Mieheni on 52 v ja minä 30 vuotias, ja suhteemme on kestänyt nyt kaksi vuotta, ja tunnemme löytäneemme sen oikean kumpikin. Kumppanuutemme on hyväksytty muutoin kaveripiirissämme, mutta kaikki vieroksuvat ajatusta meidän lapsista. Miksi? Olemme molemmat hyvässä kunnossa, aktiivisia ja onnelisessa tasapainoisessa suhteessa molemmat vakavissamme, niin mikä kiikastaa? Molemmat myös haluaisimme lapsen/ lapsia.
Olemme tunteneet toisemme koko minun ikäni ja rakkaus kypsyi vähitellen, minä olin aktiivinen osapuoli. Isää en suhteesta ole hakenut, vaan sitä elämänkumppania.
Kertokaa neuvoja ja kokemuksianne...
Olemme tunteneet toisemme koko minun ikäni ja rakkaus kypsyi vähitellen, minä olin aktiivinen osapuoli. Isää en suhteesta ole hakenut, vaan sitä elämänkumppania.
Kertokaa neuvoja ja kokemuksianne...
Vastaukset 87
Vanhimmat
Onko hauskaa teini-ikäiselle jos isä on eläkeläinen?
Eihän kukaan nuorista vanhemmista voi edes sanoa elävänsä eläkeikään asti! Itse menetin molemmat vanhempani ollessani kymmenen. Parempi iäkkäämmät kypsät vanhemmat kuin tuuliviirenä tempoilevat riitaisat vanhemmat, jotka eivät tiedä, mitä elämältään haluavat.
olla riitaisempia kuin vanhhempien?Ja entäs kun isä tulee seniiliksi lapsen ollessa teini-ikäinen?
asianne,jos teillä on hyvä suhde keskenänne,ja molemmat haluatte lasta.Luintuon alamman vastauksen,niin siitä tuli mieleeni,että onhan vaikkapa Paavo Lipposella,ja hänen vaimollakin suuri ikä ero ja silti lapsia.
Isäni oli 53 ja äitini 41 kun synnyin,oli tosi hankalaa teini-ikäisen 60-luvulla varsinkin kun olin ainoa lapsi,en saanut tehdä oikeastaan yhtään mitään,vakoiltiin ja vahdittiin joka askelta,en toivo sitä kenellelkään!
Olet myös senverran miesystävääsi nuorempi että teilläkin ehkä voi tulla erimielisyyksisä kasvatuksesta kun lapsi alkaa varttua!
Elämme vuotta 2005.
asian kanssa tekemistä,vanhat ukot ovat nytkin vanhoja ukkoja!
Rullaatorilla lapsi kuoluun. Tosi upeeta. Paneskelkaa, kun vielä seisoo, muttei lapsia!
Jos lapsella on teini-iässä eläkkeellä oleva isä, niin mitä siitä sitten? Kaipa hän on tottunut siihen mennessä teidän ikäeroonne. Ei mitään epäröintiä, asia on teidän perheenne sisäinen juttu, johon kenelläkään ulkopuolisella ei ole kartakaikkiaan mitään sanottavaa.
Charles Chaplin oli 72-vuotias, kun hänen nuorin lapsensa syntyi.
Aina vedotaan Cahpliniin,sillä pariskunnalla oli täysin eri taloudelliset mahdollisuudet turvata lastensa toimeentulo ja koulutus,Oona O´Neill oli myös varakkaasta ja sivistyneestä perheestä!
Keslitason pariskunalla ei ole mahdollisuuksia palakata vanhalle miehelle hoitajaa eli kun lapsi pärjää itse niin saat alkaa hoitaa miestäsi!
Kyseessähän on pelkkä panosuhde. Vanhevalla miehellä vielä seisoo nuoremman kanssa!
isä tai äiti on todella ongelma lapselle jo kouluiässä,kun toisilla lapsilla on sukupolven nuoremmat vanhemmat esim. vanhempain illoissa.Sukulaispoikani joutui aina selittämään kavereille,että kyseessä on isä eikä ukki.3luokasta lähtien hän ei antanut isänsä tulla mihinkään tilaisuuksiin ja sanoi syyksi ,että olet liian vanha.Pojan syntyessä isä oli 47v.
Eipä kyllä pelkältä panosuhteelta tunnu. Pentujen kanssa ne on sitä olleet, kaikki kolmikymppiset miehet ku nykyään ajattelee vain omaa ittiään tai harrastuksiaan, taikka on työnsä kanssa niin naimisissa, ettei siihen suhteeseen mahdu muita, saati lapsia!!!
JA eiköhän se seisokki oo enempi lähtösin sieltä korvienvälistä ku partnerista...
vai oletko se etupäässä sinä joka haluat lasta pitääksesi miehen?
Mies paneee nuorempaa. Ei tarvi viekraa. Ole patjana vain!
Joo mut chaplin oli miljonääri ja sillä oli omat lastenhoitajat- nainen jää yksinhuoltajaksi ennenpitkää
muuten lapsesi voi jäädä ilman perintöä kun isä kuolee ja hänellä on ennestään lapsia!Äläkä allekirjoita minkäänlaista avioehtoa!
Entinen työkaverini oli 45-v, kun hän sai tytön, niinpä tyttö sitten varttui kouluikään ja ekaluokan joulujuhlassa hän huudahti äidilleen: Mummu, hei mä olen täällä. Mieti vielä vähän.
huutaisi vaaria?
Oletkohan pitkästynyt elämääsi vaiko työhön,
mitähän tenavasi sanoisi 20v kuluttua.
...sydämenne ääni sanoo. Mielestäni muita voi kuunnella ja saatua palautetta käsitellä, mutta elää pitää oman tuntemuksen mukaan.
Nykyisin lapset tehdään myöhään, usein nainenkin on nelissäkymmenissä ja ylikin. Faijahan on vasta vähän yli 70 kun lapsi on jo täysi-ikäinen. En tunne ketään, joka itkisi sitä, että faija on liian vanha vaikka tunnen sellaisia. Tuttapiirissäni eräs oli isäksi tullessaan n. 60 v, vaimo oli kierroksen toinen n. 40 v. Vain jossain Junttilan perällä saattaa muhia sellaisia rajotteita, ettei 50 v. kelpaa isäksi.
Lapset eivät iästä välitä. Päällimmäisenä usein on, ettei isä ole läsnä tai on sitä harvoin. Laatuaika on käsitteenä ihan syvältä, lapsi tarvitsee joka päivä vanhempien huomiota ja hoitoa. Sellaista lapsi arvostaa pienessä mielessään, ei ikää. Tosin penskoilla on ikäkausia, jolloin ne häpeilee vanhempiaan milloin mistäkin syystä. Usein mukana on heijastumia lasten kotien arvostuksista.
yli 70 kun lapsi täysi-ikäinen! HALOO??????
...kelpaa vähintään 65 vuotiaaksi, niin miksi ei isäksi. Ei 70 v. nykyaikana ole ikivanha. Kasvattajana voi olla paljon parempi kuin jokin nuori, jolla elämäneväät ovat vielä vaillinaiset.
Kerro meille mielipiteesi, mikä 52 vuotiaasta ja sitä vanhemmasta tekee mielestäsi sopimattoman kasvattajan?
"VASTA" noin 65-vuotiaasta faijasta!
...mutta minä puhun lasten kasvattajasta. Kerro, mikä vika on sen ikäisessä kasvattajassa! Miten se on muka huonompi kuin nuorempi?
Olen 46 ja mieheni 34 ja odotan ensimmäistä yhteistä lastamme. Kaikki olivat ensin kauhuissaan ikäerostamme ja nyt vieläkin enemmän kauhuissaan odotuksestani.
Kaikki on hienosti. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia raskauteni aikani ja voin todella hienosti. Lapsemme on tyttö ja terve tutkimuksien mukaan.
