Mistä te muut olette löytäneet seurustelukumppaninne? Onko se ollut vaikeaa?
Olen parikymppinen nainen ja olen jo pitkään katsellut, josko löytäisin seurustelukumppanin toisesta isokokoisesta ihmisestä. En sen takia, että ylipaino minusta olisi jotenkin erityisen kaunista (ei sillä, ei se minua mitenkään häiritsekään) vaan siksi, että uskon, että minulla olisi paljon enemmän yhteistä toisen samanlaisen kanssa. Normaalipainoisten seurassa en jotenkin osaa olla, koska pelkään arvostelua. En uskalla syödä ja häpeän koko ajan olemustani. (ja kyllä, yritän laihduttaa)
Ei niitä kumppaneita kuitenkaan tunnu löytyvän mistään eikä varsinkaan baareista. Ovatko kaikki muut samanlaiset toisen sukupuolen edustajat piiloutuneet kotiinsa niin kuin minäkin yleensä? :( Missä heihin voisi tutustua?
Olen parikymppinen nainen ja olen jo pitkään katsellut, josko löytäisin seurustelukumppanin toisesta isokokoisesta ihmisestä. En sen takia, että ylipaino minusta olisi jotenkin erityisen kaunista (ei sillä, ei se minua mitenkään häiritsekään) vaan siksi, että uskon, että minulla olisi paljon enemmän yhteistä toisen samanlaisen kanssa. Normaalipainoisten seurassa en jotenkin osaa olla, koska pelkään arvostelua. En uskalla syödä ja häpeän koko ajan olemustani. (ja kyllä, yritän laihduttaa)
Ei niitä kumppaneita kuitenkaan tunnu löytyvän mistään eikä varsinkaan baareista. Ovatko kaikki muut samanlaiset toisen sukupuolen edustajat piiloutuneet kotiinsa niin kuin minäkin yleensä? :( Missä heihin voisi tutustua?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ylipainoisen täytyy olla rohkea ja tunnustella aina maaperää kun miehiä on näkösällä. Huumoria peliin niin tyrmäyskään ei tunnu niin pahalta. Seurustelukumppania hakisin kyllä muualta kuin raflasta. Paikalliset lato tai lavatanssit on hyviä paikkoja. Kyllä netistäkin voi rohkeasti yrittää. Ei lihavan tartte tyytyy lihavaan, tärkeintä on että hyväksyy itse itsensä, jos muut ei hyväksy sinua on se niiden ongelma.
Minä olen nyt kolme vuotta seurustellut itseäni pienemmän eli lyhyemmän ja kevyemmän pojan kanssa. Olemme molemmat 24.
Tapasimme netissä, eräässä chatissa ja sitten n. puolentoista vuoden kuluttua tapasimme.
Minulle on aivan sama, minkäkokoinen mies on. Tai nainen. En oikeasti usko, että fiksuille ihmisille koolla on väliä. Tärkeintä on miten itsensä hyväksyy ja miten kohtelee toisia. Tunnen useita ylipainoisia naisia ja miehiä, jotka eivät ole yksinäisiä ja heillä on myös vientiä "seurustelumarkkinoilla". Tiedän, että on vaikeaa vain tuosta noin kehittää itselleen itsevarmuutta.
Jos kuitenkin pitää itsestään, muutkin pitävät. Klisee, mutta usein tosi.
Toivottavasti et kauan joudu olemaan yksinäinen ja löydät itsellesi oikean kumppanin, joka arvostaa sinua ja jota sinä arvostat.
No, itselläni ei ole ollut vaikeuksia löytää seuraa, seurustellutkin olen useammankin kerran.
Löytyyhän niitä monia paikkoja, mistä sen kumppanin voi löytää. Juurikin tuo yhdessä viestissä mainittu netti. Itse joskus nuorempana ja asteen verran ujompana tätä harrastin - nykyään kuitenkin mieluummin tutustuisin siihen toiseen ihmiseen aivan irl. Mutta joku treffipalsta voisi olla ihan hyvä, eikä se ole millään tavalla noloa sitä kautta etsiä sitä rakastaan :)
Tuolla valittelit, että baareista ei ainakaan löydy. Ei ehkä kaikkein helpoiten löydy, mutta voi se onni sielläkin potkaista. Itselleni taas baari on luonteva paikka tutustua ihmisiin, reissuilta o n tullut löydettyä muutama ihan hetken huuma, joitain kertoja miehekkeitä, joiden kanssa on ollut isompaakin juttua ja sitten pari hyvää miespuolista kaveria.
