asuvat maahiset, jotka olivat pitkään katsoneet Timoa ja hänen tekojaan, päättivät ottaa oikeuden omiin käsiinsä. He vangitsivat Timon ja veivät hänet maan alle. Siellä Timo joutui pakkotyöhön, jossa hän raatoi maahisten hyväksi. Pakkotyön ohella hän joutui tauotta kuuntelemaan kansanradiota, merisäätä ja formulaselostuksia. Lisäksi hänen parrastaan leikattiin ohut leukaparta, mikä oli suuri häpeä hänen kaltaiselleen tuuheapartaiselle miehelle.