tunteeton

raskausviikolla 14.

tiina kirjoitti:

raskausviikolla 14.

Minullakaan ei alkuraskaudesta ollut kummempia tunteita masuvaavin suhteen, vaikka toivottu olikin. Niskaturvotusultran jälkeen koin jopa huonoa omatuntoa siitä, että ei oikeastaan tuntunut miltään. Oloa ei paljoa parantanut se kuinka kaikki muut odottajat hehkuttivat, miten ihanaa oli nähdä vauva ensimmäistä kertaa.

Tänään oli sitten rakenneultra ja tuntui jo ihan erilaiselta. Tirautimpa jopa itkunkin ultran jälkeen. Vauva tuntui raskauden alussa niin epätodelliselta, ettei siihen osannut/uskaltanut kiintyä. Nyt kun tietää jo sen sukupuolenkin, on jotenkin helpompi uskoa että meille on todellakin tulossa vauva.

Mari kirjoitti:

Minullakaan ei alkuraskaudesta ollut kummempia tunteita masuvaavin suhteen, vaikka toivottu olikin. Niskaturvotusultran jälkeen koin jopa huonoa omatuntoa siitä, että ei oikeastaan tuntunut miltään. Oloa ei paljoa parantanut se kuinka kaikki muut odottajat hehkuttivat, miten ihanaa oli nähdä vauva ensimmäistä kertaa.

Tänään oli sitten rakenneultra ja tuntui jo ihan erilaiselta. Tirautimpa jopa itkunkin ultran jälkeen. Vauva tuntui raskauden alussa niin epätodelliselta, ettei siihen osannut/uskaltanut kiintyä. Nyt kun tietää jo sen sukupuolenkin, on jotenkin helpompi uskoa että meille on todellakin tulossa vauva.

täällä olen vasta viikolla 13 ja ultra oli alkuviikosta ja olihan se kiva nähdä miten reippaasti se vaavin alku siellä temmelsi.kaikki tämä on minulle uutta ja ultrassa vaan ihmettelin näkemääni miten niin pieni voi näyttää jo ihan ihmiseltä.minun on vieläkin vaikea uskoa että tuolla mahassa on jotain kasvamassa.mitenkään äidilliset olot eivät vielä ilmestyneet mutta kyllä ne varmaan sitten tulevat kun maha kasvaa ja alkaa liikkeet tuntua.tällä tavalla minä ajattelen että äidilliset tunteen tulevat pikkuhiljaa eikä heti.tätäkin lasta on oikein tekemällä tehty ja nyt minuakin harmittaa hieman kun ei tunnu juurikaan miltään kun se siellä kasvaa.ja mieskään ei ymmärrä näitä kaikkia vaivoja mitä tulee varsinkaan tätä valtaisaa väsymystä mikä minut on vallannut hän vain nauraa ja sanoo että älä valita koko ajan.siis miehet eivät vain kertakaikkiaan tajua millaista on olla raskaana.voi kun joku saisi tuon mieheni tajuamaan millaista on kärsiä koko aikaisesta pahasta olosta ja väsymyksestä ja turvotuksesta.

sama kirjoitti:

täällä olen vasta viikolla 13 ja ultra oli alkuviikosta ja olihan se kiva nähdä miten reippaasti se vaavin alku siellä temmelsi.kaikki tämä on minulle uutta ja ultrassa vaan ihmettelin näkemääni miten niin pieni voi näyttää jo ihan ihmiseltä.minun on vieläkin vaikea uskoa että tuolla mahassa on jotain kasvamassa.mitenkään äidilliset olot eivät vielä ilmestyneet mutta kyllä ne varmaan sitten tulevat kun maha kasvaa ja alkaa liikkeet tuntua.tällä tavalla minä ajattelen että äidilliset tunteen tulevat pikkuhiljaa eikä heti.tätäkin lasta on oikein tekemällä tehty ja nyt minuakin harmittaa hieman kun ei tunnu juurikaan miltään kun se siellä kasvaa.ja mieskään ei ymmärrä näitä kaikkia vaivoja mitä tulee varsinkaan tätä valtaisaa väsymystä mikä minut on vallannut hän vain nauraa ja sanoo että älä valita koko ajan.siis miehet eivät vain kertakaikkiaan tajua millaista on olla raskaana.voi kun joku saisi tuon mieheni tajuamaan millaista on kärsiä koko aikaisesta pahasta olosta ja väsymyksestä ja turvotuksesta.

Kiva kuulla, että muillakin on ollut vastaavanlaisia tuntemuksia.
Pahoinvointi on takanapäin, vain ksvava vatsa ja puristavat housut muistuttavat tulevasta ja tietysti erilaiset rajoitukset,mm. alkoholin ja maksaruokien suhteen (molemista pidän ajoittain). Lenkilläkään en voi käydä, rinnat kun ovat jo kokoa e, ei tulisi mieleenikään juosta, sattuu ja tuntuu kuin ne repeisivät.Olenkin alkanut ihmetellä, miten joku voi laittaa itselleen silikoni kokoe c tai suuremmat, ei paljon hikiliikuntaa harrasteta.

tiina kirjoitti:

Kiva kuulla, että muillakin on ollut vastaavanlaisia tuntemuksia.
Pahoinvointi on takanapäin, vain ksvava vatsa ja puristavat housut muistuttavat tulevasta ja tietysti erilaiset rajoitukset,mm. alkoholin ja maksaruokien suhteen (molemista pidän ajoittain). Lenkilläkään en voi käydä, rinnat kun ovat jo kokoa e, ei tulisi mieleenikään juosta, sattuu ja tuntuu kuin ne repeisivät.Olenkin alkanut ihmetellä, miten joku voi laittaa itselleen silikoni kokoe c tai suuremmat, ei paljon hikiliikuntaa harrasteta.

Vauva on suunniteltu, mutta ei noita tuntemuksia ole tullut kuin vasta viikolla 12, kun vuoti niin valtavasti verta ja sairaalassa ultrasivat ja totesivat masukin olevan vielä mukana. Kuva kädessä kun sieltä lähti pois, niin sitten ryhtyi vasta miettimään, että se on jopa todellista. Nyt sitten ollaan yhdessä asiaa ihmetelty. Täytyy jopa miehelle antaa kunnia, että on jaksanut, kun mulla on aamupahoinvointi 24 h vuorokaudessa tosin nyt jo helpottamassa. Ja sitten tämä väsymys on valtavaa, saattaa nukahtaa vaikka istualleen, jos uni tupsahtaa päälle. Jaksamista kaikille.