Joku tuolla ehdotti lavatansseja. Sekin voisi olla varteenotettava paikka, itsekin joskus lavoilla käynyt. Tietenkin on astetta ikävämpi juttu jos ei satu iskelmämusiikista pitämään. Lavoilla käydessäni olen törmännyt muutamaan ihan mukavaankin ihmiseen.
Nämä legendaariset kauppajonot ym. - niihin en usko, suomalaisilla kun ei juurikaan ole tapana tuosta noin vaan esimerkiksi kaupassa mennä tekemään tuttavuutta jonkun kanssa. Kyylätään kyllä, mutta juttelu en sitten eri asia. Mutta eihän sitäkään koskaan tiedä.
Mutta tuo, että sinulla ei mielestäsi ole niin paljon yhteistä normaali- kuin ylipainoisen kanssa....ehm... Mielestäni se riippuu kyllä aivan eri seikoista kuin fyysisestä koosta, että kenen kanssa tulee juttuun ja kenen kanssa on yhteistä. Mutta ehkä se huonohko itsetunto sitten teettää tuon, että pitää hävetä itseään ns. normaalien seurassa. Jännää, mutta mikäs siinä, kukin tavallaan :P
"Mutta tuo, että sinulla ei mielestäsi ole niin paljon yhteistä normaali- kuin ylipainoisen kanssa....ehm... Mielestäni se riippuu kyllä aivan eri seikoista kuin fyysisestä koosta, että kenen kanssa tulee juttuun ja kenen kanssa on yhteistä."
En tietenkään tarkoittanut, että tulen toimeen kaikkien lihavien ihmisten, mutta lihavilla ihmisillä on jotain yhteistä; onko se sitten epänormaali suhtautuminen ruokaan vai mikä niin siihen en osaa vastata. Ihmisiä yleensä yhdistävät yhteiset asiat ja kai se voi olla yhtä hyvin lihavuuskin kuin urheiluharrastus.
Olen seurustellut itsekin, mutta viime kerrasta on jo aikaa. Kaikki pitkäaikaiset poikaystäväni ovat olleet ylipainoisia, joten siksi en osaa kuvitella itseäni hoikan miehen kanssa. Sellaisiakin olen tapaillut, mutta jostain syystä ne suhteet eivät ole toimineet. Joskus olen ollut itsekin hoikempi,mutta silloinkaan en osannut olla hoikkien miesten kanssa. Kyse on varmaan vain omasta huonosta itsetunnostani, mutta ei sitä niin vain muuteta.
Itselläni kun on sairas suhtautuminen ruokaan ja syömishäiriöitä, niin en jostain syystä osaa avautua tällaisista asioista hoikille, koska ajattelen, että he eivät voi ymmärtää.
Kiitos kaikille vastauksista :)
koen samaistuvani sinun mietteisiin. ylipainoisen seurassa ei tarvitse hävetä ruokahaluaan tai miettiä,arvosteleeko hän nyt mua. ylipainoisissa on eniten suvaitsevia ihmisiä. kun itsellään on puutteita,ei tuu niin toisia arvosteltua. =)
olen naispuolinen 33 vuotias ja aion jos ees aion ,niin hankkia partnerini ylipainoisesta.
minäkin oon yksinäinen tavallaan. mulla on 13 vuotis tyttö ja olen paljon äidilläni, mutta omaan elämään kaipaisin kumppanin tai ainakin ystäviä. muuton takia kaikki jäi kauas.
tutustuminen ei ole helppoa ja en ole sinut itseni kanssa. itsetunto on heikoilla kantimilla.
on hyvä miettiä,mistä niitä ylipainoisia miehiä löytää?
