Kumman ottaisit ja miksi ? Vai onko sinulla jo kissa tai koira ?
Oletko kissa- vai koira-ihminen ?
Anonyymi-ap
65494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Molemmat on suloisia, ottaisin kumman vain tai molemmat,
mutta olen liian vanha huolehtimaan niistä.
Vaivaahan niistä on, vaikka niin paljon hyvääkin tuovat.
Kissa ok.
Tottunut. Kissoissa hyvä puoli, niistä ei juuri vaivaa. Ruokaa, juomaa, toaletin siivous, kampaamista.
Nykykatti 19v, lähinnä nukkuu, syö, käy toaletissa. Tosi villi ja vauhdikas nuorena, nykyisin liki koriste-esine. Juurikaan siitä ei seuraakaan ole. Mutta se on, kuuluu niinkuin jengiin.
Kun edellinen katti aikoinaan piti piikata, vannoin, ei enää ikinä kissaa. Noh, meni muutama kuukausi ja mä kiikutin ton pennun löytöelukkakodista himaan.
Mä siis tottunut kissoihin, jostain syystä sellanen van pitää olla.
=DW=
Kivoja ovat, mut ei voi ottaa huolehdittavaksi.
Tahtoisin jonkun pienen kiltin seurallisen koiran, mutta kun minusta ei ole
enää joka päivä ulkoiluttajaksi.
Hankalaa myös jätösten keräily taajamissa.
En kumpikaan sillä lailla, ettei niitä ole. Paitsi mun lasten 'lapset' ovat karvaisia ja molempia sortteja löytyy, toisella kaksi kattia, toisella koiruus, jotta sen verran on oltava elukka-"ihminen".
Niitä pölyjä piisaa...joo.
Papukaija joillakin.
Eikö sekin pöllytä, kun leuhuttelee siipiään.
Ja kaakattaa..
Eivätkös ne puhu. Olen kuullut lja luullut.
......
.-.-.-.
Kyllä.
...........
tottakai.
Koiraihminen olen, mutta en ota koskaan enää koiraa. En halua punkkien levittäjää asuntooni.
Ei punkki koirasta lähe mihinkään, jos se koiraan on päässyt, mikä sekin on harvinaista.
Sinustako ne punkit leviää koiraan ?
Punkkipanta yms. 'lääkkeet' auttavat punkkien poissa pysymisessä. Jälkeläiseni tarkistaa kesäisin koiran turkin ja nyppii punkin pois, jos sellainen on kiinni käynyt.
Nämä punkkilääkkeetkään eivät ole ihan ongelmattomia.
Ei ole tietova. Koiralliset eivät ole koskaan kertoneet ongelmista aiheessa.
Onhan nykyään vaikka mitä koirillakin.
Juuu, koiruudet sairastavat aivan kaikkia samoja tauteja kuin ihmisetkin. Ja niitä myös hoidetaan. Isolla rahalla.
ei siinä mitään.
En huolisi kumpaakaan, inhottaa kaikki karvaiset eläimet sisällä.
Non hellusia.
Ottaisin koiran, jos kunto sallisi ja olisi useampi hoitaja. Oli aikoinaan useampiakin koiria ja muitakin lemmikkieläimiä. Silloin oli isompi porukka niitä hoitamassa. Ei tarvinnut yhden olla niin kiinni hoitamisessa, ulkoiluttamisessa, kouluttamisessa ja näyttelyihin viemisissä.
Oli se puuhakasta aikaa!
Sehän se on, kun lemmikin kanssa on kovemmin kiinni kuin avioliitossa. Puolison voi jättää vaikka viikoksi omiin oloihinsa, se osaa käydä vessassa ja ruokkia ittensä...lemmikki ei.
Koira on kuitenkin ihan toinen juttu, kun joku puoliso. Puoliso on paljon työllistävämpi.
Työllistävä puoliso?
Kiits päivän pyrskähdyksestä. Sinä siis peset ja putsaat puolisosi, leikkaat kynnet ja 'turkin' (huikset), lenkität ja ruokit yms. Heh.
Voi ollakin.
...........
En kumpaakaan. Niin kivoja kuin ovatkin, en ole lainkaan sillä tavalla eläinrakas, että ottaisin vastuksekseni eläimen.
Mulla ei ole eläimiä sen takia, että ne olisivat vastuksia, vaan sen takia, että en halua ottaa niistä vastuuta.
Koiraihminen ehdottomasti. Koirasta on seuraa. Itellä 9-vuotias narttu. Lenkkikaveri on. Onhan siitä vaivaa mut enemmän iloa. Mutta kun hänestä aika jättää ja jos saan elää kauemmin kuin hän, uutta ei oteta. Ikä tulee itsellä vastaan.
Oikein rodullinen vai sekarotuinen piski?
Jos minulta kysyt niin rodullinen. Mutta seropikin olisi yhtä rakas.
Iloisia seroopit ainakin ovat.
Jos niin ikävästi käy että vaimo kuolee ennen minua nii vanhan heitteille jätetyn koiran otan.- Ittekseen en viitti jutella !
Gubbe 76
Itsekseen ja / tai itselleen juttelu on aivan luvallista puuhaa. Ja itseltään kun kysyy, saa aina mieleisensä vastauksen.
Pidän kaikista eläimistä, mutta olen nk. koiraihminen. Muutama päivä sitten bussissa sain oikein sydämeni halusta jutella ja silitellä pientä koiraa, joka hänkin myös kovasti piti minusta.
Lapsuudesta alkaen on koira ollut perheessä. Viimeinen (sekarotuinen "rescue koira") oli se kaikkein rakkain, jonka elämä loppui vanhuuden sairauksiin kolmisen vuotta sitten. Oli rankkaa aikaa, kun vuoden jo olin surrut vaimon kuolemaa ja sitten menetin koiranikin.
Olisi se koira kiva kaveri (ja lenkittäjä) edelleenkin, mutta ei enää tässä iässä, haluan itse haudata koirani, ettei koirani joutuisi hautaamaan minua.
Piti vielä sanomani, että ehdottomasti "koira-ihminen", kissat on niin itsellisiä, eikä niistä tiedä, mitä ne minusta ajattelee.
Onhan niitä kissojakin eriluonteisia,
Koiran kuolema voi olla hyvinkin traumaattista. Itse menettänyt kolme. Valokuvat ovat esillä ja edelleen, joka päivä, juttelen heidän haamuilleen. "Hyvää huomenta, kullat, rakkaat!"
Niin voi olla, totta. Kissat on kivoja, koirat mukavia.
Minulla on vaimo,,en tarvitse toista paapottavaa.
Sulla sit duunia piisaa, vai?
Ilman jos saa, arvostus puuttuu.
Tuttavalla on kilpikonna.
Molemmista pidän, enempi koirasta. Koira on kyllä fiksumpi seuralaisena, mutta näin vanhana en laiskuuttani viitsisi sitä käyttää useita kertoja ulkona.
Tarkoituksella muutin vuosia sitten asuntoon johon lemmikkien tuonti kielletty, en siten edes vahingossa ota omaa tai hoitokoiraa. Liikaa kiinni olisin kun nyt ei menojani rajoita mikään. Yksin asumisessa on etunsa, varsinkin kun se on oma valinta. Lapseni koiraa välillä olen hoitanut heidän reissunsa ajan, mutta sen ajan olen ollut heidän huushollissaan.
Lemmikki todellakin sitoo lähes 100%sti.
Kissan ennemmin.
En kumpaakaan, en halua sitoa itseäni.
Oletpas outo ihminen. No kukin tyylillään.
Muuten kissan hommaisin, mut en jaksa niitä karvoja, joka paikassa....äh.
Veikö kissa kielesi?
Kävin juuri äsken ulkona, vettä taas vihmoo, eli olen koiraihminen, on koiranilmakin.
En kumpaakaan, en vaikka saisin ilmaiseksi. Kumpikin rajoitaa nyt niin vapaata elämää ja sotkevat paikkoja.
Ehdottomasti kissa-ihminen.
Kiss-Kiss karkit oli pitkulaisia.