Sanokaa sit kannattaako jatkaa.... en oo mikään kieliopin mestari. Kuten ehkä tulette huomaamaan.... kertoo haltoista ja haltiat ovat perinteisesti joidenkin mielestä tympäännyttäviä kuolemattomia... mutta niin se nyt on....
...............................................
Mies luki tympäntyneenä magian perusteista kertovaa kirjaa. Hän oli jo käynyt magian opiskelun läpi, mutta hänen isänsä maagimestari Nindoniel kehotti häntä lukemaan magian perusteet läpi vielä kerran. Vielä kerran, ennen kuin hänen täytyisi todistaa olevansa valmis matkaamaan omiin seikkailuihinsa.
Tivon, niin se on tarinamme sankarin nimi. tarkemmin ottaen Tivon Ferthbaka.
Tivon laski kirjan väsyneenä pöydälle ja käveli kirjaston läpi, pujotellen kirjahyllyjen ja pöytien väleissä. Hän suuntasi askeleensa omaan huoneeseensa. Hän käveli läpi keittiön oikaistakseen portaisiin, jotka johtivat hänen perheensä kodin toiseen kerrokseen. Sinne missä hänen huoneensa sijaitsi. Tivon pääsi huoneensa ovelle ja pujahti nopeasti sisään, sulkien oven vaimeasti perässään. Hän riisui paitansa pois, vaihtaakseen yö nutun ylleen. Hän oli hoikka ja sopivan lihaksikas, hänen pitkät ruskeat hiuksensa korostivan hänen kasvojensa terävyyttä ja kovuutta.Kuitenkin hänen tumman vihreät silmänsä saivat hänet näyttämään pehmeälle ja lempeälle. Tivon kävi nukkumaan ja nukahti lähes heti vaipuen unien salaisiin syövereihin.
Tivon heräsi säpsähtäen. Hän kuuli kun joku liikkui hänen ovensa takana. Ovi avautui ja Xanana, hänen pikusiskonsa iloiset kasvot tulivat oven takaa esiin. "Xanana!! mitä teet täällä". Tivon sanoin pukiessaan päivä vaatteet ylleen. Joihin kuului vihreät housut, valkoinen paita ja kaiken päälle virhreä kangas jossa oli ruudun muotoinen aukko päätä varten (ohut pocho oikeammin). Se ulottui nilkkojen ylä puolelle. " isä vainkäski kertoa että koitoksesi alkavat kymmenen minuutin kuluttua ulkona harjoitus kentällä". Xanana sanoin ja heläytti pienen tyytömäisen naurunsa. Xanana poistui oven suusta jo ennen kuin Tivon ehti vastata joten hän tyytyi vain hymähtämään.
Tivon meni ulos keittiön kautta sillä hänen oli syötävä jotain ennen kuin menisi koetuksiin. Jotka olivat tunnetut vaikeudestaan sillä vain harvat pääsevät läpi joka aiheesta edes tyydyttävässti, joita oli yhteensä viisi. Keittiöön saavuttuaan hän tunsi herkullisten ruokien tuoksut ja huomasi kokin joka hääri jotain paistin luona. tivon hiipi hiljaa kokin takaa ja sieppasi pöydältä levän ja kaksi omenaa.
Tivon ehti juuri syödä ennen kuin hän saapui harjoitus kentälle. hän huomasi että kentällä seisoivat hänen isänsä suvun vihreässä kaavussa ja päässään hänella oli maagin hattu. " voi ei" Tivon manasi mielessään... olisiko isä hänen koettelijansa magiassa. ketäll oli myös soturi koulu päämies ja muidenkin aiheiden edustajat seisoivat tiukan näköisinä hänen isänsä viressä.....
.......................................
Enempää en tähän kohtaan kirjota... jos ette pidä niin sanokaa vaan reilusti... niin en kirjota lisää tätä juttuu.... mutta mää en oikeen usko että tämmösestä pystyy kunnolla arvosanan antamaan......
...............................................
Mies luki tympäntyneenä magian perusteista kertovaa kirjaa. Hän oli jo käynyt magian opiskelun läpi, mutta hänen isänsä maagimestari Nindoniel kehotti häntä lukemaan magian perusteet läpi vielä kerran. Vielä kerran, ennen kuin hänen täytyisi todistaa olevansa valmis matkaamaan omiin seikkailuihinsa.
Tivon, niin se on tarinamme sankarin nimi. tarkemmin ottaen Tivon Ferthbaka.