Minä löysin oman ukkoni ollessani lievästi ylipainoinen. Nykyisestä näkökulmasta katsottuna vallan solakka =) En siis ehkä vastaa ihan kuvaamaasti tilannetta, mutta kuitenkin. Sitten keräsin komeasti 30 kg lisää, joita tässä nyt sitten poistellaan pikkuhiljaa... miestäni ei painonvaihtelut ole hetkauttaneet, ihan oikeasti. Mies itse on hyvin hoikka, vaikka syö kuin hevonen. Ja kyllä meillä on paljonkin yhteistä, vaikka peppuni on noin neljä kertaa suurempi =)
Pois sieltä kodin nurkasta ihmettelemästä! Mene kahville. Istu rannalla. Käy kirjastossa. Tai etsi vaikka netistä, olen kuullut sitäkin kautta onnistuneista rakkaustarinoista. Unohda kilosi, et kai sinä halua kenenkään rakastuvan sinuun vyötärönympäryksesi vuoksi, olipa se sitten 60 tai 160 cm? Sinä olet aivan jotain muuta kuin mittasi. Sinä olet persoona.
Minä olen aina ollut ylipainoinen ja silti olen aina löytänyt kumppanin itselleni. Jostain syystä pitkät seurustelusuhteeni ovat aina olleet hyvin hoikkien miesten kanssa, eikä heitä minun ylipainoni ole suuremmin haitannut. Olen jopa arastellut tutustua ylipainoisiin miehiin, jotenkin pelkään, että silloin me yhdessä lihoisimme kahta lihavemmiksi, kun molemmilla olisi "sama ongelma". Kerran yritinkin aloittaa suhdetta ylipainoiseen mieheen ja tuntui kuin olisin katsellut peilistä omaa vinoutunutta tapaani syödä ja niinpä laihduin sinä aikana, mutta samalla kumppanini arvostus laski omissa silmissäni. Siis omalla tavallaan siinäkin oli siis kyse huonosta itsetunnosta, en kestänyt katsella, kun toinen toimi juuri niin kuin mjnä. Nyt olen seurustellut yli kolme vuotta ikilaihan miehen kanssa, joka ei luultavasti koskaan tule olemaan grammaakaan ylipainoinen geeniensä, urheilutottumustensa ja ruokahaluttomuutensa takia. Hän ei kuitenkaan koskaan ole puolella sanallakaan vihjannut minun kiloistani. Nyt kun itse kyllästyttyäni omaan raskaaseen olemukseeni, aloitin kolme kuukautta sitten laihduttamisen, hän on ollut äärimmäisen kannustava, mutta silti hienotunteinen minun suhteeni. Ja koko ajan hänen viestinsä on ollut, että kelpaan hänelle minkä painoisena tahansa ja siten motiivit laihduttamiseeni ovat kerrankin olleet kohdallaan. En havittele hänen ihailuaan laihduttamisella, vaan omaa hyvää oloa.
Siis: älä tee mitään päätöstä sen suhteen, onko tuleva kumppanisi lihava tai laiha, silloinhan sorrut samanlaiseen diskriminointiin kuin lihavakammoisetkin. Etsi mielemmin itsellesi mukavaa elämänkumppania, joka ymmärtää sinua ja sinä häntä. Sinussakin varmasti on muita paljon oleellisempia puolia kuin painosi.
Aurinkoista kesää sinulle ja muillekin!
En ole minäkään onnistunut seurustelukumppania baarista löytämään, ainakaan vielä. Tunnelma baareissa ei minua saa sille tuulelle, että alkaisin vakavasti asiaa pohtimaan. Eihän siinä metelissä kuule edes omaa puhettaan ja koko ajan pitää tarkkailla ettei jostain lennä kaljat syliin.
Lavatansseja en ole vielä koittanut, lähinnä kai surkean tanssitaitoni vuoksi. Mutta ei kai sielläkään pakko ole tanssia...
Mitä tulee seurustelukumppanin kokoon, niin minäkin haluaisin mieluummin pyöreän kumppanin. En pelkästään yhteisten kokemusten takia, vaan myös siksi että minusta pyöreä nainen on yleensä hoikkia kauniimpi.
Tuohon sinun viimeiseen kappaleeseesi totean vielä, että minusta on usein tuntunut ihan samalta...
Perustakaa nyt sitten lihavien deittipalvelu niin tapaatte edes toisianne.
