Kirjoitetaanko äitille vai äidille, satulle vai sadulle.
Äitille/Äidille
dille/tille
2616187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Hyvään yleiskieleen kuuluu ilman muuta kirjoittaa äiti:äidille, satu:sadulle. Mainitsemasi "äitille" -muoto taitaa olla itämurteinen ilmiö...ettei vaan olisi ihan savoa?...
:o)
--
Kysyin siksi, kun olen nähnyt molempia käytettävän. Itse olen kirjoittanut tuolla äiti, äidille muodossa ja rupesin miettimään onko se väärin. Kiitos vastauksesta.
Äiti - äidille on ihan ok, mutta jostain muistelen, ettei erisnimiä taivutella:
Satu - Satulle
Mistäs tällainen tieto on peräisin?!
Mistä lähtien koulussa on opetettu, että erisnimet eivät muka taipuisi? Kyllä varmasti vielä tänä päivänä kuuluu taivuttaa Satu - Sadulle eikä *Satulle!
Voi mihin oletkaan menossa kaunis äidinkielemme!...
Olisi kai suhteellisen outoa, jos kaikki erisnimet taipuisivat säännönmukaisesti: marjut:marjuen (Marjutin), kirsi:kirren (Kirsin). Eli mitään varsinaista nyrkkisääntöä ei ole, vaan periaatteena on, että nimi ei osallistu astevaihteluun, jos taipunut muoto kuulostaa korvaan oudolta.
Pitää myös muistaa, että säännönmukaisesti esimerkiksi Kauko taipuisi *kauon, Onni *onnen ja Sirpa *sirvan. Ja niin edelleen.
Tarkoitat varmaan: ETUnimet eivät osallistu ASTEVAIHTELUUN. Kyllähän myös Satulle on taivutusmuoto; sehän on allatiivissa. Ei sekään, että etunimet eivät osallistu astevaihteluun (eivätkä muihinkaan äännevaihteluihin) tosin ole mikään poikkeukseton sääntö, esim. pitkät k:t, p:t ja t:t mukautuvat astevaihteluun normaalisti (Mikko-Mikon, Riitta-Riitan).
Tuolla säännönmukaisella taipumisella tarkoitin juuri astevaihteluun osallistumista, kuten myöhemmin viestissäni sanon. Ja jos jaksoit lukea vieläkin pidemmälle, niin totesin kyllä, että nyrkkisääntöä ei ole, vaan osa nimistä osallistuu, osa ei. Taipuvathan jotkin yleisnimen kaltaiset erisnimetkin säännönmukaisesti: Otto:Oton, Säde:Säteen. Jotkin astevaihtelulliset muodot eivät vain vie nimen asua liian kauas nominatiivimuodosta tai sanat ovat frekvenssiltään yleisempiä ja sen vuoksi säännönmukaiset muodot kuulostavat korvaan oikealta.
Jos sen sijaan otsikkoon viittasit, niin se oli elliptinen vastaus Takametsien miehen viestiin ja siksi monitulkintainen, jos et lukenut koko ketjua.
Uomo taisikin viitata aiempaan viestiin - sen siitä saa kun ei käytä sisennettyä esitystapaa..
Nimi taivutetaan niinkuin ihminen itse haluaa. Minun nimeen ei kuulu d-kirjain. Kuitenkin toiset sukulaiset sen nimeensä laittaa.
Äidille on ainoa oikea muoto. Kun on kysymys yleisnimestä satu, niin pitää taivuttaa sadulle. Etunimeä Satu voidaan taivuttaa joko Sadulle tai Satulle, mutta taivutusta Sadulle on tässäkin pidettävä parempana.
Ikivanha keskustelu, mutta upitaanpa tätä..
Mitäpä jos nimi on Kati? Kadille?
Pitäisi saada onnittelukorttiin oikeinkirjoitettuna..
"Kadille" kuulostaa oudolta, mutta on verkossa vallalla. Ei siis ole suuri munaus käyttää sitä. Paras kai olisi kirjoittaa niin kuin päivänsankari toivoo.
Tosi myöhässä tää mut kyl mä sanoisin "Katille" Kadille kuulostaa niin väärältä
Jos taivutetaan "Katille" etunimi on tietysti sitten Katti, ja eikös vaan Matikainen.
Juankoskelais-tamperelaisen Pauli Matti Juhani Leskisen (1950–2006) äiti Eini Annikki Kuikka ainakin oli pojalleen Äeti.
.
"Pauli Matti Juhani Leskisen" virallinen nimi oli myöhempinä aikoina Juhani Juice Leskinen.
Aika moni Satu-niminen tuttuni taivuttaa oman nimensä Satulle. Tunnen myös yhden, joka haluaa nimensä muodossa Sadulle. Eiköhän sen voi taivuttaa kummallakin tavalla ja kunnioittaa kyseisen ihmisen toivetta. Tuntemattoman Satun taivuttaisin juurikin tässä muodossa.
Mitä tulee taas tuohon äiti-taivutukseen, niin mielenkiintoinen huomio google-hakutuloksissa:
äitille 355000, äidille 251000,
äitiltä 83900 äidiltä 68500,
äitillä 43400, äidillä 82500,
äitistä 23200, äidistä 58700,
äitissä 4590, äidissä 19200,
äitin 93900, äidin 938000.
Varsin yleisesti siis käytetään t/d- muotoa, t-muoto vähäisin tuossa viimeisessä. Monesti käy sillälailla, että varsin yleisesti puhekielessä olevat muodot hyväksytään viralliseksi kieleksi. Yksi hyvä esimerkki on sanan ruoka taivutus. Aiemmin hyväksyttiin vain taivutusmuoto ruoan, mutta nykyään kelpaa myös muoto ruuan, koska se on vakiintunut kieleen.
Minä sanon "äitille" ja olen länsilaidalta kotoisin.
Sanon myös "Sadulle".
äidille. Satu nimenä Satulle ja tarinana sadulle.
Äitille kuulostaa enemmän hellittelyltä, eikä sitäkään mikään estä käyttämästä puhekielessä.
Satu taivutetaan nimenä samalla tavalla kuin yleiskielen sanana - siis Sadulle ja sadulle.
Itse käytän molempia: äiTin ja äiDin. T:n jätän taivutukseen puhekielessä, kun puhun omasta äidistäni (sanoisin siis: "kun puhun äitistä"). Vähän kuin äiti olisi erisnimi. D-taivutusta käytän puhuessani jonkun muun äidistä tai äideistä yleensä. Niillä sanoilla on mulle eri merkitykset, ja taivutan niitä siksi eri lailla.
Vaikka Äiti olisi erisnimi, se pitäisi taivuttaa "ÄiDin". Jos haluat taivuttaa omaa äitiäsi murteellisesti, se on toki sinun asiasi.
Jos haluat taivuttaa omaa äitiäsi vielä jollain muulla tavalla, se voi toki olla myös poliisiasia.
Jos vanhaa äitiä taivuttelee tangoon niin että nikamat ruksahtelevat, voi toki tulla sanomista.
Nykyajan äiree tanssii tankoa notkein lantein ja taivuttelee itse itsensä.