oletko koskaan pelännyt nukahtaa öisin?

trifiesmot kirjoitti:

no et tietenkään. terve ihminen nukkuu yönsä uneksien alitajuntansa sopukoissa piilevät salaisuutensa ja fantasiansa jonkunnäköiseen etäisesti tajuttavaan muotoon, muotoon jonka kultaisessa langassa on enää yksi tai kaksi ehjää säettä tunnin päästä heräämisestä. useimmat unet ovat myös merkityksettömiä; ne ovat vain välähdyksiä sekoitettuna faktaa ja fiktiota. välähdyksiä menneisyydestä yhdistettynä tuntemattomaan tulevaisuuteen ja höystettynä ripauksella henkilökohtaista mielikuvitusta ja varmasti usein myös huonolla huumorilla. pelkistettynä voisi todeta normaalin ihmisen nukkuvan yön pimeimmät hetket rauhallisesti nähden unia auringonlaskuista ja lapsuuden kesistä mummolassa tai kenties vaikka kata kärkkäisestä kumipuvussa ja saunavihta kädessä.

minä en näe öisin unia. minä en ole nukkunut öisin kohta vuoteen.

vuosi sitten henkinen puoli maallisesta vaelluksestani oli jo kokenut romahduksen mutta fyysinen tomumajani yritti silti vielä jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. henkinen minäni tiedosti jo öisin nukkumisen mahdottomuuden kurjan sieluni kuolemattomuuden tähden mutta ruumiini yritti edelleen toimia kuten ennenkin; käydä päivisin töissä kunnan virastotalossa, työpäivän jälkeen se vieraili lähikaupassa, kenties jopa nauttimassa paikallisessa kokoontumispaikassa virvokkeen tai kaksi, se saapui kotiin, valmisti aterian ja jopa joskus koetti nauttia siitä. ruumiini yritti jopa iltaisin joskus mennä maata. silti valvoin yöni. en nukahtanut. en uskaltanut.

uskotko, että ihminen ei ole kone? ihminen ei kestä valvoa loputtomiin päivät töissään tunkkaisessa toimistossa ja illat ja yöt vielä tunkkaisemmassa kolmenkymmenen neliön vuokrayksiössään? säästän sinut tarkemmilta yksityiskohdilta vuosi sitten kokemastani valvotusta kuukaudesta, ei niitä taisi olla kaksi. kyllä, kaksi kuukautta, jolloin ruumiini valvoi keskiyöstä aamuseitsemään, raahautui kahdeksaksi toimistoon, löysi itsensä ehkä iltakuudelta asunnostani, söi ja salli itselleen levottoman lepohetken puoli kahdeksaan illalla, jolloin henkinen minäni pakotti ruumiini hereille vääjäämättä lähestyvän yön uhan takia. vääjäämättä saapuva pimeys, jonka edessä ei parane sulkea silmiään. hitaista tunneista, jotka kulutin tuijottaen ikkunastani ulos kunnes koitti keskiyön hetki, joka pimentää kaiken auringonnousuun asti. niin, ihminen ei ole kone. lopputuloksen varmaan jo arvaatkin? menetin työni "riittämättömän työpanoksen" tähden. ei, tämä on pienin murheistani. en ehtinyt saada edes häätöä, löysin nopeasti itselleni uuden työn; taidan nyt olla niitä suomen viimeisiä, yksin ajatuksineen tehtaassa istuvia yövartijoita. globalisaatio kilpailuineen ei vielä ole täysin saavuttanut suomen metsäkyliä. vartijaksi kelpaa jopa entinen toimistosihteeri täällä. eikä edes kurssitettu sellainen. mikäs tässä, voin nukkua päivisin kun kauhu ei pääse ulos, maksan vuokrani ja syön joka päivä kaksi lämmintä ateriaa.

ei, älä katso minua noin. tiedän ajatuksesi; miten tähän jouduin ja olenko ylipäätään ihan terve? pidä ajatuksesi pääsi sisässä äläkä anna ilmeesi paljastaa kaikkea. minullakin on vielä omanarvontuntoni enkä halua tulla leimatuksi ennenkuin olen esittänyt puolustuspuheeni. odota hetki, anna minun juoda lasini tyhjäksi ja sitten yritän aloittaa alusta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä