Kun vammainen purkaa työsuhteen

Jatkuva yhteisillä varoilla hyysäys saattaa johtaa siihen, että vammainen kuvittelee elävänsä pumpulissa. Mistään ei tarvitse ottaa vastuuta. Mitä tahansa saa tehdä. Sillä varjolla, että eihän oikeuslaitos kehtaisi vammaista syyttää.

Koko tämä systeemi, että vammaiselle tuodaan kaikki eteen, ja hyssytellään, ja sitten toisaalta imarrellaan häntä 'työnantajaksi', vaikka itse asiassa vammainen on sosiaalielätti, on kieroutunut. Työnantajamallissa on hyviäkin puolia, mutta se toimii vain jos vammaisella toimii pää ja itsekuri. Ei kaikista ole työnantajiksi. Jos vammainen on varakas, hänen pitäisi tosiaan maksaa henkilökohtaiset avustajat omalta pullealta pankkitililtään. Silloin hän ymmärtäisi heidän arvonsa paremmin, ja tajuaisi senkin, että jos hän mokaa, hän maksaa.

Eikä pidä syyttää vammaisen avustajarinkiä, jos hän irtisanoo yhden heistä laittomasti. Ei pidä heille kiukutella, kunb eivät neuvoneet, mitä laki sanoo. Avustajan tehtävä ei ole olla vammaisen äiti ja elämänhoitaja, vaan he toimivat vammaisen ohjeiden mukaan, käsinä ja jalkoina. Jos vaaditaan, että avustajien tulisi toimia myös vammaisen aivoina, mennään liian pitkälle. Sellainen vammainen kuuluu laitokseen.

Millaisia korvauksia olette saaneet laittomista työsuhteen purkamisista tai irtisanomisista? Varmaan kuuluitte liittoon, jotta pystyitte riitauttamaan asian ilman suurempaa riskiä kuin se omavastuu?

Vammainen tosiaan on heikommilla, koska joutuu itse maksamaan virheestään. Työntekijällä tällä alalla harvoin on varaa viedä asiaa käräjäoikeuteen, ellei kuulu liittoon ja ole oikeusturvavakuutettu heidän kauttaan. Silloin omavastuu on vain 15%. Mikä sekin saattaa nousta yli tonniin, mutta ei kuitenkaan tuhansiin, niin kuin vammaisella 'työnantajalla', joka tyrii; vuoden palkka, irtisanomisajan palkka, molempien oikeudenkäyntikulut tuhansia kummallakin.