Odotamme molemmat innolla lapsemme syntymää, johon ei ole enää montaa viikkoa.
Tehkää lapset ja olkaa välittämättä muiden mielipiteistä. Emme mekään välitä.
jo liian vanha vastasyntyneen äidiksi,mielestäni on!
Anteeksi mutta säälin tulevaa tytärtäsi jolla teini-ikäisenä tulee olemaan 60-vuotias äiti!
....
vanhojen vanhempien lapsena, voin kertoa että myönnään jossain vaiheessa lapsuuttani hävenneeni sitä, että muiden vanhemmat olivat nuoria ja minulla oli vanhat vanhemmat - he olisivat voineet olla vaikka isovanhempiani.
Mutta suurimman osan aikaa olin kuitenkin ylpeä omista vanhemmistani.
Vaikka kasvatus oli vanhanaikaisen ankara niin silti muistelen heitä lämmöllä.
Ainoa asia mikä siinä on, on juuri se että lapsi saattaa menettää vanhempansa suhteellisen nuorena.
Isäni kuoli kun olin alle 30, muta äitini eli 10 vuotta kauemmin.
Nuorin lapseni ei pappaansa muistakaan, mutta vanhemmilla on jonkinmoinen mielikuva hänestä.
En tiedä miten olisi, jos vanhempani olisivat olleet nuoria, tuskinpa minusta sen parempi tai huonompi ihminen olisi kasvanut.
Sukupolvien välisen eron huomasi ehkä parhaiten siinä teini-iässä jossa hyppäsin pois kurinalaisuudesta ja aloin elämään oman tahtoni mukaan. Ja sitä tahtoahan riitti vaikka muille jakaa - en tiedä oliko sillä siten jotain tekemistä vanhojen vanhempien kanssa että törmäyskurssi oli vääjäämättä edessä.
Olisivatko nuoremmat osanneet paremmin ymmärtää pahansisuista ja villiä teini-ikäistä kuin jo melkein 60 vuotiaat vanhemmat.
Ei kannata sääliä vanhojen vanhempien lasta, nykyään vanhemmatkin ihmiset ovat nuorekkaita, ja elämä on aivan upeaa lapsen kanssa - on äiti sitten minkä ikäinen hyvänsä.
Vaikka itse tein lapseni hyvinkin nuorena, niin en kyllä näe mitään syytä siihen, miksi vanhempi nainen ei saisi lasta halutessaan tehdä.
Onnea toivotan koko sydämestäni :))))))))
voi olla vaikka kuinka nuorekas. Ainakin osaa
varmaankin arvostaa sitä ainokaistaan monta vertaa
paremmin kuin nuori, meneväinen äiti.
Eikä ole syytä pahoittaa odottavan äidin mieltä
moisilla kannanotoilla.
Elä sinä tuleva äiti vain tätä päivää ja nauti
tulevasta pienokaisesta!
oli juuri tuon ikäinen ottaessaan eron anopistani
ja meni naimisiin juuri sinun ikäisesi naisen
kanssa.
He saivat kaksi lasta ja elivät yhdessä appeni
kuolemaan saakka.
En tiedä, oliko avioliitto onnellinen, mutta
paljon surua se aiheutti entiselle perheelle.
Eihän mikään estä hankkimasta lapsia, mutta
jaksaako yli 50-vuotias pienten lasten kanssa.
Eikö siinä iässä jo halua olla vapaa tuollaisis-
ta velvoitteista.
Toisaalta tyttärelläni on tuon ikäinen mies.
Heidän lapsensa ovat 8- ja 6-vuotiaat. Isä
jaksaa
juuri tuon ikäisenä 30-vuotiaan naisen kanssa.
Hän erosi entisestä liitosta 50-vuotiaana ja meni
välittömästi uuteen avioon.
Tuo aiheutti paljon surua entiselle perheelle.
No, se on toinen asia.
