kaikille teille bioskoille

olipa järkyttävä tarina tuo.

kirjoitit asiaa. (siis sinä "tapaus kohtaisesti")

sellaisista tapauksista jotka on jo monessa instansseissa tutkittu,ja havaittu,että nimemomaan kyseessä olevan LAPSEN PARAS PAIKKA HÄNELLE ON OMAKOTI.Ei koske kaikkia huostaanottoja.Vai väitätkö,että epäonnistuneet sijoituspaikatkin,joista lapset otettu pois sijaisvanhempien kykenemättömyyden vuoksi olisivat lapsen paras?Silloin kyseessä olisi sijaisvanhempien lompakon paras.

kysehän onkin kirjoitti:

sellaisista tapauksista jotka on jo monessa instansseissa tutkittu,ja havaittu,että nimemomaan kyseessä olevan LAPSEN PARAS PAIKKA HÄNELLE ON OMAKOTI.Ei koske kaikkia huostaanottoja.Vai väitätkö,että epäonnistuneet sijoituspaikatkin,joista lapset otettu pois sijaisvanhempien kykenemättömyyden vuoksi olisivat lapsen paras?Silloin kyseessä olisi sijaisvanhempien lompakon paras.

Jos sijaisperhe on kykenemätön, ei se tee biokodista välttämättä kykenevää, eihän niillä asioilla ole yhteyttä, silloin pitää etsiä kykenevä sijaiskoti.

kokenut kirjoitti:

Jos sijaisperhe on kykenemätön, ei se tee biokodista välttämättä kykenevää, eihän niillä asioilla ole yhteyttä, silloin pitää etsiä kykenevä sijaiskoti.

päätökset puhuvat puolestaan.Jos lapsi palautetaan kotiin,niin se on silloin hänen paras,vaikka sinua ottaisikin aivoon.Silloinhan biokoti on katsottu lapsen parhaaksi,ja se siitä.

väitellä, kirjoitti:

päätökset puhuvat puolestaan.Jos lapsi palautetaan kotiin,niin se on silloin hänen paras,vaikka sinua ottaisikin aivoon.Silloinhan biokoti on katsottu lapsen parhaaksi,ja se siitä.

Tähän väliin vain sanoisin sen verran, ihan omakohtaista kokemusta minun elämästäni ja sioituksestani, joka siis ei koske muita eikä ole verrallonin mitenkään kaikkiin tapauksiin, mutta mutta...

Kun oma sioitukseni perheeseen meni mönkään ja sain vihdoin sossuni uskomaan, että kyse ei suinkaan ole siitä, etten ollut viellä kotiutunut (koska sitä mahdollisuutta ei ollut, sijaisäiti vihasi minua, minä häntä ja me emme tulleet toimeen laisinkaan). Sioitukseni siis purkaantui tässä perheessä (tähän väliin huomautan, että sijaisäitini sanoi sossulleni, että hän mielellään pitäisi minut siellä, eikä ymmärrä miksi lähden, minulle hän sanoi suoraan, etteivät jaksa minua ja että teen heidän elämästään helvetin) niin sossuni tarjosi minua äidilleni. Oli valmis siis purkamaan koko huostaanoton.

Asia oli niin, että äidilläni ei mennyt sen paremmin (itseasiassa asiat lähtivät vain huonompaan suuntaan), mutta sossuni ei tätä tiennyt. Minulle sossu ei tästä kertonut, vaan äitini. Olin hirveän pettynyt, kun äitini ei sitten minua "halunnutkaan", vaikka äitini sanoikin, että koti ei todellakaan ole paras paikka minulle, vaan on parempi, että asun nuorisokodissa ja käyn kouluni ym. loppuun. Itse tunsin kuitenkin tavallani sillain, että minä en "sopinut" äidin kuvioihin.

Noin puolisen vuotta tämän jälkeen tajusin, että oikeasti oma äitini oli tehnyt todellakin parhaan ratkaisun, minua ajatellen (toisinaan, hän kyllä pystyy tähän, mutta ei pääse alkoholista eroon).

