Täällä onkin jo puhuttu mustasukkaisuudesta ja itsetunnosta, joka siihen paljonkin vaikuttaa.
Olen itse todella mustis poikaystävälleni ja eihän mun tarttis olla, jos olisin maailman kaunein ihminen ja sisältäkin vain puhdasta kultaa.
Itse aina koen pienen laskun itsetunnossa kun näen jonkun kauniimman ihmisen. Haluaisin olla kuin hän. Mutta olenkin ruvennut miettimään että aina on vain kauniimpia ja kauniimpia...se minua kauniimpi voi ajatella samalla tavalla, jostain häntäkin kauniimmasta...Eli jos poikaystäväni ihastuu minua kauniimpaan ja haluaa hänet itselleen ulkonäön takia, niin silloinhan jätkän täytyisi vaihtaa kumppaniaan vähintään joka toinen päivä, sillä aina varmasti löytyy kauniimpia ja kauniimpia...mutta entäs sitten kun joku onkin kauniimpi ja vielä sisältäpäinkin ihanampi ja ymmärtäväisempi poikaystäävääni kohtaan...mitäs sitten...siihen en oikein vielä tiedä selitystä, muutakun että yritän olla hänelle parasta mahdollista...kertokaa itsetunnostanne..miten olette saaneet sitä nousemaan? mikä aiheuttaa romahduksen?...tästä on hyvä lähteä liikkeelle,kun haluaa parantua mustasukkaisuudesta.
Olen itse todella mustis poikaystävälleni ja eihän mun tarttis olla, jos olisin maailman kaunein ihminen ja sisältäkin vain puhdasta kultaa.
Itse aina koen pienen laskun itsetunnossa kun näen jonkun kauniimman ihmisen. Haluaisin olla kuin hän. Mutta olenkin ruvennut miettimään että aina on vain kauniimpia ja kauniimpia...se minua kauniimpi voi ajatella samalla tavalla, jostain häntäkin kauniimmasta...Eli jos poikaystäväni ihastuu minua kauniimpaan ja haluaa hänet itselleen ulkonäön takia, niin silloinhan jätkän täytyisi vaihtaa kumppaniaan vähintään joka toinen päivä, sillä aina varmasti löytyy kauniimpia ja kauniimpia...mutta entäs sitten kun joku onkin kauniimpi ja vielä sisältäpäinkin ihanampi ja ymmärtäväisempi poikaystäävääni kohtaan...mitäs sitten...siihen en oikein vielä tiedä selitystä, muutakun että yritän olla hänelle parasta mahdollista...kertokaa itsetunnostanne..miten olette saaneet sitä nousemaan? mikä aiheuttaa romahduksen?...tästä on hyvä lähteä liikkeelle,kun haluaa parantua mustasukkaisuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samassa veneessä ollaan. Seurustelin 6 vuotta erään miehen kanssa ja siitä oli terve mustasukkaisuus kaukana. Vertasin itseäni jatkuvasti toisiin naisiin ja vilkuilin minkälaisia naisia mieheni katseli. Todella harvoin kuulin minkäänlaista kohteliaisuutta vartalostani -haukkuja pikemminkin. Suhteen vedellessä viimeisiään erään riidan aikana haukuin miestä vaikka kuinka ja siinä silmänräpäyksessä kuulin hänen suustaan ne sanat, joita olin 6 vuotta pelännyt: "lauta" ja "sulla on niin pienet tissit että pitää oikein geeliliivejä käyttää eikä ne näytä edes aidoilta". Hmmm... hän osui niin arkaan kohtaan etten ikinä voi unohtaa, haavoittuvainen kun olen. Rinnat ovat minulle arka asia ja vieläkin ihailen naisia, joilla on edes b-kuppi.
Kesti kauan ennen kuin sain itsetuntoni jotenkin kasaan. Sitten tapasin nykyisen poikakaverini ja pelkäsin kuollakseni mennä hänen kanssaan pidemmälle, koska exäni sanat takoivat päässäni. Pelkäsin että nykyinen olisi samaa mieltä. Luottamuksen syvennyttyä päästin hänet vihdoin lähemmäs ja hän sai tuntemaan itseni maailman kauneimmaksi naiseksi. Tämä on todellakin auttanut siihen, etten ole niin mustis nykyisestäni kuin exästä.
Olimme kerran yksissä bileissä ja mieheni humalassa oleva tuttu tuli siihen aukomaan päätään liian pienistä rinnoistani. Kyseessä ei ollut mikään teini vaan nelikymppinen mies! Kuuntelin siinä sitten koko illan "sun muijallas on tosi pienet rinnat, en oo sulle yhtään kuule kateellinen!" Hammasta purren yritin itkuani estää kun mieheni ei ollut kuulevinaankaan kännisen puheita, kunnes laukoi sille takas että tykkää pienirintaisista. Ja kerrankin hänen kaverinsa sanoi minun kuulteni "sun tytölläs on niin nätit silmät" ja mieheni vastasi "eikö vaan kuule olekin". Siinä tilanteessa olin varmasti maailman onnellisin nainen. Tiedän että mies rakastaa ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen, ja säännöllisin väliajoin osaa muistuttaa siitä hyväksyvällä kosketuksellaan. Tämä saa itsetuntoni leijumaan pilvissä. :)
On hyvä että näistä asoista puhutaan ja saa laittaa omia kommentteja.
Minä olen myös mustis ja minulla on erittäin huono itsetunto, jonka kanssa kamppailen päivittäin. Mieheni ei ole sanonut moneen kuukauteen rakastavansa, eikä kehunut minua lainkaan.
Alku seurustelun aikana oli tapana kehuskella muita naisia seksikkääksi minun kuulteni, mutta hiillyin tuosta asiasta täysin ja kerroin kuinka se loukkaa, koska ei kehu minua koskaan ei vielä tänäkään päivänä.
meillä on myös hyvin sairas lapsi ja hoidan sitä päivät yksin, joka myös uuvuttaa aika paljon. Olemme olleet pian neljä vuotta yhdessä.
Voimia ja jaksamista sinulle! Et ole yksin ainoa!