Tivon laski kirjan väsyneenä pöydälle ja käveli kirjaston läpi, pujotellen kirjahyllyjen ja pöytien väleissä. Hän suuntasi askeleensa omaan huoneeseensa. Hän käveli läpi keittiön oikaistakseen portaisiin, jotka johtivat hänen perheensä kodin toiseen kerrokseen. Sinne missä hänen huoneensa sijaitsi. Tivon pääsi huoneensa ovelle ja pujahti nopeasti sisään, sulkien oven vaimeasti perässään. Hän riisui paitansa pois, vaihtaakseen yö nutun ylleen. Hän oli hoikka ja sopivan lihaksikas, hänen pitkät ruskeat hiuksensa korostivan hänen kasvojensa terävyyttä ja kovuutta.Kuitenkin hänen tumman vihreät silmänsä saivat hänet näyttämään pehmeälle ja lempeälle. Tivon kävi nukkumaan ja nukahti lähes heti vaipuen unien salaisiin syövereihin.
Tivon heräsi säpsähtäen. Hän kuuli kun joku liikkui hänen ovensa takana. Ovi avautui ja Xanana, hänen pikusiskonsa iloiset kasvot tulivat oven takaa esiin. "Xanana!! mitä teet täällä". Tivon sanoin pukiessaan päivä vaatteet ylleen. Joihin kuului vihreät housut, valkoinen paita ja kaiken päälle virhreä kangas jossa oli ruudun muotoinen aukko päätä varten (ohut pocho oikeammin). Se ulottui nilkkojen ylä puolelle. " isä vainkäski kertoa että koitoksesi alkavat kymmenen minuutin kuluttua ulkona harjoitus kentällä". Xanana sanoin ja heläytti pienen tyytömäisen naurunsa. Xanana poistui oven suusta jo ennen kuin Tivon ehti vastata joten hän tyytyi vain hymähtämään.
Tivon meni ulos keittiön kautta sillä hänen oli syötävä jotain ennen kuin menisi koetuksiin. Jotka olivat tunnetut vaikeudestaan sillä vain harvat pääsevät läpi joka aiheesta edes tyydyttävässti, joita oli yhteensä viisi. Keittiöön saavuttuaan hän tunsi herkullisten ruokien tuoksut ja huomasi kokin joka hääri jotain paistin luona. tivon hiipi hiljaa kokin takaa ja sieppasi pöydältä levän ja kaksi omenaa.
Tivon ehti juuri syödä ennen kuin hän saapui harjoitus kentälle. hän huomasi että kentällä seisoivat hänen isänsä suvun vihreässä kaavussa ja päässään hänella oli maagin hattu. " voi ei" Tivon manasi mielessään... olisiko isä hänen koettelijansa magiassa. ketäll oli myös soturi koulu päämies ja muidenkin aiheiden edustajat seisoivat tiukan näköisinä hänen isänsä viressä.....
.......................................
Enempää en tähän kohtaan kirjota... jos ette pidä niin sanokaa vaan reilusti... niin en kirjota lisää tätä juttuu.... mutta mää en oikeen usko että tämmösestä pystyy kunnolla arvosanan antamaan......
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole kyllä mikään kirjallisuuden mestari, mutta sananen jos sallitte:)
Jatka ihmees ku jäi vähä lyhyeksi!Ja kaivelemaan..OmaperÄisyyttä ehkÄ jonkiverran lisää.Vaikka kyllä se varmaan kehittyy kuhan kirjottelet enemmän:)
Onnea!
Tarina on ihan kiva mutta siihen ei pääse sisälle noin lyhyessä pätkässä...
Kirjoitusvirheet haittavaat aika paljon lukemista, joten kannattaisi kiinnittää niihin huomiota.
Tietyllä tavalla tarina on myös välistä töksähtelevä mutta siitä pääsee eroon kirjoittamalla ja lukemalla omia kohtauksiaan uudestaan!! Myös mitä enemmän erilaisia tarinoita kirjoitat sitä paremmaksi tulet!
Jatka vain!
No hyvä sitten... voi kestää jonkun aikaa kun jatko tulee... mutta nyt korjailen virheet siitä sitten... kiitos ja hei...!!
Tämä ei ollut mikään tarina vaan irrallisia lauseita toistensa perässä. Koko teksti oli tönkkö, kömpelö ja rehellisesti sanottuna surkea. Ainoa plussa on siinä, että se onneksi on lyhyt.
Näin kömpelöä kerrontaa näkee harvoin ala-asteellakin. Keskityt toisarvoisiin asioihin (esim. vaatteet sukkia ja varvaskoruja myöten) ja kuvaukset kaikesta muusta puuttuvat. Tekstissä raapaiset vain pintaa kokonaisuudessa (selostat, vähän niin kuin urheiluselostat paitsi ilman mitään syventävää tietoa), kerrot jokaisen sormen niksahduksenkin, mutta jätät pois kaiken, mikä tekee tarinasta tarinan.
Kielioppivirheisiin kannattaa keskittyä kunnolla, ne antavat tekstille vielä sen viimeisen ripauksen, joka tekee siitä jo surkean onnettoman.