Olin siis 14-vuotias, kun sioitukseni purkaantui perheessä. Onnekseni oma sossuni ei minulta kysynyt tahdonko kotiin (sehän oli se unelma, että pääsen kotiin ja kaikki on hyvin, ei enään alkoholismia ja ongelmia), koska minä olisin tahtonut ja mennytkin.

Minun tapauksessani siis päätös ei olisi ollut paras, olisin asunut äitini ja hänen mies ystävänsä kanssa, katsellut sitä puukkohippasilla oloa ja ollut vankina tilanteessa, joka olisi varmasti romuttanut koko sen pitkän sioituksen, mikä meillä oli.

Mutta niinkuin näkyy, niin näitä tarinoita on niin monia ja kaikki on erinlaisia.

Sossun puolustuksesi sanon sen, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä meidän bio-kodissa oli meneillään, kun ei me niistä jutuista kerrottu. Luulen, ettei hän tiedä vielläkään, että me aika säännöllisesti mentiin himaan (kerran kuussa joskus kaksi) ja meno siellä oli sitä samaa kuin ennenkin, viinaa, porukkaa, tappelua ja pakoa yönselkään.

Ent. sioitettu myös kirjoitti:

Tähän väliin vain sanoisin sen verran, ihan omakohtaista kokemusta minun elämästäni ja sioituksestani, joka siis ei koske muita eikä ole verrallonin mitenkään kaikkiin tapauksiin, mutta mutta...

Kun oma sioitukseni perheeseen meni mönkään ja sain vihdoin sossuni uskomaan, että kyse ei suinkaan ole siitä, etten ollut viellä kotiutunut (koska sitä mahdollisuutta ei ollut, sijaisäiti vihasi minua, minä häntä ja me emme tulleet toimeen laisinkaan). Sioitukseni siis purkaantui tässä perheessä (tähän väliin huomautan, että sijaisäitini sanoi sossulleni, että hän mielellään pitäisi minut siellä, eikä ymmärrä miksi lähden, minulle hän sanoi suoraan, etteivät jaksa minua ja että teen heidän elämästään helvetin) niin sossuni tarjosi minua äidilleni. Oli valmis siis purkamaan koko huostaanoton.

Asia oli niin, että äidilläni ei mennyt sen paremmin (itseasiassa asiat lähtivät vain huonompaan suuntaan), mutta sossuni ei tätä tiennyt. Minulle sossu ei tästä kertonut, vaan äitini. Olin hirveän pettynyt, kun äitini ei sitten minua "halunnutkaan", vaikka äitini sanoikin, että koti ei todellakaan ole paras paikka minulle, vaan on parempi, että asun nuorisokodissa ja käyn kouluni ym. loppuun. Itse tunsin kuitenkin tavallani sillain, että minä en "sopinut" äidin kuvioihin.

Noin puolisen vuotta tämän jälkeen tajusin, että oikeasti oma äitini oli tehnyt todellakin parhaan ratkaisun, minua ajatellen (toisinaan, hän kyllä pystyy tähän, mutta ei pääse alkoholista eroon).

Olin siis 14-vuotias, kun sioitukseni purkaantui perheessä. Onnekseni oma sossuni ei minulta kysynyt tahdonko kotiin (sehän oli se unelma, että pääsen kotiin ja kaikki on hyvin, ei enään alkoholismia ja ongelmia), koska minä olisin tahtonut ja mennytkin.

Minun tapauksessani siis päätös ei olisi ollut paras, olisin asunut äitini ja hänen mies ystävänsä kanssa, katsellut sitä puukkohippasilla oloa ja ollut vankina tilanteessa, joka olisi varmasti romuttanut koko sen pitkän sioituksen, mikä meillä oli.

Mutta niinkuin näkyy, niin näitä tarinoita on niin monia ja kaikki on erinlaisia.