Appeni perheeseen tuli 2 lasta ja ilmeisen hyvin
hän jaksoi kuolemaansa asti. Hän kuoli 75-vuoti-
aana.
Joten, teidän asiannehan se on. Eihän siihen ole
kenelläkään nokan koputtamista.
mitä oikeastaan tahdot sanoa????
karkasi, joten siitä puuttuu päättely.
Toisen viestin tein lyhyemmän, mutta eihän ne
mitenkääm kumoa toisiaan.
Halusin vain sanoa, että onhan sitä sattunut
ennenkin ja onnistunutkin, mutta se onnistuminen
riippuu hyvin paljon ihmisluonteesta.
Mutta kukapa on kyllin viisas sanomaan etukäteen,
kuka kenenkin kanssa saa avioitua ja tehdä lapsia.
Appiukkoni oli aika väsynyt pienten lasten kanssa,
mutta vävyni on nuorekas ja pärjää hyvin.
Tämän halusin sanoa, tuliko selväksi.
elättää!!!
sinä olet silloin 45wee ehkä jopa kahden teini-ikäise tyttären äiti,14 ja 12wee...miesystäväsi lasten isä siinä vaiheessa siis 67-vuotias eläkeläinen... istut siellä lähiönne keskikaljakuppilassa iskemässä samoja kolmikymppisiä kuin tyttäresi...ja valitat impotenttia äijää jonka eläke on 1000€ kuussa...
se, olettehan aikuisia ihmisiä. Muuten teitä kuitenkin kaduttaa loppuelämänne.
Jotenkin tuli fiilis, että läheiset pelkäävät sinun jäävän jossain vaiheessa lapsen kanssa yksin. Olettavatko, että suhde ei kestä ikäeron vuoksi, tai että kumppanisi terveys pettää iän tuomien sairauksien myötä ja jäät huolehtimaan lapsesta yksin?
Höh, asenteet istuvat ihmisissä syvällä, mutta kysehän on sinun/teidän elämästä. Tehkää vaikka tusina tenavia jos siltä tuntuu. :DD
Onko miehelläsi ennestään lapsia...esim. edellisestä avioliitosta? Perinnöthän jaetaan jo usein etukäteen...ainakin mielessä. ;)
mutta tämä alitti riman. Ilkeästi sanomalla pyyhkäisit ensimmäisen vastauksen taivaan tuuliin. Eikä tarvitse vedota totuuteen, silti ilkeää.
Tynnyrissäkö olet kasvanut? Se oli silkkaa faktaa ja osa joidenkin ihmisten tämänpäiväistä elämää. Itse seuraan parhaillaan erään perheen järjetöntä tappelua siitä, kun lapset ovat niin isän, kuin uuden vaimon kimpussa kynsin hampain. Syy tulee tässä:
Uusi nuori vaimo haluaa lapsia, mies ei niin innokas enää, kun edellisen avioliiton lapset panevat hanttiin. Syy tässä:
Uudet lapset tekevät lain mukaan edellisistä lapsista "vain" rintaperillisiä. Mikä saattaa käytännössä tarkoittaa sitä. että vanhimpien lasten perintöosuus pienenee.
Rahalla on useimpien elämässä se suurin valta.
Kannattaisi miettiä lukemaansa hetki ja miettiä mitä kirjoittaja tarkoittaa, ennenkuin aloittaa kiukuttelemisen...voi vaikka pyytää perusteluja. Se olisi esim. sinulta ollut asiallista käytöstä.
Kommenttini oli täysin asiallinen ja tässä tuli sinulle vielä asiallinen perustelu. :)
Jeesus, miten toiset ovat yksinkertaisia...tuo ei ollut asiallista, mutta ansaitsit sen. :D
Jokaisen elämässä ja sen alueilla törmää johonkin ilkeään, niiltä ei voi sulkea silmiä, eikä pyyhkäistä taivaan tuuliin. Totuuskin on joskus ilkeä ja tekee kipeää. Niiden asioiden kanssa vain on opittava elämään, täälläkin.