Älä kuitenkaan ihan vielä lyö rukkasia naulaan :) Ehdottaisin, että keskittyisit lukemaan kunnon kirjoja ja PALJON!, jotta saisit jotain käsitystä siitä, millainen on edes alkeellinen tekstin rakenne. Harjottelua myös vaaditaan ja runsain mitoin, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään. Varsinaisia lahjoja sulla ei tämän taidonnäytteen perusteella ole, joten joudut työskentelemään ja harjoittelemaan kahta kauheammin saadaksesi aikaan keskivertotason.
Kiitos vain mutta tidoksi että jos kirjat: taru sormusten herrasta, harry potterit, eragon, Lumotun metsän kronikat, yms. kirjat jotka ovat kuuluisia ja vähemmän kuuluisia niin voin sanoa että pellosssa kasvanut olet.... Mutta kiitos... tästä opin ja parannan mutten että kitos kitos joka tapauksessa....
Ruusu oli oikeassa, kun sanoi, että kerronta tökkii, mutta mielestäni saat sen kuntoon kun kirjoitat saman pätkän uusiksi kerran tai pari. Vinkki: lue tekstisi läpi pari kertaa ja jätä muutamaksi päiväksi "pöytälaatikkoon" ennen kuin otat sen uudestaan käsittelyyn. Auttaa ainakin meikäläistä ja sitä metodia olisi pitänyt noudattaa ensimmäisessä kirjoituksessani, jonka tänne laitoin ja se eka oli täysin floppi =) Kannattaa kokeille, vaikka en mä voi taata, että se olisi juuri sinulle sopiva tyyli
Tarina vaikuttaa mukavalta ja haluaisin sitä mielelläni täällä myös jatkossa lukea eli on täällä ainakin yksi jatkon odottaja =)
Häh? Jotenkin meni ohi, mitä yrität sanoa (tästä huomaamme taas kieliopin merkityksen). Eli olet lukenut TSH:n, pottereita ja pari muutakin ja niiden pohjalta pelkästään olet rakentanut täydellisen verbaalisen kyvykkyyden kirjoittaa vähintäänkin klassikoita? TSH on kunnon kirja ja kirjoitusasultaan hyvä, potterit painottavat enemmän juoneen kuin kerronnan kauneuteen (tämä toimii vain, jos juoni on enemmän kuin hyvä). Muussa tapauksessa kunnon kirjoilla tarkoitin klassikoita: aarresaari, kolme muskettisoturia, huckleberry finn, jos tyttömäisyyksistä pidät (ainakin kirjoituksestasi paistoi läpi) niin salainen puutarha ja pikku prinsessa
En kyllä kannusta jatkamaan tältä pohjalta. Se oli niin tavanomaista ja ne nimet yök. Keksi aluksi joku tavanomaisempi tarina, kehitä/kirjoita sitä ja sitten vasta alat haaveilla klassikosta.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä klassinen 3
T. Sherlokki (c) 2005
Joskus taannoin täällä käyty keskustelu kuinka kertoa henkilöstä ilman että luettelee vain ulkoisia seikkoja.
Henkilön saa näkymään kertomalla teoista, tietysti se on hankalampi tapa.
Jos kertoo ominaisuuksista riittää lyhyesti "tumma ja roteva mies". Ei tummuuden astetta tai harteiden leveyttä sen enempää kuin miehen pituutta tarvitse analysoida.
Pitää jättää lukijalle tilaa rakentaa hahmo omien muistojensa varaan. Jokainen on tavannut tumman ja rotevan miehen ja jokaisella lukijalla tuo kuva poikkeaa hiukan toisten lukijoiden kuvasta. Liian tarkka kuvailu maiseman ja ihmisten suhteen enemmän supistaa kuvaa kuin laajentaa.
Tuliko tuohon mitään järkeä?
En tiedä, mutta yritystä oli kuin kuudennen luokan uskonnon kokeessa, jos tietoa ei niin ollutkaan, tekstiä ainakin tuli toivossa että pisteitä tippuisi jos opettaja ei jaksaisi selvittää mikä oli asian ydin.
Aika peruskamalta vaikutti tämän pätkän perusteella. Mutta tosiaan, omaperäisyyttä voi kehitellä ajan kanssa.
Voisit ehkä miettiä, mikä lukijaa saattaisi todella kiinnostaa. Onko esim. tarkoituksenmukaista laatia monotonisia listoja päähenkilön ulkonäöstä ja vaatetuksesta? Lukija osaa kyllä tylsät itsestäänselvyydet täyttää kuvaan itsekin. Sinun tehtäväsi kirjailijana on kiinnittää huomiomme kiinnostaviin yksityiskohtiin, jotka luovat tarinalle omanlaisensa tunnelman.
Kieliopissa kun kiinnität huomiota esim. yhdyssanoihin ja sivulauseisiin, niin sillä se tönkköys lähtee.
Ihan selkeä tarinan alkuhan tässä on. Kannustan ilman muuta jatkamaan kirjoittamista, mikäli itse pidät siitä.