Sossun puolustuksesi sanon sen, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä meidän bio-kodissa oli meneillään, kun ei me niistä jutuista kerrottu. Luulen, ettei hän tiedä vielläkään, että me aika säännöllisesti mentiin himaan (kerran kuussa joskus kaksi) ja meno siellä oli sitä samaa kuin ennenkin, viinaa, porukkaa, tappelua ja pakoa yönselkään.

ja voin minäkin kertoa minun tarinani.Olen ex-sijoitettu.Ensimmäiseen sijaiskotiin jouduttuani,oli täysin fiasko jouduin olemaan kaksi kuukautta siellä,siirryin toiseen paikkaan jossa jouduin olemaan 2vuotta,ennen kun pääsin omaan kotiini,päivääkään en niistä halua muistaa.Nyt olen opiskeluni saanut päätökseen oman äitini kannustamana,ja pikku hiljaa alan suunnittelemaan oman asunnon hankkimista.Äitiini minulla on lämpöiset välit.

kirjoituksia kirjoitti:

ja voin minäkin kertoa minun tarinani.Olen ex-sijoitettu.Ensimmäiseen sijaiskotiin jouduttuani,oli täysin fiasko jouduin olemaan kaksi kuukautta siellä,siirryin toiseen paikkaan jossa jouduin olemaan 2vuotta,ennen kun pääsin omaan kotiini,päivääkään en niistä halua muistaa.Nyt olen opiskeluni saanut päätökseen oman äitini kannustamana,ja pikku hiljaa alan suunnittelemaan oman asunnon hankkimista.Äitiini minulla on lämpöiset välit.

Ihana kuulla, että pääsit kotiin. Saanko udella, että miksi sinut huostaanotettiin?

Minut huostaanotettiin ihan aiheesta, niinkuin kirjoituksissani näkyy. Vanhempani ovat parantumattomia alkkiksia.

Millaiset ne sinun siaiskodit olivat? Oma siaiskotini oli myös täysin fiasko, minulle ja loppupeleissä myös toiselle veljelleni (josta olen oikeasti tosikiukkuinen siaisäidilleni, sillä kun asuin perheessä, niin pojat todella pitivät ja varmaan myös rakastivat tätä siaisäitiä, kun he muuttivat pois, toinen veljeni vihasi siaisäitiä ja vain nuorin oli edelleen sitä mieltä, että siaisäiti oli kiva).

Itsellänikin on ollut ihan ok. välit vanhempiini. Tosin veljeni kuoltua olen ottanut heihin etäisyyttä.

Ent. sioitettu myös kirjoitti:

Ihana kuulla, että pääsit kotiin. Saanko udella, että miksi sinut huostaanotettiin?

Minut huostaanotettiin ihan aiheesta, niinkuin kirjoituksissani näkyy. Vanhempani ovat parantumattomia alkkiksia.

Millaiset ne sinun siaiskodit olivat? Oma siaiskotini oli myös täysin fiasko, minulle ja loppupeleissä myös toiselle veljelleni (josta olen oikeasti tosikiukkuinen siaisäidilleni, sillä kun asuin perheessä, niin pojat todella pitivät ja varmaan myös rakastivat tätä siaisäitiä, kun he muuttivat pois, toinen veljeni vihasi siaisäitiä ja vain nuorin oli edelleen sitä mieltä, että siaisäiti oli kiva).

Itsellänikin on ollut ihan ok. välit vanhempiini. Tosin veljeni kuoltua olen ottanut heihin etäisyyttä.

jouduin huostaan kun ei koulu kiinnostanut.Olin tosi paljon poissa koulusta kiertelin kavereitteni kanssa milloin missäkin.Huijasin kotona olleeni koulussa.Se on pitkä tarina.Ekassa sijaiskodissa "isä"oli Hitleri,sitä en halua muistella.Tokassa paikassa ei ihan niin kauheata ollut,mutta eipä olla yhtyksiä pidetty.Onhan varmaan paikoissa eroja.Mielummin pyyhkisin koko ajan pois jos se olisi mahdollista.

kokenut kirjoitti:

Jos sijaisperhe on kykenemätön, ei se tee biokodista välttämättä kykenevää, eihän niillä asioilla ole yhteyttä, silloin pitää etsiä kykenevä sijaiskoti.

ole olemassakaan.