Kun heittää kysymyksen näytölle on myös varauduttava vastausten kirjoon...elämässä kun ei saa vain niitä vastauksia, jotka haluaa kuulla...täällä palstoillakaan. :)
Tervetuloa elämään...vaikka sitten turpa verillä. :D
saisivat edelliset lapset 50% perittävästä ja aikoinaan sitten uuden vaimon lapset kaiken lopun äitinsä kuollessa,tottakai ovat vastaan jos isä on varakas miltä tässä tapauksessa vaikuttaa,ei kai muuten kolmikymppinen hänen kanssaan lasta uskaltaisi harkita?
Paitsi, jos avioehdossa sanotaan, ettei uusi vaimo peri mitään...mikä onkin sitten kyllä tosi harvinaista. Yhteistä omaisuutta kertyy kumminkin.
Jep, vastaan paneminen tuollaisessa tilanteessa on oikeastaan täysin inhimillistä...hih, siis motiivina raha. :D
papin puheilla käymistä ennnekuin suunnittelee lasta jos tämä ukkeli on varakas!
Kun Wave kosi ensimmäisen kerran, sekin vaati heti avioehtoa ja että hän on sitten 100% edunsaaja jos jotain sattuisi. Viksu miäs. :DD
Lakia voisi muuttaa siten, ettei pappi kirjoittaisi enää mitään hemmetin vihkitodistuksia, vaan suoraan avioehtosopimuksen. :D
sanoin sen olevan ilkeästi sanottu. Totta puhuit mut silti ilkeästi sanottu sillä ensin mielistelit ja perään varo, jos miehelläsi on lapsia ja perintö jaettu jne.
Haista huilu.:)
Luuserit mielistelee, minun ei tarvitse mielistellä ketään. Niin niin...ilkeästi sanottu. Totuudessa ei ole mitään ilkeää ja asioita on aivan turha edes tarkastella yhdestä näkökulmasta. Kolikolla on aina toinen puoli, eikä siinä ole mitään ilkeää. :D
Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä, vaikka se ei sinua miellyttäisikään. Jos pidät sitä ilkeänä, ongelma on silloin sinulla. Piste.
Ps. Älä jänkkää...ja haista huilu edelleen. :D
Ei totuus ole ilkeää????? (en allekirjoita), mut joskus voisi jotain jättää sanomattakin.
Mikä ongelma? Minulla? Haista viulu.:D
jotkut järkeviäkin,esimerkiksi se että sinun kannattaa tarkoin harkita tuleva taloudellinen tilanteesi parinkymmenen vuoden kuluttua,vaikka lapsi on aikuinen ei se tarkoita sitä ettei sinulla oli vastuuta esimerkiksi korkeakouluopintojen rahoituksesta,tämä miesystäväsihän noihin aikoihin on jo eläkeläinen?
Vastuuta lapsen korkeakouluopintojen rahoituksesta????
Monta lasta kasvattaneena köyhänä ei minullakaaan ole ollut varaa rahoittaa lapsieni opintoja. Vaan kaikki ovat korkeakoulunsa käyneet. Opintotukien ja velkojen sekä työtä tehden ovat opintonsa rahoittaneet. Hyvää oppia rahankäyttöön.
jos ei heidän tulevaisuudestaan ota vastuuta?
Rahallako se vastuu otetaan?
mutta miksi teit niin monta lasta,heille omistettu aikakin on rahaa,eikö?
jos rakastatte toisianne ja lapsen haluatte, niin tottakai voitte sen myös tehdä.
Mitä se haittaa vaikka mies on vanhempi, moni nainen tekee lapsen ihan ilman isän minkäänlaista osallistumista lapsen elämään.
Itse olet nuori ja sinun ikäisesi on juuri sopiva synnyttämään lapsen.
Älä välitä muiden epäilevistä kannoista, itselläni oli vanhat vanhemmat, ja hyvin kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi.