Tosiasia lienee että pelkkää seurustelua varten haetaan toista ihmistä jota voi "esitellä" eli hyvännäköistä. Ja suuren enemmistön mielestä hoikka ihminen on hyvännäköinen (tarvitaan siihen toki muutakin). Sitten kun ajatellaan sitä elämänkumppania, toivottavasti loppuiäksi, niin silloin ulkonäkö alkaa menettää merkitystään.
Oman mieheni löysin netin kautta. :) Sattumaa oli hiukan mukana ja silloin olin varattukin, mutta jotenkin tähän on vain päästy. Nyt on yhteinen oma talo ja perheenlisäystä toivotaan!
Mieheni on ihan normaalikokoinen, mitä nyt joskus mainitsee muutamasta lisäkilostaan, jotka ovat mielestäni olemattomat. Minuun hän on ollut kaiketi ihan tyytyväinen, kun kerran vielä ollaan yhdessä ja painoakin on tullut kilpirauhassairauden myötä lisää. Ei rakkaus oikeasti painoa katso, eikä ulkonäköä.
Usko pois, varmasti löytyy mies sinullekin! Kannattaisi kokeilla jotain uutta hauskaa harrastusta! Niiden parista monesti löytää mielenkiintoisia ihmisiä ja vaikkei ainakaan heti uutta kumppania, niin ehkä itsetuntosi ainakin kohoaisi, kun olisit "ihmisten ilmoilla". Vähän vaan sisua peliin ja ilmoittaudu vaikka melontakurssille! (Itse meloneena tiedän, että laji sopii isommillekin ihmisille.)
Tai sitten hankit koiran, jos vaan mahdollista! Koirasta on paljon seuraa ja sen kanssa lenkkeillessä mieli piristyy ja kas kummaa, joskus saattaa vastaan lenkkeillä mukava mies oman luppakorvansa kanssa... :)
Onnea ja menestystä elämääsi!
niin se on. mutta onhan se niinkin varmaan, että on helpompi olla toisen ylipainoisen kanssa, ei tarvitse pelätä arvostelua. Jos siis sitä pelkää, mutta tuskin mies ensin alkaa seurustella kanssasi ja sitten vasta alkaa arvostella. Jos hän alun alkaen haluaa juuri sinut, niin tuskin hän myöhemminkään alkaa arvostella painoasi!
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että paino ei ole hyvä kriteeri kun esim. elämänkumppania valitaan. Sehän olisi sama kuin jos urheilullinen komea mies etsisi vain urheilullista ja kaunista naista, mikä on typerää mielestäni.
Juuri tänään näin kaupungilla pariskunnan, josta mies oli juuri tällainen komea ym. ja nainen lihava, siis ei "kauniisti pyöreä" vaan ylipainoinen. Ja hyvin näyttivät toimeen tulevan! Vaikka ehkä suurin osa miehistä on aika itseriittoisia (siis tarkoitan juuri näitä komeita, ainakin omasta mielestään) ja katsovat ulkonäköä, niin poikkeuksiakin löytyy! Ehkäpä juuri sinä löydät sen helmen:D Mutta se vaatii sitä, että menet ulos ja katselet ympärillesi!
Minä tapasin mieheni ihan baarissa. Siis mies on se "punkero" ja minä en. Ei hän mitenkään sairaalloisen lihava ole, vähän tuhti. Minä taas olen vähän liian hoikka. Tasapainotetaan toisiamme, ollaan keskimäärin normaalipainoisia. :=) Miehellä on ollut aiemmin naisia, sekä normaalipainoisia että hoikkia että huomattavan ylipainoisia. Eikä seuran saanti ole ikinä ollut vaikeaa, puhua kun osaa.
Ei se kumppanin löytäminen loppujen lopuksi ole painosta kiinni. Itse löysin aivan ihanan miehen netistä itselleni. Nyt ollaan oltu yhdessä jo kaksi vuotta, joista toinen vuosi ollaan asuttu yhdessä :) Miestäni ei haittaa ylipainoni, eikä haittaisi kokoni muutenkaan: olisin sitten kaksikymmentä kiloa painavampi tai kolmekymmentä kevyempi.