Jossain vaiheessa lapsi saattaa hävetä vanhaa isäänsä, mutta se aika ei kauaa kestä, ja murrosikäisen mielestä vanhemmista löytyy aina jotakin vikaa.
Onnea elämääsi, ja uskalla elää se niin kuin itsestäsi oikealta tuntuu.
takaa ensin taloudellinen asemasi ja vaadi avioliittoa ennenkuin teet sen lapsen vanhan miehen kanssa ;DD
onko mies vanhempi vai nuori?
Oma mieheni on minua reilusti vanhempi, eikä se ole koskaan haitannut mitään.
Mitä raha-asioilla on iän kanssa tekemistä?
Vielä suuremmalla todennäköisyydellä nuori mies jättää kuin vanhempi.
Aina kun naimisiin menee, kannattaa raha-asiat laittaa kuntoon.
Toi oli hyvä pointti. Murkut häpeää jossain vaiheessa, oli vanhempien ikä mikä tahansa.
Minä sain esikoiseni kun olin seitsemäntoista. Juuri lapseni murrosiän aikoihin muutimme toiselle paikkakunnalle, jossa tämä "tiitiäinen" sai uusia kavereita. Kun hän toi niitä meille. Useimmiten kuulin kommentin "onks toi sun systeri?" "Ei oo kun mun mutsi". Voi siitä raivon määrää, minkä välillä sain silmilleni. "Miks sun pitää olla noin nuori"?
Eli mielummin miten päin vaan :D
Oli itku päästä kun luin viestisi ja vastauksia siihen. Rakas ystävä, tietenkin saatte ja voitte tehdä lapsia! Rakkaus se on tärkein asia lasten kasvattamisessa ja kuulostaa siltä että teillä sitä riittää. Ja mitä tuosta ikäerosta tai miehesi iästä-ei hän mikään vanhus ole vielä pitkään aikaan! Tuumasta toimeen vaan. Ei pidä antaa toisten eriävien mielipiteiden vaikuttaa näin tärkeässä asiassa. Itse olen 34v nainen ja pidän erittäin paljon itseäni n.10v vanhemmasta miehestä, mutta en kai tule koskaan häntä saamaan. Nauttikaa te onnestanne!
Lakkaa ajattelemasta sitä mitä MUUT ihmiset ajattelevat. Teidän elämänne on teidän, ei muiden. Jokainen tehköön ainoalla hänelle suodulla elämällä juuri niinkuin parhaaksi näkee.
p.s. Sisareni mies oli 54, kun saivat lapsen, eikä tyttö ole missään vaiheessa hävennyt isäänsä.
nyt ovat?
Hyvä kun pääsee aikuisikään niin pitää alkaa hoitaa vahaa isää!
75 ja 21. So???
Ei ole paljon iloa tuon ikäiselle noin vanhasta isästä ja kun lapsenlapsia tulee on isä jo haudassa tai ainakin toinen jalka!
Ei tyttö ole missään vaiheessa kokenut olevansa parka. Onhan se tietysti parempi tehdä lapset nuorena, mutta toisaalta...voihan se nuorikin isä kuolla.
Tavallisempaa nyt kuitenkin että kuollaan vanhoina!
on kuolla 30 vuotiaana kuin 100 vuotiaana.
Tilastot ovat harhaa, ja ikä ei todellakaan vaikuta mitään jos rakastetaan toinen toisiaan.
Usko vain kokeneen puhetta.
itselläsikun vanha äijä!!!
siis sinun mukaasi Suomessa on enemmän 100- kuin 30-vuotiaita?
viiskymmppisiä vanhempi - olen itse vain niin hiton nuori :)))))
todennäköisempää kuolla 100 vuotiaana kuin 30 vuotiaana?
kuolla 100-vuotiaana kuin 30-vuotiaana jos nyt elää niin vanhaksi,tilastollisesti voi kyllä jopa olla niin että Suomessa esimerkiksi jostain syystä mootoripyöräonnettomuuksissa kuolee enemmän noin 30 kuin noin 100-vuotiaita ;DD
siis sinuun nuoreen tytteliin verrattuna vanha ;DD
kun olit 15wee niin tuskin olisit halunnut yli 60-vuotiasta isää!
eli asiahan on niin että ihmisiä kuolee enemmän 30 vuotiaina kuin 100 vuotiaina - vai voitko edelleen väittää vastaan ? :)))))
Hyvin harva elää 100 vuotiaaksi, niin silloin ei voi kuollakaan 100 vuotiaana.
Olen koko lailla varma, ettei olisi haitannut yhtään. Isäni oli muuten 54 kun olin 15-vuotias. Tuskin siinä muutama vuosi lisää olisi missään tuntunut.
Lapselle on aina omat vanhemmat rakkaita ovat he sitten minkä ikäisiä hyvänsä.
Nuorikin voi sairastua tai kuolla, jos ajattelisimme tuolla tapaa, niin eihän kenenkään kannattaisi lapsia tehdä.
Ei minulle ollut lainkaa raskasta vaikka vanhempani olivatkin iäkkäitä, ja suru vanhempien kuolemasta on yhtä raskasta niin nuorelle kuin vanhemmallekin.
Ei kukaan tänne ole jäänyt, ja jossain vaiheessa todennäköisesti vanhempamme kuolevat, niinhän sen kuuluisikin olla että vanhemmat kuolevat ennen lapsiaan - aina vain niin ei valitettavasti käy..
Elä oma elämäsi täysillä ja älä välitä toisten vinkumisista.
Tietysti tuolla on kommentteja rahasta ja tulevaisuudesta, mutta eiköhän sitä elämää pidä elää tässä hetkessä enemmän, vai mitä.
Teette yhdessä varmasti oikean ratkaisun tuohon juttuun. Sillä ei ole merkitystä, mikä se ratkaisu on, vaan sillä on merkitystä, että te teette sen.
Hyvät jatkot sinulle!
Ugh!:D
Aamen.
Niin kun sinusta ja miehestäsi parhaalta tuntuu.(niinhän se lapsen alulle laitto tuntuu) Muu on kateellisten panettelua.
joita on saanut!
kysyt neuvoja toisilta ihmisiltä, eihän tuollaisia asioita voi kukaan päättää puolestasi...vai etkö kuitenkaan ole ihan vakuuttunut itsekään...?
En jaksanut kaikkia ihmisten mielipiteitä lukea, mutta suuresti ihmettelen niitä, joiden mielestä lapsi kärsii vanhempiensa vanhuuden takia. Siis niin paljon, että sen takia olis pitänyt jäädä syntymättä.
Onko teillä tätä mieltä olevilla ihmisillä koskaan ollut surua tai kärsimystä elämässä?
Vanha kontiva isän köntys!
kauan kun on hedelmällisessä iässä ja on valmis ottamaan lapsen vastaan en näe mitää estettä. Turha kuunnella muiden mielipiteitä. ei nuorillakaan ole takuita elämänsä pituudesta. Tärkeintä että lapsella on rakastavat vanhemmat. Uskon että teillä on enemmän annettavaa lapselle kun on sitä elämänkokemusta ja arvot kohdallaan
kun noin vanhaan olet mieltynyt. Lapsella on oikeus nuoriin vanhempiin, tarkoitan nainen alta 35 ja mies alta 40 (maksimi perheenperustamisikä..mutta ei sääntö!). Lapset häpeävät vanhoja vanhempiaan ja hyvin nopeasti esim. ukin näköinen isä ei saa tulla mihinkään esille, missä kavarit näkevät. Siitä voi alkaa koulukiusaaminen, esimerkiksi. Elämässä vain on tällaisia "lakeja" ja totuttuja käytäntöjä, joita vastaan on vaikea taistella. Kun lapsesi on 10 v, isukki on 62 v ja kenties hänellä on vanhempia lapsenlapsia, kuin tämä iltatähti. Hohhoijjaa.